Sunnuntaina 11.2. osallistuin Helsingissä mielenosoitukseen Israelin ja Jerusalemin tukemiseksi. Olen ollut nyt Suomessa marraskuun lopusta odottaen pidempää viisumia palatakseni Israeliin. Kärsivällisyys on välillä koetuksella, vaikka toisaalta on ollut hyvä viettää vähän pidemmän aikaa perheen parissa ja seurakunnassakin. Olen puhunut nuorten kokouksessa pari kertaa, naistentilaisuudessa sekä eräässä Onewayn tytärseurakunnassa, ja olen tietysti halunut pitää Israelia ja sen tilannetta esillä parhaani mukaan.
Senaatintorille oli kerääntynyt n 800-1000 Israel-ystävää eri puolilta Suomea. Jotkut olivat saapuneet tilausbusseilla. Mukana oli myös monia tuttuja paikallisia ystäviä ja noin 20 omastakin seurakunnasta. Marssilla on iloinen ja innostunut tunnelma. Ilmakin oli suotuisa eikä pikku pakkanen haitannut. Eduskuntatalon edessä pidettiin tilaisuus, jossa puhuivat mm John Remes, Mika Niikko ja Michel Grundstein.
Puheita jatkettiin Vanhassa Kirkossa. Pastori Seppo Kosonen piti koskettavan puheen kertoen antisemitismin eri muodoista ja ideologioista sen takana. Media ja sen eri kanavat esittävät Israelista kuvan militaristisena ja apartheit-politiikkaa harjoittavana valloittaja-valtiona, joka ei halua rauhaa ympäröivien arabivaltioiden kanssa. Suurena ongelmana antisemitismissä on kristittyjen asenteet, jonka pohjalla on vuosisatojen välinpitämättömyys Herran omaisuuskansan kohtalosta ja nykyään vaikuttava laajalle levinnyt korvausteologia. Sen mukaan Israel on menettänyt erityisasemansa Jumalan suunnitelmissa Lupausten kansana ja sen paikan on ottanut seurakunta. Tämä ideologia on tietysti täysin epäraamatullinen.
Vanha Testamentti monessa kirjassa antaa ihmeelliset lupaukset niin Israelin maan palauttamisesta kuin sen armoihin ottamisesta ja uudistumisesta. Myös erikoisesti Paavalin kirjeet Rooman seurakunnille (erikoisesti luvut 9-11) selkeästi opettavat, että juutalaiset ovat luonnollisia oksia öljypuussa ja me pakanakristityt oksastettuja vasten luontoamme jaloon öljypuuhun. Runko ja juuret meillä on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalassa ja hänen kirjallisessa ilmoituksessaan Vanhassa Testamentissa.
Puhuja lopuksi vielä haastoi ajatuksella: Miten tämä "valloittaja ja miehittäjä", joksi Israelia väärin perustein syytetään, ei ole aloittanut yhtään sotaa, jossa he ovat sotineet? He ovat olleet joka kerran puolustajia. V 1948 itsenäisyyssodassa, v 1967 Kuuden päivän sodassa, ja vuonna 1973 Jom Kippurin sodassa, v 2006 Libanonin sodassa ja 2008-2009 Gazan sodassa.
Merkittävä oli myös YKn pääsihteerin U Thantin v -67 sodan päätyttyä lausuma: "Ensimmäisen kerran historian aikana on tapahtunut niin, että sodan voittanut osapuoli pyytää rauhaa, ja hävinnyt vaatii voittajan aseistariisumista."
Samaa rauhaa Israel on tarjonnut naapureilleen jo useaan kertaan, ainoana ehtona se, että he tunnustavat juutalaisten ja heidän oikeutensa omaan maahansa. Rauha ei voi tulla, ennenkuin ympäröivä muslimimaailma tämän tekee.
