Eilinen ilta aloitti juutalaisten suurimman juhlan, Pesachin, vieton. Se aloitetaan perinteisesti Seder-aterian vietolla. Saman kuuluisan aterian Jeesus nautti opetuslastensa kanssa illalla ennen vangitsemistaan samana yönä. Minulla oli tilaisuus tänä vuonna viettää Sederiä Kuolleella Merellä upeissa maisemissa, ja vaikka juhla ei ollut perinteinen (taustalla soi kovaäänisesti rokki ja vieressä istui häliseviä arabiperheitä, yleisellä rannalla kun oltiin) se oli kuitenkin juhlava ja loppuhuipennuksena taivaalle nousi punertava täysikuu auringon laskettua. Rukoukset ja perinteiset laulut, jota Jeesuskin saattoi laulaa tekivät juhlasta erikoisen.
Juhlaa edeltää päivien suursiivous. Erikoisesti keittiötä puhdistetaan suurennuslasin avulla, jopa kaikki muruset kaapeista ja koloista etsitään, keittoastiat keitetään kaduilla sijaitsevissa isoissa kattiloissa, vanha leipä poltetaan nuotioilla ulkona (joskus kyllä lahjoitetaan vähävaraisille). Myös patjat ja muut vuodevaatteet saatetaan uusia ja roskalaatikot ovatkin pullollaan poisheitettyä tavaraa. Toisin sanoen, valmistaudutaan suureen juhlaan karsimalla kaikki vanha ja hapan.
Muinaisina aikoina Israelin valmistautuessa lähtemään Jumalan johdossa Egyptistä se tarkoitti konkreettisesti vanhan jättamistä taakse ja astumista uuteen ja tuntemattomaan. Pääsiäislammas, jonka veri oli sivelty ovien pieliin suojelemaan kuolemalta, syötiin seisten, kupeet vyötettyinä ja valmiina matkaan.
Pääsiäisviikko antaa hyvän mahdollisuuden tehdä suursiivoa elämässään, luopua asioista, jotka tekevät matkanteosta raskaan, tehdä sovintoa itsensä ja menneisyytensä, ja toisten kanssa. Elämässä voi myös olla hyviä asioita, sinänsä harmittomia, mutta kallista aikaa kuluttavia, kun voisi käyttää ajan tärkeimpiin asioihin.
Käyn aika ajoin tällaista inventoria läpi elämässäni, ja se on aina osoittautunut siunaukseksi ja tuonut lopulta uuden ilon ja vapauden elämääni.
Itse asiassa, kun Jumala haluaa luoda uutta elämässämme, Hän haluaa tehdä tilaa elämässämme sille uudelle. Joudumme ehkä luopumaan vanhoista tavoistamme, tavaroista, tutusta ympäristöstä ja jopa ihmissuhteista. Joskus tietämättä, mitä se uusi tarkoittaa tai mihin se johtaa.
Yleensä elämääämme on vain kertynyt niin paljon ylimääräistä, joko tavaroita tai asioita, työtehtäviäkin, jotka vievät katseemme kaikkein tärkeimmästä, siitä, mihin Jumala on meidät kutsunut.
Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä, uudistumaan jatkuvasti Pyhän Hengen uudistuksen kautta mielemme hengeltä, elävälle tielle, joka on Kristus, Hän joka on kaikki kaikessa. Tässä ei ole kyse uskonnollisuudesta tai siitä kuinka monta kertaa viikossa käyt kirkossa tai suoritat jotain määrättyjä rituaaleja tai lakeja. Kysymys on Elämästä, suurella alkukirjaimella, Elämän Herran yhteydessä. Rakkaussuhteesta Häneen.
Oletko sinä jo maistanut elämän leipää, joka täyttää sisäisen tarpeemme? Onko Jeesus sinulle tärkein kaikista?
Gal 5:9 "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan."
1 Kor 5:7 "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat, sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus teurastettu.
Lk 12:1 ".....Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on ulkokultaisuutta."
Vaikka koko Israelin kansa koki Jumalan valtavat ihmeet Egyptistä vapautuksen aikana, ja hänen huolenpitonsa erämaassa, suurin osa napisi Jumalaa vastaan ja kaipasitakaisin Egyptin lihapatojen ääreen. Vain kaksi tästä monimiljoonaisesta joukosta pääsi luvattuun maahan. Se on meille varoituksen sana. Mutta Herran armoa on kaikki, ja Hän vie meidät perille.