Muiden tilaisuuksien, juhlapuheiden, videoiden, seppeleiden laskun ja musiikin lisäksi tapahtumia, menehtyneitä kunnioitettiin molempina muistopäivänä kahden minuutin hiljaisuudella, jonka aloitti hälyytyssireenin soitto klo 10 aamulla koko maassa. Tilanne oli vaikuttava. Kaikki pysähtyivät toimissaan. Bussit ja autot pysähtyivät niille sijoilleen, vaikka keskelle risteystä, jalankulkijat samoin keskelle suojatietä. Kännykät pantiin laukkuun ja kaikki painoivat päänsä muistaen väkivallan uhreja kahden minuutin ajan. Satuin istumaan bussissa matkalla Tel Aviviin sireenin soidessa. Kaikki nousivat seisomaan istumapaikoiltaan!
Koin tilanteen tänä vuonna erikoisen tunteikkaasti! Olin katsonut useita videoita YouTubesta vainojen uhreista ja katastrofin laajuus pysäytti minut. Kun puhutaan kuudesta miljoonasta menehtyneestä, se on vain luku ja karua tilastoa. Kun kuvittelet jokaiselle ( lähes kahdelle miljoonalle surmatulle lapselle!!) kasvot ja hymyn, leikit ja unelmat, tulevaisuuden, joka heiltä ryöstettiin, asia alkaa menemään perille.
Ei ole Euroopassa maata, joka ei menettänyt kansalaisiaan ja jota Holokoast- ei koskettanut! Meidän pitäisi herätä muistamaan ja myös näkemään, että antisemitismi, juutalaisvastaisuus on uudestaan herännyt voimakkaana Euroopan lähes kaikissa maissa ja USAssa.
Ei olisi liikaa vaadittu, jos koko maailma hiljentyisi ja pysähtyisi muistamaan ja kunnioittamaan uhreja vaikka kahdeksi minuutiksi kerran vuodessa Israelin kanssa! Ja yhdistäisi voimansa taisteluun kaikkea syrjimistä ja rasismia vastaan!
