Saavuin Israeliin n klo puoli 4 aamuyöstä. Samaan aikaan yhdessä kanssani tuloaulaan astui ryhmä uusia maahanmuuttajia. Heitä oli vastassa toinen ryhmä paikallisia, käsissään kukkakimppuja. He toivottivat tulijat tervetulleiksi "Hatikvan"- Israelin kansallislaulun sävelin. Tunnelma oli yhtä aikaa vakava ja iloinen!
Myöhemmin samana päivänä luin uutisista, että sinä päivänä oli saapunut n 250 juutalaista USAsta ja Kanadasta. Yli 2000 juutalaisen odotetaan tekevän sieltä alijan tänä vuonna. Ehkäpä tämä näkemäni ryhmä oli juuri heitä!
Toivo (hepr tikva) on ollut se, mikä on pitänyt juutalaisen sydämen elävänä läpi vuosisatojen, Euroopan pogromien ja vainojen keskellä. Toivo vapaudesta, toivo itsenäisyydestä, toivo omasta maasta, jossa voi elää juutalaisena rauhassa ja turvassa. "Ensi vuonna Jerusalemissa!" oli toivotus erottaessa lähes kaikkien huulilla.
Oma maa on saatu takaisin, valtavan Jumalan ihmeteon kautta! Vapaus ja oikeus elää juutalaisena - totta! Rauhassa ja turvassa? Ei vielä läheskään toteutunut. Viime viikonloppu taas kerran todisti sen. 49vuotias rabbi, isä, oli sapatti kävelyllä Jerusalemin ulkopuolella suositulla virkistysalueella 17vuotiaan tyttärensä Rinan ja 21- vuotiaan poikansa kanssa. Kauko-ohjattu kotitekoinen pommi räjähti Rinan kohdalla ja hän sai surmansa välittömästi. Isä ja poika haavoittuivat vakavasti. Isä sai tyrehdytettyä verenvuodon pojastaan rukousliinallaan ja soitettua apua puhelimellaan. Syy pommi-iskuun? Juutalaisuus.
Tekijöitä etsitään parhaillaan. Pääministeri Netanjahu julkaisi päätöksen rakentaa 300 uutta taloa Länsirannalle Rinan muistoksi.
Herra siunatkoon ja varjelkoon Israelia! Rauha olkoon sinun majoissasi!
