Kävin useita vuosia sitten Israel Museossa näyttelyssä, joka oli kokonaan pyhitetty leivälle - ja sen monille merkityksille kulttuureissamme. On tavallinen vehnäleipä, jota syödään päivittäin eri muotoisina ja erilaisilla päällysteillä kruunattuina. Meillä on sämpylöitä, niitäkin erilaisia ja eri muotoisia, on limppuja, on pannuleipää, vuokaleipää, kulhossa paistettua, hapanjuurella tai hiivalla nostatettua. Sitten on ohraiset leivät, rieskat, kauraleivät ja tukevat suomalaiset hapanleivät. Niitäkin montaa erilaista makua ja muotoa. Jokaisen tyyliin ja makuaistiin sopivia.
Näyttely avasi myös sitä, miten leivällä on merkittävä osansa perhetapahtumien, henkilökohtaisten merkkipäivien ja raamatullisten festivaalien juhlistamisessa. Juutalaiset leipovat (tai ostavat kaupasta) joka perjantai sapattileivän. Uutena vuonna syksyllä leipä leivotaan ympyrän muotoon, kuvaamaan elämän jatkuvuutta. Vauvan synnyttyä Suomessa oli tapana viedä tuoreelle äidille lahjaksi "rotinoita", erikoisia leivonnaisia.
Kun joku muuttaa uuteen kotiin, uutislahjana on usein leipää ja suolaa - kuvaamassa vaurautta ja makua, pysyvyyttä onnelle uuteen elämään uudessa kodissa. Pulavuosina jouduttiin leipään laittamaan osa "petäjäistä". Männyn kuoresta jauhettua jauhoa. Nyt tiedemiehet ovat todistaneet, että männyn kuoriaines ei itseasiassa olekaan niin huono rukiin jatko, vaan siinäkin on monia mineraaleja ja tärkeitä aineita.
Yhteen aikaan ehkä 60-70-luvuilla oli muodissa juhlissa tarjota voileipäkakkua, eräänlaista leipäpaloista ja muista lisukkeista koottua suolaista täytekakkua.
Ehkäpä mielenkiintoisin leivän syömiskokemus minulla oli eräänä jouluna 2000-luvun taitteessa Pietarissa. Olimme tiimin kanssa vierailemassa tadzikki-mustalaisten leirillä Sheremetjevo-lentokentän kupeessa olevalla niityllä. Leirillä asui n 600 mustalaista perheineen. Lapsia juoksi pakkasessa jäisessä kurassa paljain jaloin. Perheet asuivat käsin kyhätyissä majoissa, lämmittiminä puukamiinat. Käynti leirillä oli aina sydäntä järkyttävä: miten ihmiset elävät niin alkeellisissa oloissa vielä tänä päivänä? Olimme vierailleet leirillä jo monta kertaa vieden vaatteita, ja ruokalahjoja. Tällä kertaa meitä oli vastassa leirin johtaja, Ahmad, joka kutsui meidät koko ryhmän, n 10 henkeä telttaansa teelle. Kättelimme kaikki vaimoa, Cheslarbasia ja kaikkia yhdeksää eri-ikäistä lasta, jotka kurkistelivat uteliaina verhojen takaa, kun istuimme ympyrään majan matolle. Cheslarbas laittoi teepannun tulelle ja alkoi paistamaan leipiä kamiinan päällä pannulla. Hän heitti aina valmiin leivän keskellemme matolle. Ja kaatoi meille teetä kuppeihin, jotka olivat nähneet jo paremmat päivänsä ja joiden hygieniassakin oli varmasti korjaamista. Mutta siunasimme ruuan ja nautimme hyvällä ruokahalulla! Leivät olivat parhaita, mitä koskaan olen syönyt! Ja koska oli joulu, pyysimme saisimmeko lukea jouluevankeliumin ja laulaa " Jouluyö, juhlayö" venäjäksi. Pienessä pimeässä majassa oli juhlatunnelma, kun kaikki hartaina kuuntelimme evankeliumia. Mahtoiko olla ensimmäinen tai jopa ainoa kerta, kun he kuulivat Vapahtajasta, joka oli tullut heillekin? En tule sitä ikinä unohtamaan!
Leipä ja sen nauttiminen yhdessä kuvaa myös yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ja se myös vahvistaa sitä. Jeesuksen ja alkuseurakunnan esimerkit leivän murtamisesta päivittäin ovat hyviä esikuvia myös meille. Itämaiseen vieraanvaraisuuden kuuluu myös nykyään vieraan kutsuminen aterialle, johon kuuluu paljon muutakin kuin leipää. Yhdessä syöminen on kuitenkin ystävyyden ja luottamuksen osoitus.
Myös Jeesus puhui paljon leivästä ja sen merkityksestä. Vaikka leivällä on tietenkin elämää ylläpitävä vaikutuksensa, hän kuitenkin laajensi sen merkitystä pelkästä fyysisen voiman ja energian antajasta. Jeesus sanoi mm :"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."Matt 4:4, ja Luuk 4:4. Hän siteerasi V. T:n sanoja jakeesta 5 Moos 8:3) Oli jotain vielä tärkeämpää kuin leipä. Jumalan sana. Toisessa kohdassa hän sanoi opetuslapsille Sykarin kaivolla, kun nämä ihmettelivät, mistä hän oli saanut ruokaa: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa" (Joh 4:34)
Kerran Jeesus oli opeteuslapsineen Galileassa ja teki valtavan ihmeen ruokkimalla tuhansia ihmisia, 5000 miestä + naiset ja lapset, viidella ohraleivällä ja kahdella kalalla. Ihmiset kuitenkin epäilivät ja seurasivat Häntä saamansa ilmaisen ruuan takia.
Joh 6:31:
31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'."
32 Niin
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses
antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille
taivaasta totisen leivän.
33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".
35 Jeesus
sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei
koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
Mikä kallisarvoinen lahja, elämän leipä! Mekin voimme pyytää tätä lahjaa aina kun rukoilemme Isä Meidän rukousta: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!" Että voisimme elää tyydytettyinä elämän hyvyydestä ja runsaudesta, yltäkylläisinä ja jakaa siitä muillekin! Vain Jeesuksen kanssa se on mahdollista. Se on iloa ja rauhaa, joka ei riipu olosuhteista. Kun haluamme virvoittaa myös muita, oma elämämme saa virvoituksen. Voimme rukoilla sitä, että maljamme olisi ylitsevuotava.
Olen kuunnellut joskus aamuisin klo 6 Magdalan keskuksesta lähetettävää hartautta. Eräänä aamuna Isä Eamon Kelly puhui tästä samasta asiasta. Jeesus - elämän leipä. Hän pitää hartauden aina Galilean rannalla auringon noustessa. Alla on siihen linkki. Tämä opetus erikoisesti alkaa n 20 minuutin kohdalla.
https://www.youtube.com/watch?v=H4Luy6exdEo
