317 PÄIVÄÄ SOTAA. 317 PÄIVÄÄ PANTTIVANKEUDESSA GAZASSA

Tämä kulunut vuosi on ollut yksi raskaimmista ehkä koko elämäni aikana. En ole edes pystynyt kirjoittamaan, sillä energia menee joka päivä surullisten, sydäntäsärkevien uutisten ja tapahtumien sulatteluun. Ensimmäisinä viikkoina Hamasin tekemän brutaalin ja epäinhimillisen massamurhan jälkeen, en voinut itkemättä katsoa pieniä lapsia bussissa. Niin moni (yli 40 lasta) oli kokenut hirvittävän kuoleman kiduttajien käsissä. Tämän jälkeen on turha puhua vapaustaistelijoista, tai kahdesta valtiosta. Palestiinalaiset osoittivat käytännössä, ettei se ole heidänkään agendana. " Joelta merelle, Palestiina on vapaa" tarkoittaa juuri sitä. He haluavat vain yhden valtion, palestiinalaisen terroristivaltion.

Ei kukaan olisi toivonut tällaista vuotta, sanoi joku viisaasti. 7. lokakuuta aloitti painajaisen, jolle ei vielä näy loppua! Tälläkin hetkellä n 120 perhettä odottaa epätoivoisina jotain uutista omaisestaan, joka vielä on Gazassa, elävänä tai kuolleena. Hamas käyttää raakaa psykologista manipulointia ilmoittamalla vähän väliä sen ja sen nimisen menehtyneen. Usein nämä tiedotukset eivät pidä paikkaansa, joskus pitävät. Epätietoisuus on raastavaa! Lähes 100 panttivankia yli 240stä vapautettiin marras-joulukuun tulitaukojen aikana. Senhän Hamas rikkoi, ja on nostanut panoksiaan sen jälkeen niin, ettei uutta tulitaukoa tai panttivankien vapautusoperaatiota ole voitu suorittaa. Yli 10 heistä on löydetty menehtyneinä Israelin armeijan edetessä Gazan alueella. Kesäkuussa IDF onnistui tiedustelupalvelunsa avulla paikallsitamaan ja vapauttamaan kolme heistä, joita pidettiin vankeina gazalaisten siviilien kodeissa. (He epäilemättä saivat suuren palkkion vanginvartijan tehtävästään.)

Viranomaiset ovat epävirallisesti ilmoittaneet, että elossa on ehkä enää 30 kaapattua. Kaikki tietenkin toivovat, että he olisivat väärässä! Me monet vielä rukoilemme 1-vuotiaan Kfir-pojan puolesta, joka kaapattiin 5-vuotiaan Ariel-veljensä ja Shiri-äidin kanssa lokakuussa. Herra voi tehdä ihmeitä heidän elämässään!

Olemme kuulleet monista näistä ihmeistä Gazan sodan aikana. Mutta ne vaativat aivan oman artikkelinsa. Panttivangit, jotka pääsivät joulukuussa vapauteen. kertoivat, että Jumalan läheisyys oli usein käsinkosketeltavaa terroritunneleissakin! Ja se oli seurausta ihmisten rukouksista! Ei unohdeta heitä, vaikka muu maailma on jo paljolti unohtanut. 

Toinen asia on kulovalkean tavoin levinnyt antisemitismi sodan puhkeamisen jälkeen. Tätä myös Suomen media lietsoo ja vaikuttaa hyvin negatiivisella tavalla kansan melipiteeseen. Miten on mahdollista, että kun 7 terroristivaltiota hyökkää Israelin kimppuun eri puolilta, niin Israelia syytetään kaikesta?

Suosittelen todella muiden uutiskanavien seuraamista, YLEn sijaan. Tässä muutamia esimerkkejä:

- TV7n Israel Uutiset klo 21 päivittäin (suomenkielinen tekstitys)

- Patmoksen Israel Nyt- dokumentti (Pasi Turunen)

- IRRTVn Israel Studio (Risto Huvila)

- Ivan Puopolon keskustelu-ohjelmat (Käsittelee myös Israel-aihetta)

-Englanninkielisiä uutisia

1) ILTV

2) Jerusalem Post

3) Israel Today (messiaaninen uutissivusto)

Pari viikkoa sitten Israel sai surmattua Hamasin pääjohtajan Ismael Haniyen, joka sattui olemaan Iranissa silloin. Myös samoihin aikoihin useita iranilaisia terrori-johtajia ja Hizbollahin päätekijöitä oli löydetty ja "neutraloitu". Tämä nosti Iranin johtajassa Khomeinissa valtavan vihan ja halun hyökätä israeliin kaikkien joukkojensa ja liittolaistensa kanssa. Tähän mahdolliseen hyökkäykseen Israel on nyt varustautunut. 

Me uskome Jumalan, Kaikkiavaltiaan varjelukseen ja ohjaukseen kaikessa! 

Psalmi 79:9-13 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden. 

Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

Ollaan valveilla, ymmärretään, missä ajassa me elämme, muistetaan vangittuja, ja Israelin taistelua terrorismia vastaan!

tul

ISRAELILAISTA VIERAANVARAISUUTTA

 Yksi parhimmista asioista Israelissa ja asumisessa täällä on ihmisten tapaaminen! Israel on todella kansojen sulatusuuni, täällä on niin paljon ihmisiä eri kansallisuuksista ja kulttuureista, ja heitä kaikkia kuitenkin yhdistää rakkaus tähän maahan ja huoli sen hyvinvoinnista.

Jo katukuvassa näkee kaikenikäisiä ihmisiä, perheitä pukeutuneena erilaisiin vaatteisiin, kukin oman kulttuurinsa vaatimiin tai sitten tavallisia, nykyaikaisia ihmisiä, joista ei voi päätellä, mihin kansallisuuteen he kuuluvat. Hauskin ajanviettotapani onkin istua katukahvilassa ja katsella ohikulkijoita.

Heti Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 juutalaiset alkoivat muuttamaan uuteen kotimmahansa eri puolilta maailmaa. Jotkin ryhmät pakoitettiin lähtemään kotimaistaan, mm 850 000 juutalaista karkoitettiin arabimaista ja Iranista v 1948. 

Tämän moninaisuuden, eri kielien, tapojen, sääntöjen ja lakien viidakossa löytyy kuitenkin asioita, jotka yhdistävät ja itseasiassa luovat vahvan yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Niitä ovat voimakas kansallistunne, itsenäisyyden suuri uhri ja perheyhteys, joka on yhteiskunnan sementti. Tärkeitä ovat myös raamatulliset juhlapäivät, joita vietetään yhteisöllisesti ja värikkäästi, iloiten ja surren. En ole missään muussa maassa havainnut sitä, että koko yhteiskunta pysähtyy vuorokauden ajaksi, liikennettä ei ole, kaupat ovat kiinni, jopa TV ja radio lakkaavat toimimasta. Ihmiset keskittyvät paastoon ja rukoukseen, perheen kesken olemiseen. Lapset saavat rauhassa ja turvassa leikkia kaduilla. Näin tapahtuu Jom Kippurin, suuren katumuspäivän aikana. On vaikuttava kokemus myös kaatuneiden muistopäivänä keväällä, kun sireenit soivat kahden minuutin ajan ja kaikki pysähtyy, autot, bussit, ihmiset nousevat ulos seisomaan ja kunnioittamaan elämänsä antaneiden muistoa. 

Israelin historia ja kohtalo on ollut raskas, mutta se on luonut ihmisiin jotain kaunista, lujuutta, periksiantamattomuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Täällä kokee sen, että ihmiset välittävät toisistaan, bussissa noustaan antamaan istuin vanhemmalle henkilölle. Jos joku kaatuu tai pudottaa jotain, toiset auttavat. 

Jokin aika sitten tapahtui jotain, mikä näytti minulle Israelin parhaimpia puolia. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten vuokralainen maksaa monia maksuja jotka meillä Suomessa esim kuuluvat asunnon omistajalle. Menin maksamaan asunnon kiinteistöhuoltomaksua. Se maksetaan yleensä neljännesvuosittain rakennuksen "talonmiehelle" käteen, maksusta saa tietysti kuitin. Hänen vaimonsa oli ovella ja kutsuikin minut sisään istumaan keittiön pöydän äärelle. Tarjosi juomista ja kysyi, haluanko palan ihanaa tuoretta patonkia avokadon kanssa. En kehdannut kieltäytyä, ja pian pöytään ilmestyi kaikenlaista muutakin särvintä leivän ja avokadon lisäksi: munakoisotahnaa, paistettuja nakkeja, tomaattia. Talon isäntä istui hiljaisena pöydän päässä, hänen englannintaitonsa ei riittänyt keskusteluun, mutta rouvan kanssa  juttu luisti. He olivat saapuneet molemmat Israeliin jo vuosikymmeniä sitten, mies Irakista -40 luvun lopulla, samoin rouva Puolasta 3-vuotiaana sodan jälkeen. Kutsutaan heitä vaikka Odediksi ja Onaksi. Istuin heidän vieraanaan pitkään, lopulta rouva paistoi vielä kananmunat! Sain kokea oikein kotoista slaavilaista vieraanvaraisuutta! Lähteissäni jo ovella hän vielä muisti, että tyttärelle tarkoitettu lihapata oli jääkaapissa. Tytär ei halunnut sitä, hän olisi viikonlopun pois kaupungista, haluaisinko minä sen mahdollisesti kodillemme? Niin palasin kotiin suuren liharuuan kanssa, joka oli asukkaillemme suuri siunaus! Sydäntäni lämmitti naapureiden ystävällisyys!

Ylläoleva kuva on kuuluisa valokuva rannikolle saapuneista arabimaiden pakolaisista, joita, kuten mainitsin, saapui itsenäistymisen jälkeen lähes miljoona. Naapurini on yksi tästä miljoonasta. Lähipuistossa on myös patsas mukaillen tätä valokuvaa, pystytetty heidän muistolleen.