Tulitaukojen välissä

Israel on ollut viimeisen 2,5 vuoden aikana hyökkäyksen kohteena samanaikaisesti seitsemältä rintamalta: Hizbollah, Hamas, huthit Jemenistä, Palestiinan islamilainen jihad, Syyrian arabilainen militia, Irakin islamilainen resistance (eli vastustus) ja Iranin IRGC, kaikki Iranin terroristihallinnon sponsoroimia. Seuraavassa viimeisiä tunnelmia Jerusalemista:

On kestänyt muutaman viikon ”toipua” (lähinnä nukkua univelat pois) intensiivisestä kuuden viikon sota-ajasta Iranin kanssa, sodasta, joka alkoi la 28.2. Tällä kertaa ilmaiskut kestivät useita päiviä, ja tilanne oli vakavampi kuin viime kesän 12 päivän sotatila. Saimme Jerusalemissakin, jossa oli vähemmän iskuja kuin Keski-Israelissa, nousta useamman kerran joka yö ja lähteä pommisuojiin. Lähes joka päivä oli 2-4 ilmahälytystä. Tuntui lisäksi siltä, kuin olisimme eläneet toista osaa COVID-19:n aikaisista rajoituksista: bussit kulkivat epävarmasti, kaikki virastot olivat suljettuja, kaupoista vain ruokakaupat olivat auki. Jopa osa pankeista oli suljettu: jos tilassa ei ollut turvahuonetta, sitä ei saanut avata. Ihmisiä kehotettiin pysyttelemään kodeissaan. Jopa puistot ja rannat olivat suljettuja. Vain soppakeittiömme, jota pidetään välttämättömänä toimintana ja joka sijaitsee kellarikerroksessa, sai olla auki, koska se toimii myös pommisuojana. Saimme myös vieraita joinakin päivinä suoraan kadulta ilmahälytyksen aikana.

 Pommisuojissa tulivat naapurit tutuiksi, ja usein jaoimme suklaata tai keksejä energian lisäämiseksi ja pidimme huumorilla yllä moraalia! Oli ihmeellistä, kun ”normaali” elämä alkoi jälleen tulitauon alettua!

Israelin ylivoimainen ilmapuolustus pystyi torjumaan yli 90% kaikista ohjuksista, mutta muutama pääsi sen läpi. Tuhoa aiheuttivat myös räjäytettyjen ohjusten, jotka saattavat olla monen tonnin painoisia ja melkein junanvaunun kokoisia, putoilevat osat.

Ihmeellistä jälleen oli Jumalan yliluonnollinen varjelus! Näiden kuuden viikon aikana 21 henkeä sai surmansa. (Vähemmän kuin viime kesän 12-päivän sodan aikana!) Sekin on tietysti surullista, mutta kun katsoo joitakin tuhoja, romahtaneita rakennuksia, kokonaisia kortteleita raunioina, voisi luulla, että uhrien lukumäärä olisi sadoissa tai jopa tuhansissa! Kiitos Jumalalle hänen suuresta armostaan!

Tilanteen ollessa näin tiukka, oli selvää, että jouduin peruuttamaan monia viikoittaisia tapahtumiani. Soppakeittiö oli lähes ainoa toiminta, joka pyöri kaikesta huolimatta. Meillä oli muutama vapaaehtoinen, joiden onnistui saapua maahan juuri ennen sodan alkua. Helmikuun lopun jälkeen turistit eivät ole enää päässeet maahan. Lentokenttä on tälläkin hetkellä vain osittain toimiva.

Pääsiäistä, Israelin 78. Itsenäisyyspäivää ja kaatuneiden muistopäivää vietettiin tavallista hiljaisemmin. Kymmenien tuhansien turistien joukot puuttuivat! Toisaalta tämä hiljentyminen on tehnyt todella hyvää. Henkilökohtaisesti olen kokenut virvoittumista ja uudistumista. Muutama viikko sitten osallistuin Rishon Lezionissa jokavuotiseen naisten konferenssiin nimeltä Daughters of Zion (Siionin tyttäret). Päivä oli erittäin rohkaiseva ja vahvistava!

Tämä vakava maailman tilanne on kutsunut meitä rukoukseen Israelin, Iranin ja koko maailman puolesta. Olemme alkaneet rukoilla pienissä ryhmissä naapurissa asuvien uskovien kanssa lähes päivittäin, mikä on ollut valtava siunaus. Meillä on pieni ystäväpiiri, ja tarkistamme päivittäin, että jokaisella on kaikki hyvin. Ilmahälytysten aikana lähetimme tekstiviestejä pommisuojasta. Se oli suuri henkinen tuki, varsinkin meille, jotka asumme yksin. Jokainen tarvitsee tällaista tukiverkkoa kriisien aikana.

Jumala toimii kaikkien tämän maailman myrskyjen keskellä! Useat järjestöt Israelissa ilmoittavat, että heiltä tilattujen Uusien Testamenttien määrä on noussut huimasti! Ihmiset etsivät elämälle todellista perustaa ja kestäviä arvoja tässä järkkyneessä maailmassa. Samaan aikaan kuulemme herätyksestä muslimimaissa. Ystäväni Mark V kirjoitti hiljattain, että hänellä oli tilaisuus keskustella verkossa kymmenen entisen mullahin kanssa, jotka olivat kääntyneet islamista kristinuskoon ja pyysivät rukouksia uskossa kasvun puolesta. Kuulimme myös entisestä Hamasin jäsenestä, joka tuli uskoon Betlehemissä. Hänen on vaikea löytää uskovien yhteyttä, koska kristityt pelkäävät päästää häntä mukaan omiin seurakuntiinsa. (Kuulostaako tutulta? Oli eräs uskonkiivailija, henkilö nimeltä Saul, joka kohtasi saman ongelman 2000 vuotta sitten!)

Antisemitismin saavuttaessa ennen näkemättömät suhteet, kun synagogia poltetaan ja juutalaisia syrjitään ja pahoinpidellään avoimesti monissa maissa, joku on sanonut, että ihmiset, jotka vielä tukevat Israelia, ovat kaikkien aikojen suurimpia ja rohkeimpia! Rukoukseni on, että meistä jokainen voisi lukeutua tähän joukkoon, ja siunata Israelia, rukoilla sille rauhaa ja menestystä nyt ja tulevaisuudessa!

Tässä viimeisin videoni aiheesta.

https://youtu.be/mgbjDBK3sUg?si=PswlR3KfzbC6eMyO

IHMEITÄ ILMAN MÄÄRÄÄ

Viimeisten yli 600 päivän jälkeen, jolloin Israel on ollut sodassa ensimmäistä kertaa historiansa aikana näin pitkään ja voittoisana, ei voi kuin huomata sen, että Jumala, Israelin Pyhä on seisonut näinä päivinä kansansa suojana ja tukena. Tämä on ensimmäinen sota, joka on kestänyt yli 608 päivää Itsenäistymissodan jälkeen.

Myös monet israelilaiset ovat huomanneet sen. usein ensimmäistä kertaa elämässään, että on olemassa Korkein, joka pitää kaikkea kadessään, joka on Isä ja huolehtii lapsistaan. Tämä on varmasti suurin ihme, että maallistunut, uskonnoton henkilö löytää elävän Jumalan ja alkaa kutsua häntä Isäkseen! Näin on tapahtunut useiden panttivankien kohdalla, jotka vapauduttuaan ovat kertoneet näistä ihmeellisistä asioista siellä äärimmäisissä olosuhteissa, ilman valoa, ruokaa ja joskus jopa ilmaa, tunneleiden synkeydessä. Monet kertoivat aloittaneensa päivänsä rukouksella ja kiitoksella siitä pitan murusta, jonka he saivat sinä päivänä ruuakseen. He keskittyivät muistelemaan perheitään ja hyviä aikoja heidän kanssaan. Tämä ja toivo jälleennäkemisestä piti heidät rohkeina. 

Muita ihmeitä näiden kuukausien aikana:

- 7.10 terroristien hyökätessä kibbutseille, yhdessä talossa asui uskova perhe, joka piiloutui turvahuoneisiinsa rakettihälytysten alettua. Äiti näki turvakameroista, miten terroristit tulivat taloon ja alkoivat rikkoa tavaroita ja ampumaan. Hän rukoili kauhuissaan ja näki, miten yksi terroristi lähestyi turvahuoneen ovea. Hetkessä heidät olisi paljastettu ja luultavasti tapettu. Hän rukoili palavasti! Terroristi menikin oven ohitse, aivan kuin ei olisi nähnyt sitä. Lopulta he poistuivat talosta, ja koko perhe pelastui, myös yläkerran huoneessa piiloskellut poika. Jumala oli tehnyt murhaajat sokeiksi, eivätkä he nähneet turvahuoneen ovea! 

- Kyyhkynen joka pelasti kokonaisen 10h joukkion tunnelissa paljastaessaan viritetyn ansan. 

- Saphir Cohenin tarina, jonka hän kertoi vapauduttuaan panttivankeudesta yli 50 vrk jälkeen. Jumala valmisti häntä tähän koettelemukseen Psalmin 27 kautta. Ohessa on linkki hänen tarinaansa.

https://youtu.be/JgFX67HE2RM?si=G7rabOmroi7q8wsu

- Satoja palveleva soppakeittiö Kirjat Shmonassa varjeltui ohjusiskussa.

- 7.10.23 kun 5000 terroristia aseiden kanssa hyökkäsi eteläiseen Israeliin Gazaa ympäröiviin kibbitseihin ja kyliin, "vain" 1200 henkeä murhattiin. Vaikka heillä oli automaattiaseet, vain joka kolmas tai neljäs sai murhattua yhden. Tuhon olisi voinut olettaa olevan paljon suuremman noin suuren joukon hyökätessä. Ne vartijat ja sotilaat, joita oli paikalla kibbutseissa, saivat kuitenkin ison joukon terroristeja eliminoiduiksi, ennen kuin ehtivät tekemään suurempaa tuhoa.

- Iranin hyökätessä ohjuksilla Israeliin kahteen otteeseen keväällä ja syksyllä -24, yksikään sadoista ohjuksista ei osunut maaliinsa; ne saatiin joko torjuttua Israelin ulkopuolella (USAn ja Jordanian avustuksella myös), tai Israelin ilmatilassa. Israelin kolmenkertainen puolustusjärjestelmä toimi uskomattomalla tavalla yhteen, ja kyseessä oli myös Jumalan varjelus, epäilemättä! Yksi ainut raketin osa putosi maahan, Jerikoon, surmaten arabimiehen, joka oli tullut laittomasti Gazasta Länsirannalle!

- Sekä hutit että Gazan Islamilainen Jihad lähettävät vielä päivittäin Israeliin "lahjojaan". Nämäkin järjestään torjutaan, tai ne putoavat "tyhjille alueille/ palstoille". Missä olet nähnyt näitä "tyhjiä palstoja" tällä tiheästi asutetulla maakaistalla (muuta kuin erämaassa)? Ilmeisesti nämä ohjusten osat kuitenkin löytävät niitä!   

- Omaa lukuansa oli se "bussi-pommien ihme", joka tapahtui helmikuun lopussa. Kerroin siitä muutama blogi takaperin. 

- Itsenäisyyspäivän aattona 30.4 oli valtavan kuuma, n 38C Jerusalemissakin ja aavikolta puhalsi erikoisen voimakas myrskytuuli. Kuljin n klo 16 kaupungilla ja tuuli on niin voimakas, että tuskin pääsin eteenpäin kadulla. Se nousi aivan yllättäin! Juuri silloin alkoivat tuhopoltot moottotitie 1n reunoilla, Tel Avivin ja Jerusalemin välillä. Tuuli ja kuumuus auttoivat tulen leviämisessä, ja pian koko alue oli hälyytystilassa ja roihuavan tulen keskellä! Yli 100 paloyksikköä hälytettin ja sadat vapaaehtoiset auttoivat tulen hillitsemisessä. Näimme videoita, kun ihmiset pakenivat lastensa kanssa moottoritieltä tulen roihutessa molemmin puolin! Kuin ihmeen kaupalla ihmishenkien menetyksiltä vältyttiin vaikka muutama joutui sairaaalahoitoon hengitettyään savua. Kaikki seuraavan päivän juhlallisuudet peruutettiin. Minullakin oli suunnitteilla osallistua perinteiseen Itsenäisyyspäivän piknikkiin kaupungin puistossa. Seuraavana aamuna aurinko nousi täysin tuulettomaan päivään. Kuulimme, että tulet oli saatu (jälleen kuin ihmeen kaupalla!) hallintaan ja juhlallisuudet saattoivat jatkua, kuitenkin ilman grillaamista! Tulien sammuttamista oli suuresti auttanut sade. joka saapui kuin tyhjästä ja aivan odottamassa, väärään vuodenaikaan, ja sammutti roihuavia paloja. Puistot olivat täynnä perheitä ja riemuitsevia ystävä-joukkoja! Itsenäisyys on kallisarvoinen asia juutalaiselle! 

- Olen nähnyt monia videoita ja haastatteluja haavoittuneista sotilaista. Jotkut ovat menettäneet jalkansa tai kätensä ja heillä saattaa olla vaikeita vammoja. Mutta kaikki järjestään sanovat, että jos mahdollista, he haluavat takaisin armeijaan. He eivät halua luovuttaa! Nämä ovat todellisia sankareita! 

- Tässä vain joitakin näistä ihmeistä, jotka tuntuvat kasvavan kerta toisensa jälkeen. Emme varmasti koskaan voi tietää kaikkea sitä, mitä Jumala on tehnyt kulissien takana. Voimme vain yrittää kuvitella sen. Hän on Jumala, joka tekee ihmeitä ilman määrää, paljon enemmän kuin voimme pyytää tai kuvitellakaan!

Eivätkö Israelin viholliset näe, että vaikka he kuinka punovat juoniaan Israelin ja juutalaisten tuhoamiseksi, ne eivät onnistu? Israel on käynyt läpi 5 sotaa lähihistoriassa, sotaa, jolloin heidän maahansa on hyökätty tarkoituksena hävittää koko maa. Se on ollut voittoisa joka sodassa, ja saanut lisää maa-alueita joka kerta. Niin tulee käymään tälläkin kerralla!

Onko koko maailma, joka nyt vastustaa Israelia, niin sokea, etttei se näe, että kun Jumala on Israelin puolella, kuka voi olla sitä vastaan? Eikä tämä johdu siitä, että Israel tai juutalaiset olisivat parempia tai hurskaampia kuin muut. Jumala haluaa näyttää oman kunniansa ja armonsa, sillä hän haluaa, että kaikki tulisivat tuntemaan pelastuksen ja Pelastajan, juutalaisen Jeesuksen!

JOKA AAMU ON ARMO UUSI; SUURI ON USKOLLISUUTESI

 Kiinnitin juuri huomiota siihen, että sodan kestoa lasketaan aina päivinä, ei niinkään viikkoina tai kuukausina. Jokainen päivä sodan epävarmuuden keskellä on tärkeä. Näin kokee myös Israelissa, jossa raja "normaalin elämän" ja nykyhetken välillä on epäselvä. Normaalia elämää yritetään pitää yllä kaikin keinoin. Arkipäiväiset asiat on hoidettava, kaikesta huolimatta, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Elämä on kuitenkin muuttunut varovaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Sen huomaa, kun katselee esimerkiksi vanhoja valokuvia. Alkuvuodesta -23 tai sitä ennen tapahtuneet asiat ovat kuin eri maailmasta! 7.10.23 oli se murroskohta, sen jälkeen koko maailma on muuttunut. Entinen huolettomuus ja kevytsydämisyys on poissa. Ja kun tarkasti miettii, mitä tuona päivänä ja sen jälkeen on tapahtunut, ei ole ihme, että lähes puolet kansasta on traumatisoitunut ja avun tarpeessa. Nyt jos koskaan ovat Jesajan sanat "Lohduttakaa minun kansaani" ajankohtaiset! 

Vaikka elämä olisi näennäisesti rauhallista ja kulkisi arkista uomaansa, sota ja sen seuraukset ovat aina läsnä. Eilen olin kaksi kertaa kuussa kokoontuvassa naisten ryhmässä ystäväni luona. Hän asuu kukkulalla, joka sijaitsee vastapäätä suurta sairaalaa. Sairaalan vieressä on jalkapallokenttä, joka palvelee tilapäisesti helikopterin laskeutumisalustana. Ystäväni olohuoneesta on suuri ikkuna juuri tuon sairaalan suuntaan. Ruokaillessamme ikkunan ohi lensi medi-helikopteri  todella läheltä, ja laskeutui jalkapallokentälle. Helikopterit kuljettivat usein sairaalaan Gazan taisteluisssa haavoittuneita. Menimme parvekkeelle katselemaan tapahtumaa. Joku kysyi, "kuinka monta ambulanssia odottaa?" Ambulanssien määrä osoittaisi, kuinka monta potilasta oli kyydissä. "Vain yksi." Palasimme olohuoneeseen ja aloimme rukoilemaan tuon haavoittuneen ja hänen perheensä puolesta. Seuraavana aamuna luimme uutisista, että yksi sotilas oli menehtynyt terroristien väijytyksessä ja kaksi oli haavoittunut vakavasti. Luultavasti näkemämme helikopteri kuljetti juuri toista noista haavoittuneista. 

Kaikista menetyksistä huolimatta israelilaisissa näkyy suuri luottamus tulevaisuuteen ja sen antamaan toivoon. Holokoustistakin selvittiin ja Jumalan avulla luotiin uusi sivistysvaltio! Tämäkin katastrofi tekee meistä vahvempia ja sen tuloksena tapahtuu jotain suurta. 

Rukoillaan kuitenkin Israelin, sen kansan ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat kokeneet suuria menetyksiä, leskien, orpojen ja vanhusten puolesta, joilta ryöstettin jo lapsuus ja nyt halutaan viedä myös tulevaisuus! 

ISRAEL SODAN KESKELLÄ - LÄHES 600 PÄIVÄÄ

 Eilen muistimme Shiri Bibasin syntymäpäivää. Hän olisi täyttänyt 34 vuotta, jos olisi saanut elää. Hänet  saatiin Israeliin kotiin pienten poikiensa, Arielin ja Kfirin kanssa helmikuussa ruumisarkuissa. Hamas-terroristit järjestivät makaaberin shown heidän arkkujensa luovutustilanteessa. Satapäin kansaa, jopa äitejä pienten lastensa kanssa tanssi ja riemuitsi heidän arkkujensa ympärillä. He juhlivat viattomien siviilien, pienten lasten kuolemaa. Kaikissa kolmessa arkussa luki tekstinä: pidätetty 7.10.23. Minkä rikoksen 9kk-ikäinen ja 4-vuotias poika olivat tehneet? Hamas järjesti vielä yllätyksen: kuolemansyyntutkinnassa yhdestä arkusta ei löytynytkään Shirin ruumista, vaan tuntemattoman arabinaisen jäänteet. Kaiken kansallisen surun keskellä tällainen järkytys. Hamas, asiaa tentatessa, väitti, että kyseessä oli inhimillinen erehdys! Seuraavana päivänä lähetettiin oikea ruumis kotiin. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan, pojat äitinsä syleilyyn Nir Ozin kibbutsin hautausmaalle, lähelle paikkaa, jossa he asuivat. Samalta kibbitsilta oli kotoisin Oded Lipschitz, jonka arkku palautettiin samalla kerralla. Hän oli merkittävä mies, rauhanaktivisti, joka auttoi gazalaisia sairaita ja kuljetti heitä autollaan Israelin puolelle sairaaloihin. Terroristit eivät valikoi, keitä he tappavat. 

Arielin, 4-vuotiaan pojan muistoksi on nimetty uusi oranssi perhoslaji, ja monia katuja on nimetty molempien poikien kunniaksi, poikien jotka murhattiin raa'alla tavalla. Koko Bibasin perheestä on tullut kansallinen symboli tämän sodan uhreista. Perheen isä vapautettiin edellisellä viikolla Gazasta. Myös Shirin vanhemmat saivat surmansa 7.10 tapahtuneessa terrori-iskussa.

He eivät olleet ainoa perhe, joka menehtyi kokonaan. 

Eli Sharabi vapautettiin samoihin aikoihin kuin Yarden Bibas helmikuussa. Hänet pakotettiin vapautustilaisuudessa sanomaan julkisesti, kuinka kiitollinen hän oli päästessään perheensä luo. Terroristit naureskelivat taustalla, hehän tiesivät, että koko perhe oli murhattu, Elin vaimo, ja kolme lasta.

Tällaista järjetöntä henkistä julmuutta!

Molemmat, sekä Yarden, että Eli ovat puhuneet julkisesti Washingtonia myöten panttivankien vapauttamisen puolesta,

Sadat tuhannet ihmiset saattoivat neljän ruumisauton kulkuetta Gazan rajalta Israelin sairaalaan ja kuolemansyyn tutkimuksiin. 

Tänä surullisena päivänä, kun koko kansa oli murheen murtamana, Jumala teki kuitenkin valtavan ihmeen. Illalla vähän ennen klo 21löytyi Tel Avivin bussista räjähteitä, ja ihmiset saatiin ulos bussista, ennenkuin se räjähti. Samoin tapahtui kahdessa muussa bussissa. Ihmishenkien menetykseltä vältyttiin! Tapaus herätti kuitenkin viranomaiset ja tarkastus tehtiin kaikkiin busseihin, joista löydettiin 12 muuta räjähdekassia, ajastettuina räjähtämään klo 9 seuraavana aamuna. Nuo kolme väärin asennettua ajastinta paljastivat koko suunnitellun mittavan terrori-iskun, joka oli suunnattu liikennevälineisiin Jerusalemissa ja Tel Avivissa aamuruuhkan aikana. Samaan aikaan piti suuren terroristijoukon hyökätä Länsirannalta, 7.10 tapaan. Mutta Jumala paljasti koko operaation ja se epäonnistui! Kyseessä ei ollut mikään ihhimillinen pelastus, vaan Jumalan käsi tapahtumien yllä. Jopa uutistenlukija seuraavana aamuna antoi kunnian Jumalalle! 

Valtava ihme on myös se, että monet ovat näiden ahdistusten takia kääntyneet Jumalan puoleen! Jopa panttivankeudesta päästyään monet ovat todistaneet, ettö he, aikaisemmin maallistuneita juutalaisia alkoivat rukoilemaan ja kokivat Pyhän läsnäolon ahdistavassa tilanteessaan. Vain Jumala saa tällaista aikaan! 

Tällä hetkellä neuvottelut ovat jumissa, ja Israel yrittää painostamalla saada Hamasia vapauttamaan loput 24 elossa olevaa vankia ja 35, joiden on todistettu menettäneen henkensä. Rauhan ehtona on kaikkien panttivankien vapauttaminen, sekä se, että Hamas laskee kokonaan aseensa. 

317 PÄIVÄÄ SOTAA. 317 PÄIVÄÄ PANTTIVANKEUDESSA GAZASSA

Tämä kulunut vuosi on ollut yksi raskaimmista ehkä koko elämäni aikana. En ole edes pystynyt kirjoittamaan, sillä energia menee joka päivä surullisten, sydäntäsärkevien uutisten ja tapahtumien sulatteluun. Ensimmäisinä viikkoina Hamasin tekemän brutaalin ja epäinhimillisen massamurhan jälkeen, en voinut itkemättä katsoa pieniä lapsia bussissa. Niin moni (yli 40 lasta) oli kokenut hirvittävän kuoleman kiduttajien käsissä. Tämän jälkeen on turha puhua vapaustaistelijoista, tai kahdesta valtiosta. Palestiinalaiset osoittivat käytännössä, ettei se ole heidänkään agendana. " Joelta merelle, Palestiina on vapaa" tarkoittaa juuri sitä. He haluavat vain yhden valtion, palestiinalaisen terroristivaltion.

Ei kukaan olisi toivonut tällaista vuotta, sanoi joku viisaasti. 7. lokakuuta aloitti painajaisen, jolle ei vielä näy loppua! Tälläkin hetkellä n 120 perhettä odottaa epätoivoisina jotain uutista omaisestaan, joka vielä on Gazassa, elävänä tai kuolleena. Hamas käyttää raakaa psykologista manipulointia ilmoittamalla vähän väliä sen ja sen nimisen menehtyneen. Usein nämä tiedotukset eivät pidä paikkaansa, joskus pitävät. Epätietoisuus on raastavaa! Lähes 100 panttivankia yli 240stä vapautettiin marras-joulukuun tulitaukojen aikana. Senhän Hamas rikkoi, ja on nostanut panoksiaan sen jälkeen niin, ettei uutta tulitaukoa tai panttivankien vapautusoperaatiota ole voitu suorittaa. Yli 10 heistä on löydetty menehtyneinä Israelin armeijan edetessä Gazan alueella. Kesäkuussa IDF onnistui tiedustelupalvelunsa avulla paikallsitamaan ja vapauttamaan kolme heistä, joita pidettiin vankeina gazalaisten siviilien kodeissa. (He epäilemättä saivat suuren palkkion vanginvartijan tehtävästään.)

Viranomaiset ovat epävirallisesti ilmoittaneet, että elossa on ehkä enää 30 kaapattua. Kaikki tietenkin toivovat, että he olisivat väärässä! Me monet vielä rukoilemme 1-vuotiaan Kfir-pojan puolesta, joka kaapattiin 5-vuotiaan Ariel-veljensä ja Shiri-äidin kanssa lokakuussa. Herra voi tehdä ihmeitä heidän elämässään!

Olemme kuulleet monista näistä ihmeistä Gazan sodan aikana. Mutta ne vaativat aivan oman artikkelinsa. Panttivangit, jotka pääsivät joulukuussa vapauteen. kertoivat, että Jumalan läheisyys oli usein käsinkosketeltavaa terroritunneleissakin! Ja se oli seurausta ihmisten rukouksista! Ei unohdeta heitä, vaikka muu maailma on jo paljolti unohtanut. 

Toinen asia on kulovalkean tavoin levinnyt antisemitismi sodan puhkeamisen jälkeen. Tätä myös Suomen media lietsoo ja vaikuttaa hyvin negatiivisella tavalla kansan melipiteeseen. Miten on mahdollista, että kun 7 terroristivaltiota hyökkää Israelin kimppuun eri puolilta, niin Israelia syytetään kaikesta?

Suosittelen todella muiden uutiskanavien seuraamista, YLEn sijaan. Tässä muutamia esimerkkejä:

- TV7n Israel Uutiset klo 21 päivittäin (suomenkielinen tekstitys)

- Patmoksen Israel Nyt- dokumentti (Pasi Turunen)

- IRRTVn Israel Studio (Risto Huvila)

- Ivan Puopolon keskustelu-ohjelmat (Käsittelee myös Israel-aihetta)

-Englanninkielisiä uutisia

1) ILTV

2) Jerusalem Post

3) Israel Today (messiaaninen uutissivusto)

Pari viikkoa sitten Israel sai surmattua Hamasin pääjohtajan Ismael Haniyen, joka sattui olemaan Iranissa silloin. Myös samoihin aikoihin useita iranilaisia terrori-johtajia ja Hizbollahin päätekijöitä oli löydetty ja "neutraloitu". Tämä nosti Iranin johtajassa Khomeinissa valtavan vihan ja halun hyökätä israeliin kaikkien joukkojensa ja liittolaistensa kanssa. Tähän mahdolliseen hyökkäykseen Israel on nyt varustautunut. 

Me uskome Jumalan, Kaikkiavaltiaan varjelukseen ja ohjaukseen kaikessa! 

Psalmi 79:9-13 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden. 

Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

Ollaan valveilla, ymmärretään, missä ajassa me elämme, muistetaan vangittuja, ja Israelin taistelua terrorismia vastaan!

tul

ISRAELILAISTA VIERAANVARAISUUTTA

 Yksi parhimmista asioista Israelissa ja asumisessa täällä on ihmisten tapaaminen! Israel on todella kansojen sulatusuuni, täällä on niin paljon ihmisiä eri kansallisuuksista ja kulttuureista, ja heitä kaikkia kuitenkin yhdistää rakkaus tähän maahan ja huoli sen hyvinvoinnista.

Jo katukuvassa näkee kaikenikäisiä ihmisiä, perheitä pukeutuneena erilaisiin vaatteisiin, kukin oman kulttuurinsa vaatimiin tai sitten tavallisia, nykyaikaisia ihmisiä, joista ei voi päätellä, mihin kansallisuuteen he kuuluvat. Hauskin ajanviettotapani onkin istua katukahvilassa ja katsella ohikulkijoita.

Heti Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 juutalaiset alkoivat muuttamaan uuteen kotimmahansa eri puolilta maailmaa. Jotkin ryhmät pakoitettiin lähtemään kotimaistaan, mm 850 000 juutalaista karkoitettiin arabimaista ja Iranista v 1948. 

Tämän moninaisuuden, eri kielien, tapojen, sääntöjen ja lakien viidakossa löytyy kuitenkin asioita, jotka yhdistävät ja itseasiassa luovat vahvan yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Niitä ovat voimakas kansallistunne, itsenäisyyden suuri uhri ja perheyhteys, joka on yhteiskunnan sementti. Tärkeitä ovat myös raamatulliset juhlapäivät, joita vietetään yhteisöllisesti ja värikkäästi, iloiten ja surren. En ole missään muussa maassa havainnut sitä, että koko yhteiskunta pysähtyy vuorokauden ajaksi, liikennettä ei ole, kaupat ovat kiinni, jopa TV ja radio lakkaavat toimimasta. Ihmiset keskittyvät paastoon ja rukoukseen, perheen kesken olemiseen. Lapset saavat rauhassa ja turvassa leikkia kaduilla. Näin tapahtuu Jom Kippurin, suuren katumuspäivän aikana. On vaikuttava kokemus myös kaatuneiden muistopäivänä keväällä, kun sireenit soivat kahden minuutin ajan ja kaikki pysähtyy, autot, bussit, ihmiset nousevat ulos seisomaan ja kunnioittamaan elämänsä antaneiden muistoa. 

Israelin historia ja kohtalo on ollut raskas, mutta se on luonut ihmisiin jotain kaunista, lujuutta, periksiantamattomuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Täällä kokee sen, että ihmiset välittävät toisistaan, bussissa noustaan antamaan istuin vanhemmalle henkilölle. Jos joku kaatuu tai pudottaa jotain, toiset auttavat. 

Jokin aika sitten tapahtui jotain, mikä näytti minulle Israelin parhaimpia puolia. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten vuokralainen maksaa monia maksuja jotka meillä Suomessa esim kuuluvat asunnon omistajalle. Menin maksamaan asunnon kiinteistöhuoltomaksua. Se maksetaan yleensä neljännesvuosittain rakennuksen "talonmiehelle" käteen, maksusta saa tietysti kuitin. Hänen vaimonsa oli ovella ja kutsuikin minut sisään istumaan keittiön pöydän äärelle. Tarjosi juomista ja kysyi, haluanko palan ihanaa tuoretta patonkia avokadon kanssa. En kehdannut kieltäytyä, ja pian pöytään ilmestyi kaikenlaista muutakin särvintä leivän ja avokadon lisäksi: munakoisotahnaa, paistettuja nakkeja, tomaattia. Talon isäntä istui hiljaisena pöydän päässä, hänen englannintaitonsa ei riittänyt keskusteluun, mutta rouvan kanssa  juttu luisti. He olivat saapuneet molemmat Israeliin jo vuosikymmeniä sitten, mies Irakista -40 luvun lopulla, samoin rouva Puolasta 3-vuotiaana sodan jälkeen. Kutsutaan heitä vaikka Odediksi ja Onaksi. Istuin heidän vieraanaan pitkään, lopulta rouva paistoi vielä kananmunat! Sain kokea oikein kotoista slaavilaista vieraanvaraisuutta! Lähteissäni jo ovella hän vielä muisti, että tyttärelle tarkoitettu lihapata oli jääkaapissa. Tytär ei halunnut sitä, hän olisi viikonlopun pois kaupungista, haluaisinko minä sen mahdollisesti kodillemme? Niin palasin kotiin suuren liharuuan kanssa, joka oli asukkaillemme suuri siunaus! Sydäntäni lämmitti naapureiden ystävällisyys!

Ylläoleva kuva on kuuluisa valokuva rannikolle saapuneista arabimaiden pakolaisista, joita, kuten mainitsin, saapui itsenäistymisen jälkeen lähes miljoona. Naapurini on yksi tästä miljoonasta. Lähipuistossa on myös patsas mukaillen tätä valokuvaa, pystytetty heidän muistolleen. 

LEHTIMAJASSA

Lehtimajajuhlan aikana Israelissa lähes jokaisen talon pihalle, terasseille ja kadunvarsiin nousee pieniä majoja, joissa on yleensä valkoisesta kankaasta tehdyt seinät (tai joskus puumateriaaleista, vanhoista ovista tms), kevytrakenteisia kuitenkin, kuvastamaan sitä, miten erämaavaelluksen aikana ihmisten majat olivat nopeasti pystytettäviä ja mukana kuljetettavia. Koko juhlaa vietetäänkin 40 vuoden erämaassa olon muistoksi, Egyptistä paon jälkeen. 

Perheet juhlivat, syövät ystävien ja perheen kesken näissä majoissa koko viikon. Jotkut jopa nukkuvat niissä. Viikko onkin puoliksi lomaa; valtion virastot ovat lähes kaikki kiinni, jopa postit ja pankit auki vain osan päivästä. Ruokakaupat ja liikenne toimivat myös epäsäännöllisesti. (Olen tuskin missään maassa törmännyt siihen, että koko yhteiskunta sulkeutuu uskonnollisen juhlan ajaksi. Jom Kippurina, suurena sovituspäivänä jopa TV ja radio ovat mykkinä. Se osoittaa kyllä kunnioitusta Raamatun sanaa kohtaan!) 

Raamattu kehottaa, että vaikka joinakin muina juhlina koti on pääasiassa juhlapaikkana, nyt pitää mennä ulos, ja kutsua ystäviä majaan. Ulkona ihminen voi ehkä kokea Jumalan läheisyyden konkreettisemmin, luonnossa, lintujen laulussa, tähdissä illalla. Katto peitetään tarkoituksella harvasti joko lehvillä tai palmun oksilla, niin että tähden voivat tuikkia lehvien välistä; ne muistuttavat Jumalan uskollisuudesta ja lupauksista! Onkin mieleenpainuvaa nukkua kirkkaan tähtitaivaan alla!

Raamattu opettaa myös, että samoin kuin Jumala varjeli ja johdatti Israelin kansaa erämaassa tulenpatsaassa yöllä ja pilvellä päivällä, ne olivat symboleja hänen suojaavasta läsnäolostaan. Myös lehtimaja, joka ympäröi ja suojaa juhlijoita yöllä ja päivällä, on esikuvaa Jumalan läsnäolosta, joka ympäröi meitä aina. Nämä ovat kauniita ja syviä kuvauksia meidän Herramme rakkaudesta ja huolenpidosta meitä kohtaan!

Tänä vuonna sain kutsun erään messiaanisen järjestön Sukkot-juhlaan. Ohjelmassa oli vapaata seurustelua, pieni opetus Sukkotin merkityksestä, sekä lopussa kilpailu; kuka rakentaa parhaan lehtimajan käsillä olevista materiaaleista? Pöydällä oli keksejä, suolatikkuja, erilaisia karkkeja ja muuta materiaaleja. Lapset ja aikuiset rakensivat yhdessä majoja innoissaan. Kaikilla oli hauskaa! Välillä syötiin salaa rakennusmateriaaleja! Voittajan maja oli taidollinen! Siinä oli jopa oviverho ja Daavidin tähti seinässä.

 Ajattelin, että tässä toteutui seurakunnan merkitys. Syömme yhdessä. Luemme ja opimme Raamatusta yhdessä ja jaamme omia asioitamme, tutustumme toisiin.