ANSASTA JUMALAN PERHEESEEN

  PSALMI 124

1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme - näin sanokoon Israel -

² ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,

³ niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;

⁴ niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;

⁵ niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.

⁶ Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

⁷ Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

⁸ Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Heprean kieli on ihmeellinen, mielikuvia luova ja asioita elävöittävä kieli. Opin juuri vastikään, että tämän psalmin sana "paula", eli ansa, pyydys, verkko on hepreaksi פח eli lausuttuna "pach". Se on erittäin vaikea ansa, josta on mahdoton päästä vapaaksi omin voimin. Vain Jumalan ihme vapauttaa tästä pyydyksestä. 

Miten hyvin se kuvaakaan meidän elämäämme usein. Huomaamme löytävämme itsemme ansasta, jossa voimme vain avuttomina pyristellä. Joskus elämämme on oikeasti niin solmussa, ettemme omin voimin saa siitä mitään selvää, emmekä edes ymmärrä, miten tähän tilanteeseen on päädytty. 

Onneksi on olemassa Kaikkivaltias Jumala, joka ymmärtää ja tietää täysin, mitkä ovat ongelmamme syyt ja seuraukset, ja mikä vielä tärkeintä, missä on ulospääsy labyrintistamme. Hänellä on voima katkaista vahvimmatkin siteemme. 

Raamattu käyttää tätä mielikuvaa usein:

Psalmi 91 sanoo näin:

Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

² se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".

³ Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.

Joskus meidän Jumalasta pois kääntymisemme, syntimme ja mieltymyksemme tulevat meille täksi ansaksi, kuten  seuraavassa: (Joosua 23:12-13)

¹² Sillä jos te käännytte hänestä pois ja liitytte näiden teidän keskuuteenne jääneiden kansojen tähteisiin ja lankoudutte heidän kanssansa ja yhdytte heihin ja he teihin,

¹³ niin tietäkää, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää karkoita näitä kansoja teidän tieltänne, vaan ne tulevat teille paulaksi ja ansaksi, kylkienne ruoskaksi ja okaiksi silmiinne, kunnes te häviätte tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.

Silloin emme pääse omistamaan niitä lupauksia, joita Jumala on antanut meille.

Jeesus on kuitenkin tullut, jotta meillä olisi vapaus kaikista ansoista ja siteistä, ja yltäkylläisyys:

Jes. 61 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,

² julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,

³ panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

Toinen mielenkiintoinen hepreankielen sana, jota käytetään yleisesti puhekielessäkin on "astua sisään" eli להכנס (lausutaan "lehikanes"). Se on myös tervetulotoivotus "tikanes!" Myös kokoontumista tai synagoogaa tarkoittava sana Knesset johdetaan samasta sanasta. Voi kuvitella, että meidät toivotetaan tervetulleiksi juuri Jumalan huoneeseen ja perheeseen. Emme ole enää ulkopuolisia, yksinämme kylmässä, kovassa maailmassa, vaan osa Jumalan perhettä ja yhteyttä hänen kanssaan ja toinen toistemme sisaria ja veljiä.

Koko tämä tie alkaa sitä, että toivotamme tervetulleeksi Hänet, joka seisoo meidän elämämme ovella ja kolkuttaa. 

Meillä monilla on se kokemus, että olemme päässeet vapaaksi erilaisista ansoista ja kahleista, joihin sielunvihollinen valheillaan oli meidät vanginnut, ja nyt meidät on siirretty Jumalan Pojan, Jeesuksen valtakuntaan ja perheeseen. Olen muutaman kerran nähnyt juuri Punaisessa Matossa, missä pimeyden kahleet ja valheet ovat niin konkreettisesti näkyvillä ihmisten elämässä, miten nämä siteet ovat pudonneet rukouksen ansiosta, paula on auennut ja sisin on päässyt vapauteen. Sekainen, tuskainen mieli, joka on näkynyt kasvoilta, on kirkastunut ja silmistä loistaa valo ja ilo. Mikä ihmeellinen asia! Tässä Pojan valtakunnassa toimivat erilaiset lait, kuin pimeyden valtakunnassa. Siellä arvostetaan toisen huomioimista, rohkeutta, hyvyyttä ja itsensäkieltämistä, itsekorostuksen ja omanarvontavoittelun sijaan ja keskipisteessä on Jumala.

JASPER, JESPER JA JOONATAN

 Jerusalemissa on paljon kissoja. Suurin osa niistä on kodittomia katukissoja, mutta niistä on paljon hyötyä. Vaikka avoroskalaatikoita on paljon ja ne usein pursuavat roskia, hiiriä ja rottia ei näy missään. Kissat huolehtivat jätteiden kierrosta myös tällä tavalla! Ja saavat myös ravintonsa osittain niistä. Nyt on tosin ilmestynyt uudempia tiiviitä roskalaatikoita, joissa roskat putoavat maan alle. Kissat eivät niihin pääse enää syömään, mutta onneksi myös ihmiset ruokkivat ja antavat vettä niille runsaasti.

Viime keväänä ovelleni ilmestyi äitikissa, langanlaiha ja nääntynyt. Näkyi selvästi, että sillä oli poikaset jossakin, ja nämä kuluttivat sen jo muutenkin vähäiset rasvavarat. Olin ruokkinut sitä muutaman viikon aina silloin tällöin, kun se johdatti poikasensa piilopaikastaan ensimmäistä kertaa näytille ja myös ruokakupin ääreen. Kaksi niistä oppi heti hyppäämään aidan päältä pihalleni ja takaisin, mutta kolmannella, pahnan pohjimmaisella, heiveröisellä ja sairaalloisella oli vaikeuksia. Sillä näytti olevan jotain ongelmia takakäpälissä. Annoin sille muutaman kerran aidan päälle syötävää ja vettä.

Ei kestänyt montakaan päivää, kun se jo uskalsi hypätä alas ja yritti toisten mukana ponnistaa takaisin ylös, kaktusta apuna käyttäen! Ja onnistuikin.
Poikaset ja niiden temput ovat olleet siitä alkaen jokapäiväinen iloni. Kissaperheen eloa on ollut hauska seurata. Äiti seurasi niitä alussa aina pihalleni. Ja huolehtiva emo kun oli, se antoi aina poikasten syödä ensin, ennenkuin itse ruokaili.
Erään kerran pienintä ei näkynyt neljään päivään. Olin jo huolissani ja ajattelin, että sille on käynyt huonosti. Sitten eräänä päivänä kissarouva ja kaksi sen poikasta tulivat taas syömään.  Olin itse pihalla ja huomasin, että emo katseli pusikkoon päin ja naukaili, aivan kuin kutsuen jotakin. Ja - n 15 minuutin kuluttua pienin sieltä kömpikin, vähän horjahdellen, mutta kuitenkin, ja liittyi muiden mukaan pihalle. Pitkään se seurasi vierestä, kun sisaret temmelsivät, mutta parin viikon päästä se jo liittyi täysin rinnoin joukkoon leikkimään.
Nyt se - Joonatan, on kaikkein vilkkain ja tomerin. Siitä on kasvanut tuuheakarvainen ja utelias, kaunis kissa, joka viettää pihallani suurimman osan päivästä. Se on kesyyntynyt ja antaa silittää itseään. Toiset kaksi ovat ujompia, mutta nekin ovat lämpenemässä.
Myös äitikissa vierailee usein. Se on vielä aivan villi, ja sähisee, jos menee liian lähelle. Mutta se joskus pysähtyy portaalleni ovensuuhun lepäämään ja katselee sieltä suurilla silmillään. Sillä on myös uusi pentue (ehkäisyvalistus olisi paikallaan!) Näin yksi päivä aidalla kaksi tummaa pientä pentua ja tänään aamulla pysäkille juostessani kolme, kaikki hiilenharmaita. Joku toinen saa adoptoida ne, minulle riittävät nämä edelliset. Ehkä se itsekin ymmärtää asian, kun ei ole tuonut niitä sen enempää luokseni.

^{PS 36: 7} Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.