JASPER, JESPER JA JOONATAN

 Jerusalemissa on paljon kissoja. Suurin osa niistä on kodittomia katukissoja, mutta niistä on paljon hyötyä. Vaikka avoroskalaatikoita on paljon ja ne usein pursuavat roskia, hiiriä ja rottia ei näy missään. Kissat huolehtivat jätteiden kierrosta myös tällä tavalla! Ja saavat myös ravintonsa osittain niistä. Nyt on tosin ilmestynyt uudempia tiiviitä roskalaatikoita, joissa roskat putoavat maan alle. Kissat eivät niihin pääse enää syömään, mutta onneksi myös ihmiset ruokkivat ja antavat vettä niille runsaasti.

Viime keväänä ovelleni ilmestyi äitikissa, langanlaiha ja nääntynyt. Näkyi selvästi, että sillä oli poikaset jossakin, ja nämä kuluttivat sen jo muutenkin vähäiset rasvavarat. Olin ruokkinut sitä muutaman viikon aina silloin tällöin, kun se johdatti poikasensa piilopaikastaan ensimmäistä kertaa näytille ja myös ruokakupin ääreen. Kaksi niistä oppi heti hyppäämään aidan päältä pihalleni ja takaisin, mutta kolmannella, pahnan pohjimmaisella, heiveröisellä ja sairaalloisella oli vaikeuksia. Sillä näytti olevan jotain ongelmia takakäpälissä. Annoin sille muutaman kerran aidan päälle syötävää ja vettä.

Ei kestänyt montakaan päivää, kun se jo uskalsi hypätä alas ja yritti toisten mukana ponnistaa takaisin ylös, kaktusta apuna käyttäen! Ja onnistuikin.
Poikaset ja niiden temput ovat olleet siitä alkaen jokapäiväinen iloni. Kissaperheen eloa on ollut hauska seurata. Äiti seurasi niitä alussa aina pihalleni. Ja huolehtiva emo kun oli, se antoi aina poikasten syödä ensin, ennenkuin itse ruokaili.
Erään kerran pienintä ei näkynyt neljään päivään. Olin jo huolissani ja ajattelin, että sille on käynyt huonosti. Sitten eräänä päivänä kissarouva ja kaksi sen poikasta tulivat taas syömään.  Olin itse pihalla ja huomasin, että emo katseli pusikkoon päin ja naukaili, aivan kuin kutsuen jotakin. Ja - n 15 minuutin kuluttua pienin sieltä kömpikin, vähän horjahdellen, mutta kuitenkin, ja liittyi muiden mukaan pihalle. Pitkään se seurasi vierestä, kun sisaret temmelsivät, mutta parin viikon päästä se jo liittyi täysin rinnoin joukkoon leikkimään.
Nyt se - Joonatan, on kaikkein vilkkain ja tomerin. Siitä on kasvanut tuuheakarvainen ja utelias, kaunis kissa, joka viettää pihallani suurimman osan päivästä. Se on kesyyntynyt ja antaa silittää itseään. Toiset kaksi ovat ujompia, mutta nekin ovat lämpenemässä.
Myös äitikissa vierailee usein. Se on vielä aivan villi, ja sähisee, jos menee liian lähelle. Mutta se joskus pysähtyy portaalleni ovensuuhun lepäämään ja katselee sieltä suurilla silmillään. Sillä on myös uusi pentue (ehkäisyvalistus olisi paikallaan!) Näin yksi päivä aidalla kaksi tummaa pientä pentua ja tänään aamulla pysäkille juostessani kolme, kaikki hiilenharmaita. Joku toinen saa adoptoida ne, minulle riittävät nämä edelliset. Ehkä se itsekin ymmärtää asian, kun ei ole tuonut niitä sen enempää luokseni.

^{PS 36: 7} Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.