Viimeisen viikon sisällä on elämässäni tapahtunut useita erikoisia kohtaamisia, jotka jollain tavalla kaikki kuvaavat elämää ja mentaliteettia täällä Israelissa - mentaliteettia, joka on hyvin kaukana suomalaisesta ajattelusta ja tavasta toteuttaa niitä ajatuksia käytännössä. Niistä kuvastuu jonkinlainen idealistisuus ja yksilöllinen tapa laittaa käytäntöön omaa arvomaailmaansa. Tämä vaatii myös usein rohkeutta kulkea omaa tietä!
Keittiön tikkaiden kyyti
Aloitan niistä keittiön tikkaista. Näin sellaiset juuri sopivat tikkaat lähi-rautakaupassa. Sopivana hetkenä kävelin sisään kauppaan ostamaan niitä. Nuorehko myyjä kysäisi maksaessani: "Millä aiot viedä nämä kotiin? Oletko autolla?" Vastasin, että selviän kyllä bussilla, kotiini on vain kaksi pysäkin väliä. Mies vilkaisi minua ja sanoi: "Älä nyt, vien sinut kyllä autollani!" Niin hän vinkkasi ulkona puhelimeen puhuvalle kolleegalleen, että viipyy vain pari minuuttia, ja johdatti minut tikkaitani kantaen takapihalle, missä hänen autonsa odotti. Hän pyysi vielä anteeksi sotkua kuljettajan vieressä, pyyhkäisi kädellään roskat lattialle ja niin me ajoimme ne pari pysäkkiä. Matkalla hän kertoi tekevänsä myös pieniä remontteja kodeissa. Hyvä asia tietää, jos joskus tulee tarvetta sellaiseen! Olin todella iloinen tästä ylimääräisestä palvelusta, jota en ollenkaan osottanut!
Tällaisia ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä tapaa useinkin. Ei ole montaa viikkoa siitä, kun etsin tuntematonta bussipysäkkiä linja-autoasemalla. Kysyessäni asiaa jo kolmannelta henkilöltä, nuorelta mieheltä, hän melkein otti minua kädestä ja johdatti kolmanteen kerrokseen, josta lähtölaituri löytyikin.
Tyttö ja kaulakoru
Toinen tapaus sattui tällä viikolla. Näin Facebookissa koskettavan ilmoituksen. Tyttö oli löytänyt auton alle jääneen kissanpennun ja vienyt sen eläinlääkäriin. Lasku oli aika korkea, sillä kissalla oli lonkkamurtuma, joka piti kuvata ja kipsata. Ja vielä uudelleen pitää kuvata parantumisen toteamiseksi. Nuoren tytön rahat loppuivat jo kesken. Hän päätti tehdä kaiken mahdollisen, ja esitteli sivulla omia vaatteitaan ja muita tavaroita, koruja, joita pystyi myymään lääkärin laskun kattamiseksi. Osa vaatteista oli minun kokoani, joten päätin lähteä katsomaan niitä. Mukaan tarttui yksi neule ja kaunis vanhanaikainen riipuskello, jonka kuoreen oli kaiverrettu vastustamattomasti kaksi lintua. Tulin iloiseksi näistä pikku ostoksista ja minulla oli myös hauska juttuhetki tytön kanssa. Arvostan hänen sinnikkyyttään ja kekseliäisyyttään, sitä, että hän oli valmis uhraamaan omastaan pienen kissanpennun hyväksi! Pentu, Oliver, nökötti häkissään puoli vartaloa kipsattuna, mutta onneksi sillä oli hyvät mahdollisuudet selviyä ja parantua.
Näkisin, että tämä on osa sitä vastuuta ja huolta, mitä ihmiset täällä kantavat toisistaan ja ympäristöstään, kaikkien elävien olentojen puolesta.
Viisas mies Jaffa-kadulla
Täällä törmää usein hyvin sattumalta erikoisiin ihmisiin. Maan uskonnoliset jännitteet, sen historia ja myös apokalyptiset odotukset ovat joillekin liikaa, ja he menevät mielessään jo terveen järjen ja ajattelun yli. Saatat tavata kadulla henkilön, joka luulee olevansa Mooses tai Daavid (ja esiintyy sen mukaisesti pukeutuneena!) tai jopa Jeesus, tai toinen kahdesta Ilmestyskirjan profeetasta. Jotkut turistit jopa sairastuvat tähän nk "Jerusalem-syndroomaan", joka on oikeasti vakava mielen häiriötila ja vaatiin joskus pitkäaikaisen sairaalahoidon.
Kohtasin tänään vanhan miehen, jolla ensin luulin olevan jonkinlainen syndrooma. Hän näytti kodittomalta vaatetuksen perusteella. Hänen hiuksensa liehuivat vapaasti ulottuen olkapäille. Ikää oli luultavasti n 75 vuotta. Näin hänen juttelevan penkillä laitapuolen kulkijan kanssa, kun astuin sisään vastapäiseen kangaskauppaan etsien kangasta uusia talviverhoja varten. Heillä olikin juuri sitä kuosia, jota olin ajatellut, mutta valitettavasti ei sitä väriä. Vanha mies oli sillä välin tullut myös kauppaan, ja kun lähdin ulos, hän huikkasi, kantaen omaa ostostaan, palaa valkoista puuvillakangasta: "Olet sen näköinen, varmasti hyvin taiteellisesti lahjakas, mikset osta valkoista kangasta ja maalaa itse kuviot siihen!" Minua nauratti ehdotus ja mainitsin, että se on ehkä hieman liian työlästä. Meillä syntyi kuitenkin hyvä keskustelu. Kävi ilmi, että mies oli kristitty ja kohdannut Jeesuksen erikoisella tavalla vuosikymmeniä sitten. Poliittisesti aktiivinen, kova mies koki ensimmäisen kerran Jumalan rakkauden ja Hänen koko elämänsä muuttui. Nyt hän viljelee puutarhassaan oliiveja, kohtaa ortodoksijuutalaisia ja kertoo heillekin elämästään. Hän kertoi, että on oppinut, että kaikki ihmiset tarvitsevat juuri rakkauden kokemista. Hän siunasi minua siinä keskellä katua ja rohkaisi monella tavalla. Hän mm sanoi, että koki, että minulla oli toive aloittaa jokin projekti, ja hän rohkaisi menemään eteenpäin siinä. Ja hän nimesi sen projektin. Taisin kohdata ihan oikean profeetan tällä kertaa!
