KAIKKI KEDON PUUT

Olen asunut nyt enimmäkseen Israelissa lähes kolme ja puoli vuotta. Ensimmäisten 18kk aikana koin ajoittain kovaakin koti-ikävää ja yksinäisyyttä, mutta se johtui asuinpaikastani kaupungin laidalla, kaukana ystävistä. Olin täysin jumissa sapattina, kun liikennevälineet eivät toimineet. Kun muutin kaksi vuotta sitten toiselle alueelle, jossa minulla on useita ystäviä sekä kaupungin keskustakin kävelymatkan päässä, tilanne helpottui heti.
Muuten olen sopeutunut hyvin, enkä paljoa edes kaipaa tyypillisiä suomalaisia tapoja tai ruokia. En edes hapanleipää. Täkäläiset monenlaiset kokojyväleivät riittävät aivan hyvin. Aamukahvit keitän kuitenkin Juhlamokasta!

Melkein ainoa asia, mitä kaipaan, on kävelyt metsässä! Täällä niitä ei ole kovin lähellä. Täytyy mennä autolla tai bussilla, niin pääset metsään. Kuitenkin Israel on melkein ainoita maita maailmassa, jossa metsiä istutetaan enemmän kuin hakataan. Juudean vuoriston läntiset rinteet ovatkin kauniin puuston peittämiä!

Eräänä vapaapäivänäni, ei kauaa saapumisen jälkeen, päätin mennä kävelylle lähimetsikköön, jonka nimi on Rauhan metsä, Peace Forest. Vietinkin siellä mukavan parituntisen, keräsin käpyjä ja vain nautin rauhasta, havupuiden tuoksusta ja hiljaisesta tuulenhyminästä lehvistöissä.
Kun kerroin ystävilleni jälkeenpäin ihanasta iltapäivästäni, he olivat kauhuissaan. He vannottivat, etten saa koskaan enää mennä sinne yksin! Pari vuotta sitten kaksi kristittyä naista olivat olleet siellä kävelyllä koiransa kanssa. Palestiinalaisterroristit puukottivat molempia. Toinen heistä menehtyi, mutta toinen selvisi hengissä. Sekin metsikkö on sitten pois listaltani!

Pari viikkoa sitten hyvä ystäväni vei minut yllätys ajelulle syntymäpäivänä Jerusalemin läntisille vuorille, jotka ovat tuuheiden havupuiden, käkkyräisten mäntyjen ja seetrien peitossa. Nautimme upeista näköaloista ja hengitimme hetken raikasta vuoristoilmaa!
Myös mantelipuu oli kukassa jo tammikuun lopussa! Kun muut puut ovat vielä vailla vihreyttä, ne loistavat valkoisina rinteillä, kuin juhlapukuun pukeutuneina.
"Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. " Jes 55:12

LUOJAN VALMISTAMAA VIINIÄ

Luin eräänä päivänä tuttua kertomusta Jeesuksen ensimmäisestä ihmeestä Kaanaassa, häissä. Joh luku 3 kertoo tapauksen. Ei ole varmuutta, kenen häistä oli kyse: jotkut spekuloivat, että kyseessä olisi Johannes itse, tai joku Marian sukulaisista. Ei ole edes varmaa tietoa, missä Kaanaa sijaitsi. Todennäköisimmät ehdotukset sijoittavat sen n 10 km Nazaretin ulkopuolelle. En ole koskaan päässyt käymään tällä paikalla.
Kaikki muistamme tarinan juonen: viini loppui kesken ja Jeesus muutti puhdistusastioiden veden viiniksi. Hän käski ensin täyttää astiat piripintaan. Kun juomanlaskija maistoi viiniä, se oli parempaa, kuin mikään sitä ennen tarjottu! Niin varmasti olikin, olihan se mestari viinitarhurin käsialaa, maailman parasta viiniä!
Ajattelen, että näin tapahtuu usein elämässämme. Ilon tai surun keskellä, omat voimamme/ yrityksemme tai resurssimme eivät riitäkään, emmekä voi muuta, kuin pyytää apua Jeesukselta. Hänen vastauksensa on parempaa kuin mitä olisimme voineet uneksiakaan! Hän voi muuttaa katastrofinkin ja häpeän riemuksi!
Jeesus ei halveksinut ihmisten elämän erilaisia tilanteita tai tilaisuuksia. Hän meni mukaan tähänkin ilojuhlaan. Hän ei sanonut:"Minulla on vain kolme vuotta aikaa saarnata ja tehdä hyvää. En nyt ehdi osallistumaan tällaiseen juhlintaan."  Jeesus tiesi täysin, mitä asioita ihmisen elämään liittyi, iloja ja suruja, arkea ja juhlaa, ja hän oli kaikessa mukana. Ja niin Hän on meidänkin kanssa. Hänelle ei ole liian suurta tai pientä asiaa.
Raamattu, uusi ja vanha testamentti, käyttää usein viiniä ja viinipuuta vertauksena meidän hengellisestä kasvusta.

Johannes 15:1 sanoo näin:"Minä olen totinen vinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri." Jae 5: " Minä olen viinipuuta ja te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."

Taivaassa ollaan valmistamassa hääjuhla. Ylkänä on Jeesus ja morsiamena me, hänen seurakuntansa. On vaikeaa kuvitella, millainen juhlasta tulee, mutta ihana ja mahtava se kuitenkin tulee olemaan. Ja siellä juodaan uutta viiniä, parasta, mitä voi olla!
Silloin toteutuvat Jeesuksen sanat Matteus 26:29:"Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuuta antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
Sitä päivää odotellessamme voimme tänäänkin sapattileipää ja viiniä nauttiessamme muistella hänen näitä sanoja ja uhrikuolemaansa meidän tähtemme.