Muuten olen sopeutunut hyvin, enkä paljoa edes kaipaa tyypillisiä suomalaisia tapoja tai ruokia. En edes hapanleipää. Täkäläiset monenlaiset kokojyväleivät riittävät aivan hyvin. Aamukahvit keitän kuitenkin Juhlamokasta!
Melkein ainoa asia, mitä kaipaan, on kävelyt metsässä! Täällä niitä ei ole kovin lähellä. Täytyy mennä autolla tai bussilla, niin pääset metsään. Kuitenkin Israel on melkein ainoita maita maailmassa, jossa metsiä istutetaan enemmän kuin hakataan. Juudean vuoriston läntiset rinteet ovatkin kauniin puuston peittämiä!
Eräänä vapaapäivänäni, ei kauaa saapumisen jälkeen, päätin mennä kävelylle lähimetsikköön, jonka nimi on Rauhan metsä, Peace Forest. Vietinkin siellä mukavan parituntisen, keräsin käpyjä ja vain nautin rauhasta, havupuiden tuoksusta ja hiljaisesta tuulenhyminästä lehvistöissä.
Kun kerroin ystävilleni jälkeenpäin ihanasta iltapäivästäni, he olivat kauhuissaan. He vannottivat, etten saa koskaan enää mennä sinne yksin! Pari vuotta sitten kaksi kristittyä naista olivat olleet siellä kävelyllä koiransa kanssa. Palestiinalaisterroristit puukottivat molempia. Toinen heistä menehtyi, mutta toinen selvisi hengissä. Sekin metsikkö on sitten pois listaltani!
Pari viikkoa sitten hyvä ystäväni vei minut yllätys ajelulle syntymäpäivänä Jerusalemin läntisille vuorille, jotka ovat tuuheiden havupuiden, käkkyräisten mäntyjen ja seetrien peitossa. Nautimme upeista näköaloista ja hengitimme hetken raikasta vuoristoilmaa!
Myös mantelipuu oli kukassa jo tammikuun lopussa! Kun muut puut ovat vielä vailla vihreyttä, ne loistavat valkoisina rinteillä, kuin juhlapukuun pukeutuneina.
"Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. " Jes 55:12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti