Minua on jo jonkin aikaa harmittanut se, että heprean opintoni ovat jääneet taka-alalle. Vaikka opin joitakin sanontoja ja käytännön asioiden ilmaisuja käytännössäkin, tuntuu siltä, että tässä asiassa sivistyksessäni on suuri aukko, ja asialle pitäisi tehdä jotakin. Oma kärsivällisyys (tai sen puute) tai pitkäjännitteisyys eivät riitä.
Koska ystävälläni oli sama ajatus, päätimme lähteä yhdessä katsomaan Bar Ilan-yliopiston opintotarjontaa. Tätä yliopistoa oli suositeltu minulle usealta taholta ja tunsin monia, jotka opiskelivat siellä. Tähtäimessä olivat tietenkin heprean kieliopinnot ja jokin raamatuntieto-kurssi, raamatun historia tms voisi olla höysteenä hyvä.
Löysimme suurelta kampus-alueelta opintotoimiston. Tyttö siellä oli avulias, mutta tyrmäsi kysymyksemme melkein jo kättelyssä. Kaikki kurssit olisivat hepreaksi, varsinaisesti kieltä ei voinut pelkästään opiskella. Jotkut, joiden kielitaito ei ollut huipussaan, menivät ensin 4-viikon, tehokurssille, jonka jälkeen he selvisivät muista kursseista. "Haluatteko todella mennä sinne kesäkurssille kaikkien 18-vuotiaiden joukkoon?" oli hänen kysymyksensä. Kävi aivan selväksi, ettei hänen mielestään meillä ikämme puolesta ollut mitään mahdollisuuksia selvitä opinnoista. Hän lausui loppusanoikseen: "Teillä on nyt paljon mietittävää kotona. Katsokaa sieltä netistä. Kaikki tapahtuu netin kautta."
Huomautukseksi vain, kaikki nämä ystäväni, jotka tässä opinahjossa opiskelivat, olivat n 60-vuotiaita!
Meitä harmitti! Etsimme kahvilan, jossa joimme kipeästi tarvitsemamme cappuchinot ja jäätelöt lisäksi. Siinä asiaa harmitellessamme muistin, että yliopistoilla on yleensä kirjakauppa, josta voi löytää kaikkea muutakin hyödyllistä ja kivaa. Niimpä kysyin kahvilan tytöltä, missä täällä on kirjakauppa. Hän katsoi minua ällistyneenä ja tokaisi: "Haluut sä ihan oikeesti ostaa kirjan ?" (Paino sanalla kirja!) Vieressä kahvijonossa seisoi herrasmies, joka oli nähtävästi minun tavoin jäänne dinosaurus-aikakaudelta. Hän puuttui puheeseen ja ystävällisesti neuvoi tien kirjakauppaan: Ensin suoraan tiilirakennukselle saakka, sitten käännytte oikeaan ja kävelette niin pitkälle kuin pääsee ja se on suoraan edessä.
Teimme ohjeiden mukaan ja löysimme kirjakaupan. Itse kirjaosasto oli huomattavan suppea ja lähes kaikki oli hepreaksi. Mutta sieltä löytyi kesäpyjamat -50% alennuksessa, pari hyvää kuulakärkikynää sekä kahdet uudet lukulasit. Ei ihan turha käynti!
Kaiken kaikkiaan päivä opetti paljon. Tärkein opetus ehkä oli se, että varsinaiset raamatullisetkin kirjanoppineet ovat lähes sukupuuttoon kuollut laji. Nykyään oikea termi varmasti olisi "netti-oppineet".
Mutta se on varma, että minä tarvitsen ihan oikeat kirjat ja ihan elävän opettajan heprean opiskeluuni, nettikurssi itseopiskeluna ei riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti