Mutta minä päätin koittaa onneani toisena päivänä. Nyt valitsin postin, joka sijaitsee Beetlehem-kadulla, ja josta joku mainitsi, että siellä on aina tilaa, ei koskaan jonoja. Toiveikkaana astuin sisään eräänä aamupäivänä samalla viikolla; ja sama juttu! Odotin vuoroani ehkä n 30 min ja lähdin ulos. Minulla ei ollut aikaa jonotella koko päivää!
Kävi niin, että koitti viimeinen päivä ennen matkaani, ja sähkö- ja vesilaskuni olivat vieläkin maksamatta. Minulla oli jo aika stressi, sillä samalle päivälle oli Maxine-kisun lääkäri vielä kerran ennen hoitoon menoa kuukaudeksi, kissan vieminen toiselle puolelle kaupunkia, pakkaaminen ja asunnon siivous, että siellä voi asua eräs ystävä poissaollessani. Taksi tulisi klo 20.15 hakemaan kentälle. Päätin mennä tällä kerralla TODELLA aikaisin postiin, että varmasti olisin jonon alussa!
Lähdin aamulla aikaisin klo 7.20 postille, joka avattaisiin klo 8.00. Siellä oli jo kuusi henkilöä jonossa ennen minua. Mutta olin numero 7, se oli aika hyvin! Puolen tunnin sisällä pieni käytävä jälleen täyttyi odottajista, paikalla oli ainakin n 40-50 henkeä kun ovet avattiin. Ovella tunkeili taas väkeä ojentamassa käsiään kun ovimies jakoi numerolappuja. Yksi mies kiilasi ilman häpeää eteeni jonossa, ja silloin paloivat hihani! Sanoin kipakasti (hepreaksi!!!), että anteeksi vain, mitä te teette? MInä olen jonossa numero 7 ja etuilla ei voi! Ja se tehosi! Ihmiset antoivat tilaa ja sain kuin sainkin sen numero 7 käteeni! Israelissa oppii pitämään puolensa. Jos ei opi, jää jalkoihin! Olin aika ylpeä itsestäni, että hoidin sen tilanteen, vielä hepreaksi! Ja olin ulkona postista laskut maksettuina ja leimattuina ennen klo 9:ää.
Minulle jäi hyvin aikaa ajaa eläinlääkäriin klo 10:ksi, jolloin he avasivat, sieltä apteekkiin ja kohti Lenaa, joka oli luvannut ottaa pienen hoitoon matkani ajaksi. Maxinellä oli aivan pienenä rankka silmätulehdus, joka on melkein sokeuttanut sen. Siksi se ei koskaan voi enää olla ulkokissana. Stressini alkoi hiljalleen laukeamaan. Asiat hoituivat kuitenkin! Se siivous kotona vielä odotti.
Ajoin Lenalta moottoritietä kotiin päin ja ajatuksissani ajoin ohi liittymästä, josta mnun piti poistua. Ei hätää, varmaan tulisi toinen kohta. Ei tullut! Kaiken huipuksi tiellä oli aivan valtava liikenneruuhka, jonka syy ei koskaan selvinnyt, ja autot todella matelivat. Eikä minkäänlaista mahdollisuutta kääntyä moneen kilometriin! Mietin jo, mihin mahdoin päätyä.
Tuli jo check-point Beetlehemin lähellä ja tienviitta: Bet Shemesh. No ei ainakaan sinne, sehän on puolivälissä Tel Avivia! Jatkoin ajoa, kunnes vasemmalla puolella tietä näkyi Efrat ja oikealla Neve Danielin siirtokunta. En ollut koskaan käynyt kummassakaan. Ajoin siitä portista sisälle ylös mäkeä, josta näkyi aivan mahtavat näköalat! Joka puolelle peltoja, kukkuloita, silmänkantamattomiin. "Patriarkkojen läpikulkupaikka" luki kyltissä. Pysähdyin mäen päälle, jossa näytti olevan pieni kyläkauppa. Minulta oli vesi loppunut , en ollut varautunut näin pitkää ajoa varten. Kauppias ja yksi uskonnollisen näköinen naisasiakas katselivat minua uteliaina. He näkivät heti, etten ollut sikäläisiä. Ostin juioman ja jäätelön ja menin ottamaan valokuvia kukkulan laelta ennen kotiin päin kääntymistä.
Yllätyksellinen maisema-ajelu jatkui, sillä Googlen kartta ohjasi minut takaisin kaupunkiin aivan eri reittiä Beit Kerenin (Johannes Kastajan kotikaupunki) ja Jerusalem-metsän kautta. Tie teki aika pitkän ympyrän, mutta se oli varmaan ruuhkasta johtuen nopein reitti. Ja maisemat olivat mitä ihanimmat! Vuoren rinteitä, havumetsiä, rotkoja. Beit Kerennin idyllinen pikkukaupunki. Nautin täysin rinnoin ajostani!
Herra antoi minulle sinä päivänä yllättäin pienen loman. Jos olisin ollut kotona, olisin vain siivonnut ja stressannut asioita, nyt sain nauttia ja katsella maailman kauneimpia maisemia parin tunnin ajan. Ja minulle jäi aikaa myös siivota ja pakata. Olin valmis, kun taksi tuli minua hakemaan!
Yllätykset jatkuivat taksissa, kun aloimme keskustelemaan opinnoistani yliopistossa ja taksikuskin ilmeisestä kiinnostuksesta uskon asioita kohtaan. Hän oli lukenut paljon Uuttakin Testamenttia ja ymmärsi siitä paljon. Jopa Jeesuksen tehtävä oli hänelle aika selvä! Jumala vetää ihmisiä todella puoleensa ja avaa sanaansa! Olin lentokentälle tullessani kuin ilmassa jo ennen koneeseen nousua! Matkakin sujui kaiken tämän jälkeen kuin siivillä!
