Israel, kuten monet muutkin valtiot, on lahjoittanut kansalaisilleen avustuksia, n 200E jo toista kertaa, mikä onkin suuri asia työttömäksi jääneelle perheen huoltajalle tai muuten vähätuloisille. Maaliskuun alussa, kun Korona-epidemia alkoi Israelissa ja samalla monet rajoitukset, kauppojen suljettua ovensa moneksi viikoksi työttömyysprosentti nousi 4%sta yli 25%in. Vaikka maan taloutta on nyt alettu elvyttaa, työttömiä on silti yli 20% työväestöstä.
Vaikka rahalahja on suuri asia, se on tuonut mukanaan käytännön ongelmia, erityisesti postilaitokselle, jonka toiminta jo muutenkin takkuili koronaviruksen takia ja monet postit jäivät saapumatta perille. Erityisesti palestiinalaiset, joilla ei ollut omaa pankkitiliä, johon normaalisti valtion avustukset saapuivat suoraan, nostavat tämän bonustuen sekä muut sosiaaliavustukset postista käteisenä. Tämä taas saa aikaan valtavat jonot jo muutenkin tukkeutuneeseen åostin toimintaan. Toimistoihin otetaan asioimaan sisälle yleensä vain kaksi henkilöä kerrallaan.
Minun piti vimme viikolla maksaa useita laskuja; niitä normaaleja sähkö- ja vesimaksuja, jotka sattuivat tulemaan kaikki kerralla. Mutta juuri sopivasti ennen matkaani Suomeen. Menin tiistai aamuna hyvissa ajoin, heit klo 8.00 jälkeen kun toimisto avattiin, ajatellen toiveikkaasti, että varmasti selviän vähintään muutamassa tunnissa. Menossa oli numero 17. Tyrmistykseni oli suuri, kun käteeni lykättiin vuoronumero 64. Eli 63 henkilöä oli edelläni jonossa. Menin rauhallisesti ostamaan alakerran kuppilasta kahvin ja istuin puistoon odottelemaan kaikessa rauhassa. Vajaan tunnin jälkeen kävin tarkistamassa numeron; se oli vasta 36. Jain istumaan lähemmäksi oviaukkoa ja mietin mitä pitäisi tehdä. Kansaa tunkeili ovensuussa, ainakin n 30 henkeä, aivan kuin he eivät koskaan olisi kuulleetkaan mistään turvaväleistä. Onneksi maskit oli sentään melkein jokaisella. Minulla oli hyvä tilaisuus tarkastella palestiinalaisten naisten muotia, joka oli todellakin moninaista; monilla oli pitkä takkimainen leninki, paksusta kankaasta tehty ja yksivärinen. Toisilla selvästi oli taiteellista silmää; huivi oli sävy sävyyn puvun kanssa. Joillain oli farkut ja tunika. Uskonnosta kertoi vain huivi päässä.
Muotitarkkailuni keskeyttivät kolme virkapukuista poliisia, jotka saapuivat pakalle ja alkoivat hajoittaa ihmisjoukkoa, joka siirtyi hajaantuen laajemmalle alueelle rakennuksen eteen. Minullekin naispoliisi sanoi vilkaistuaan numeroani, että kannattaa mennä puistoon vähän kauemmaksi istumaan. Kestää vielä ainakin tunnin.
Siinä vaiheessa aloin jo olla kyllästynyt odotukseen. Kaksi tuntia riitti minulle. Minulla oli sinä päivänä muutakin tekemistä. Lykkäsin numerolappuni vanhemmalle musliminaiselle, jolla oli numero 108 ja joka otti kiitollisena vastaan tuoreemman numeron.
Ajattelin koittaa onneani toisena päivänä, olihan minulla vielä viikko aikaa ennen matkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti