Joulu on yksi juhlapyhistä, jota kaipaan Israelissa. Se on aina merkinnyt minulle paljon. Yleensä kotimaassa aloitin jouluvalmistelut ja fiilistelyt jo heti syyskuun lopulla, kun ilmat viilenevät ja illat ovat pimeitä. Silloin on kiva sytyttää kynttilöitä, paistaa pipareita ja miettiä, mitä jouluruokaa sinä vuonna valmistaisi ja miten viettää juhlaa.
Israelissa se on vaikeampaa, vaikka tämähän on se oikea Joulumaa, jossa kaikki tapahtui! Virallisesti joulua ei vietetä ollenkaan. Joulupäivä on aivan tavallisen arkipäivä, yksi muiden joukossa. Joissakin kirkoissa on toki jouluisia tapahtumia, myyjäisiä ja joiululauluiltoja, jotka ovat hyvin suosittuja erityisesti juutalaisten keskuudessa. Yleensä melkein samaan aikaan vietettävä Hanukkah ei ole niin näyttävä ja sanomaltaan mieltä kohottava kuin joulu. Paahtava helle ja palmut eivät myöskään oikein viritä samaan tunnelmaan. Tänäkin vuonna lähes +30 asteen helteet jatkuivat marraskuun alkuun saakka. Piti keksiä muita tunnelman virittäjia. Lisäksi korona peruutti kaikki joulunajan tapahtumat ja sen aiheuttama stressi sai minut intohimoisesti kaipaamaan jotain "normaaliin" elämään liittyvää.
Niinpä olen katsellut joskus iltaisin YouTuben ja Netflixin jouluelokuvia. Klassikko Miracle on the 34th street oli kiva ja näin sen ensimmäistä kertaa. Muutaman lempielokuvan jätän odottamaan lähemmäksi joulukuuta. Yleisenä teemana näissä filmeissä on perintö, jonka isoäiti tai joku kaukainen sukulainen jättää kaupungistuneelle city- jälkeläiselleen. Tämä ei ole alussa ollenkaan halukas jatkamaan perinnön antajan arvomaailmaa, mikä on ehtona perinnön saamiselle tai piittaa muutenkaan joulun arvoista, perheestä tai perinteistä. Erinäisten kommellusten ja tapahtumien kautta päähenkilö tulee kuitenkin huomaamaan joulun todellisen merkityksen ja muuttuu radikaalisti, ja löytää lisäksi yleensä sydämensä valitunkin.
Tarvitsemme toki näitä joulunaikana erityisesti pintaan pyrkiviä tunnelmia ja arvoja. Jouluna on helppo muistaa kaukaisiakin ystäviä ja sukulaisia, sekä myös levätä ja miettiä tärkeitä asioita elämässä. Kuten eräässä hyvin tutussa jouluisessa tarinassa, josta teimme vuosia sitten näytelmän. Esitimme sitä ainakin neljänä jouluna seurakunnan joulujuhlassa. Yksi päähenkilöistä julistaa: "Joulu on saanut paljon hyvää aikaan maailmassa, ja siksi sanonkin: Jumala sitä siunatkoon!" (Charles Dickens, Joulutarina) Joulu on ihmeiden aikaa, onhan koko sen alkuperäkin ihmeellinen tarina lapsesta, joka oli kuitenkin Jumala, joka syntyi köyhään perheeseen neitsyt-äidille, ja josta enkelit ilmoittivat kaikille, että tämä syntymä tulee muuttamaan koko maailman. Ihmisessä on jokin sisäänrakennettu tarve uskoa ihmeeseen. Ja siihen, että edes jouluna kaikki elämässä tulee kääntymään hyvin päin!
Raamattu vakuuttaa meille, että vaikka emme ikinä perisi rikasta isoäitiä tai muutakaan kaukaista sukulaista, olemme silti suuren perinnön haltijoita. Tämä taivaallinen perintö ja rikkaus ovat paljon maallista mammonaa suurempaa ja parempaa.
Room 8:17 vakuuttaa näin: "Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme."
Ps. 119:111 "Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo."
Ps 16:5-6 "Herra on minun pelto-ja maljaosani; sinä hoidat minun arpani. Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani."
Jumalalla on meille jokaiselle oma pelto-osamme, jota meidän tulee uskollisina hoitaa, ja joka on myös osa meidän perintöämme.
