LEHTIMAJASSA

Lehtimajajuhlan aikana Israelissa lähes jokaisen talon pihalle, terasseille ja kadunvarsiin nousee pieniä majoja, joissa on yleensä valkoisesta kankaasta tehdyt seinät (tai joskus puumateriaaleista, vanhoista ovista tms), kevytrakenteisia kuitenkin, kuvastamaan sitä, miten erämaavaelluksen aikana ihmisten majat olivat nopeasti pystytettäviä ja mukana kuljetettavia. Koko juhlaa vietetäänkin 40 vuoden erämaassa olon muistoksi, Egyptistä paon jälkeen. 

Perheet juhlivat, syövät ystävien ja perheen kesken näissä majoissa koko viikon. Jotkut jopa nukkuvat niissä. Viikko onkin puoliksi lomaa; valtion virastot ovat lähes kaikki kiinni, jopa postit ja pankit auki vain osan päivästä. Ruokakaupat ja liikenne toimivat myös epäsäännöllisesti. (Olen tuskin missään maassa törmännyt siihen, että koko yhteiskunta sulkeutuu uskonnollisen juhlan ajaksi. Jom Kippurina, suurena sovituspäivänä jopa TV ja radio ovat mykkinä. Se osoittaa kyllä kunnioitusta Raamatun sanaa kohtaan!) 

Raamattu kehottaa, että vaikka joinakin muina juhlina koti on pääasiassa juhlapaikkana, nyt pitää mennä ulos, ja kutsua ystäviä majaan. Ulkona ihminen voi ehkä kokea Jumalan läheisyyden konkreettisemmin, luonnossa, lintujen laulussa, tähdissä illalla. Katto peitetään tarkoituksella harvasti joko lehvillä tai palmun oksilla, niin että tähden voivat tuikkia lehvien välistä; ne muistuttavat Jumalan uskollisuudesta ja lupauksista! Onkin mieleenpainuvaa nukkua kirkkaan tähtitaivaan alla!

Raamattu opettaa myös, että samoin kuin Jumala varjeli ja johdatti Israelin kansaa erämaassa tulenpatsaassa yöllä ja pilvellä päivällä, ne olivat symboleja hänen suojaavasta läsnäolostaan. Myös lehtimaja, joka ympäröi ja suojaa juhlijoita yöllä ja päivällä, on esikuvaa Jumalan läsnäolosta, joka ympäröi meitä aina. Nämä ovat kauniita ja syviä kuvauksia meidän Herramme rakkaudesta ja huolenpidosta meitä kohtaan!

Tänä vuonna sain kutsun erään messiaanisen järjestön Sukkot-juhlaan. Ohjelmassa oli vapaata seurustelua, pieni opetus Sukkotin merkityksestä, sekä lopussa kilpailu; kuka rakentaa parhaan lehtimajan käsillä olevista materiaaleista? Pöydällä oli keksejä, suolatikkuja, erilaisia karkkeja ja muuta materiaaleja. Lapset ja aikuiset rakensivat yhdessä majoja innoissaan. Kaikilla oli hauskaa! Välillä syötiin salaa rakennusmateriaaleja! Voittajan maja oli taidollinen! Siinä oli jopa oviverho ja Daavidin tähti seinässä.

 Ajattelin, että tässä toteutui seurakunnan merkitys. Syömme yhdessä. Luemme ja opimme Raamatusta yhdessä ja jaamme omia asioitamme, tutustumme toisiin. 

JÄTTILÄISTEN LAAKSOSSA

 

Kuva Googlesta

Israelissa monet paikkojen nimet heijastavat historiaa ja niitä muinaisia tapahtumia, joita on vuosisatojen aikana tapahtunut. Kirjoitinkin joitakin kuukausia sitten asuinalueestani, jossa katujen nimiin on ikuistettu brittihallinnon aikaisten hirtettyjen vastarintaliikkeen jäsenien nimiä. Kuvaavaa ja hieman karmaisevaa on lisäksi, että aluetta kiertävän kadun nimi on Hirttosilmukka. 
Muutama viikko sitten olin viettämässä perjantai-iltapäivää kuuluisalla kadulla German Colonyssä (sillä on aivan oma historiansa myös), jota reunustavat toinen toistaan kodikkaamman näköiset kahvilat ja monet butiikit. Se on suosittu ajanviettopaikka iltaisin, mutta nytkin päivällä jalkakäytävät kuhisivat ihmisistä. Etsimme ystäväni kanssa mukavan näköisen kahvilan, jossa nautimme brunssia/lounasta. Kadun nimi on Jättiläisten laakso, eli Emek Refaim. 
Mistä tällainen nimi? Onko Israelissa muka ollut joskus jättiläisiä? Tai koko maailmassa? Eivätkö ne ole mielikuvituksellisia satuolentoja? 
Raamattu kuitenkin puhuu jättiläisistä, Anakin jälkeläisistä, ja toisesta jättiläisten heimosta, refa'imeista. Useassa kohdassa Joosuan kirjassa on mainittu jättiläiset, jotka asuttivat rannikkoseutua, mm Gatin aluetta ja Jerusalemin eteläpuoleista aluetta. Gatista tuli mm kuuluista Goljatti, yli 250m pitkä jätti, jonka Daavid kuitenkin voitti, toisen suuremmasta voimasta ja paremmasta aseistuksesta huolimatta. 
Anakilaiset olivat viimeinen heimo, jonka israelilaiset voittivat valloittaessaan maataan. Joosua 11: 21-22: "21 Siihen aikaan Joosua tuli ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta; Joosua vihki heidät kaupunkeineen tuhon omiksi.
22 Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin niitä jäi."
Kun Joosua jakoi Juudan heimolle tämän osuutta maasta, Jättiläisten laakso oli sen eteläisenä rajana. Joosua 15: 8 sanoo näin:  Edelleen raja nousee Ben-Hinnomin laaksoon, Jebusilaiskukkulan, se on Jerusalemin, eteläpuolitse. Sitten raja nousee sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hinnomin laaksoa, lännessä päin, Refaimin tasangon pohjoisessa laidassa.
Emek Refa'im sijaitsee juuri Jerusalemin ("Jubusilaiskukkulan")eteläpuolella ja vuori vastapäätä Hinnomin laaksoa (nyk. Abu Tor) on Refa'imin tasangon pohjoispuolella. Nimi jäi muistoksi katukylttiin laaksossa joskus muinoin asuneista jäteistä. 
Joku voi miettiä, millä oikeudella Joosua taisteli maata asuttavia kansoja vastaan ja hävitti heidät. Se vaatiikin pitkän pohdiskelun, eikä ole niin yksinkertainen asia. Edellä mainittu Joosuan kirjan 11 luku antaa siihen joitakin vinkkejä. Joosua 11:19-20 "19 Eikä ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa; vaan kaikki valloitettiin asevoimalla.
20 Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut."
Mielenkiintoista on myös se, että nämä jättiläiset olivat luultavasti ensimmäiset ihmiset, joita 12 Mooseksen lähettämää vakoojaa kohtasivat. Näiden suuri koko ja voima saivat vakoojat pelästymään ja epäilemään voitonmahdollisuuksiaan. Vain Joosua ja Kaaleb eivät epäilleet Jumalan mahdollisuuksia. He olivat ainoat koko kansasta, jotka pääsivät näkemään Jumalan lupausten toteutumisen.
Maata asuttaneet kansat kävivät vasta maahan tulleiden kimppuun. Kukaan heistä ei halunnut tehdä rauhaa Israelin kanssa, niinkuin jae 19 selittää. Raamattu kirjoittaa useassa kohdassa, että Jumala paaduttaa joidenkin sydämen, eikä hän enää voi katua tai muuttaa käytöstään. Näin kävi Egyptin faaraolle, joka vainosi israelilaisia ja orjuutti heidät. Hänen vallanhimonsa oli ottanut yliotteen hänestä. 
Onko sinulla jättiläisiä elämässäsi? Ylitsepääsemättömiä ongelmia tai tilanteita, joissa koet, että Jumalan nimi ei tule korotetuksi vaan sitä pilkataan. Ota silloin oppia Daavidista. Hän ei käynyt Goljattia vastaan omassa voimassaan tai nokkeluudellaan, vaan ollen Jumalan harjoittama lingon käytössä jo paimenessa ollessaan karhua ja leijonaa vastaan, hän käytti asetta, jonka tunsi. Jumalan sana on se ase, miekka, jonka käytössä meidän pitää harjaantua. Ja uskon kilpi suojelee kaikilta pahan palavilta nuolilta tai iskuilta.