HÄÄT

Keväisten juhlien keskelle osui myös iloinen perhetapahtuma kun tuttavaperheen poika meni naimisiin. Itse avioliiton solmiminen tapahtui jo muutama viikko takaperin Kyproksella, jossa kaikki synagoogaan kuulumattomat käyvät virallistamassa vihkimisensä, sillä Israelissa ei tunneta siviilivihkimistä. Viime viikolla pääsin mukaan ensimmäistä kertaa israelilaisiin häihin, jotka vietettin Jad Hashmonassa, suomalaisten -70-luvulla rakentamassa kibbutsille kahdeksan Suomesta sodan aikana keskitysleirille karkoitetun juutalaisen muistoksi. Alue on kaunis, suosittu juhlapaikkana. Erikoista on se, että kibbutsin moniin hirsirakennuksiin lähetettiin rakennuspuut Suomesta laivalla, täällähän ei puuta "tuhlata" talojen rakentamiseen, kaikki rakennukset ovat kivestä.

Tutun pastorin vanhin poika Joshua vihittiin perinteisin, mutta yksinkertaisin menoin yli 300 juhlavieraan todistaessa vihkimistä. Täytyy myöntää, että ne olivat iloisimmat häät, mihin koskaan olen osallistunut. Kaikki merkitykselliset elementit olivat mukana: , sulhanen "haki" morsiamen matkan päästä ja peitti hänen hunnulla, vihkiminen ja lupausten antaminen Chupassa, lasin polkeminen rikki kengällä; näillä kaikilla on syvä hengellinen merkitys. 

 

 Hääjuhla on morsiamen ja sulhasen tärkein juhla elämässä, sitä varten valmistaudutaan jopa paastoamalla, se on kuin henkilökohtainen Jom Kippur, Sovituspäivä, jolloin kaikki synnit annetaan anteeksi ja uusi elämä yhtenä uutena ihmisenä alkaa. Huntu kuvastaa sitä turvaa, henkistä ja fyysistä tarpeiden tyydytystä, minkä sulhanen lupaa antaa puolisolleen. Chupa, kaikilta seiniltä avoin maja, kuvastaa sitä kotia, avointa ja vieraanvaraista kaikille tarvitsijoille, josta jo Aabraham ja Saara olivat esikuvina. (Ashkenazi-perinteissä morsian vielä kiertää majan seitsemän kertaa: hän on tämän kodin sydän ja ilmapiirin rakentaja.) Lasin polkeminen rikki jalalla muistuttaa Jerusalemin hävitetystä temppelistä; sitä ei unohdeta tärkeimmälläkään hetkellä elämässä. Murskatusta Jumala voi kuitenkin tehdä ehjän. Ja uutta temppeliä odotetaan. Se on toivona myös avioliitossa. 

Juhlavieraiden joukossa oli monia sukulaisia ja ystäviä niin Israelista kuin muista maista ja kaikki he kommentoivat juhlien iloisuutta. Seremonian jälkeen siirryttiin ruokailemaan ja taustalla soivat säkkipillit (sulhanen oli puoliksi skotti!) sekä perinteistä israelilaista musiikkia. Illan päätti tanssi, jonka hääpari aloitti.

Nuoripari antoi avioliittolupauksensa kauniisti omin sanoin, kertoen rakkaudestaan toisilleen. Ja avioliittohan perustuukin ennen kaikkea liitolle, lupaukselle olla samalla puolella, sitoutua etsimään ja tekemään sitä, mikä on parasta toiselle. Sitähän todellinen rakkaus on. Ja Jumalan liitto meidän ihmisten kanssa on liitto, jossa Hän on pysynyt uskollisena, mutta me emme. Meidän ihmisten välinen ystävyys ja rakkaus (ja myös avioliitto) antavat pienen häivähdyksen siitä, mikä on todellista suurta rakkautta Isän sydämeltä. Ja eräänä päivänä meidät kutsutaan suureen juhlaan, Ylkämme Jeesuksen hääjuhlaan, jossa Morsian, juhlan kuningatar - olemme me!

Sitä odotellessa,

ONNEA JA SIUNAUSTA ELÄMÄÄNNE JA TULEVAISUUTEENNE, JOSHUA JA LINOY!

NÄHDÄÄN SILMILLÄMME JA YMMÄRRETÄÄN SYDÄMELLÄMME

Tämä seuraava teksti, joka on linkkinä ei varsinaisesti liity Israeliin (paitsi ehkä siksi, että täällä kaduilla on melkein joka kulmassa katulaulajia ja - soittajia, ja jotkut heistä todella hyviä!) Se on kuitenkin niin puhutteleva, että halusin jakaa sen.

http://ritsa.fi/1170/Er-s-mies-istui-Washington-D

Elämä on täynnä ihania, Jumalan luomia asioita. Ei anneta niiden mennä ohitsemme huomaamatta!

RANTAELÄMÄÄ JA BUSSIKÄYTTÄYTYMISTÄ

Maanantaina tällä viikolla meillä oli hyvä päivä Punaisessa Matossa. Naisia virtasi sisälle tasaiseen tahtiin, yhteensä n 20. Keskustelut olivat hyviä ja sujuivat rauhallisessa ilmapiirissä. Olen saanut toimia sairaanhoitajanakin kahtena viime kertana (paremman puutteessa) ja putsannut ja hoitanut rakoilla ollutta tulehtunutta sormea.
Intensiivisen päivän jälkeen suuntasimme rannalle. On aina hyvä rentoutua keskuksessa käynnin jälkeen ja suunnata ajatukset Jumalan hyvyyteen ja kauneuteen, mikä sen parempi paikka tähän olisikaan kuin hiekkaranta, joita Tel Avivissa riittää kymmeniä kilometrejä. Pääsin jopa virvoittautumaan Välimeren tyrskyihin, vaikka itse uimisesta niissä laineissa ei tulekaan mitään. Myös huurteinen jääkahvi päivävarjon alla lepotuolissa nautittuna meren kohinassa on lisäbonus, kokemus, joka taas auttaa jaksamaan hektisen arkipäivän keskellä!
Rannalla huomasin hauskan tapahtuman: emäntäänsä etsivän pienen koiran! Koira oli ollut uimassa ja kipitti sitten pyyhkeelle n 20m päähän rantaviivasta, mutta emäntä ei ollutkaan siellä, niinkuin koira oletti! Vähän hätääntyneenä koira pari kertaa juoksi rannan ja pyyhkeen väliä ja sitten se päätteli selvästi, että emäntä oli vielä vilvoittautumassa laineissa. Se kurkotti merelle, haisteli pitkään ulapan suuntaan, nousi jopa takajaloilleen tarkastellakseen, josko emäntää näkyisi vaahtopäiden keskeltä. Hetken jo luulin, että se syöksyy veteen etsimään ystäväänsä. Sitten yhtäkkiä se äkkäsi jotain tuttua ja kävi odottamaan makuulle korvat ja pää pystyssä. Riemulla ei ollut rajoja, kun rakas emäntä lähestyi! Ihmisen uskollisin ystävä, totisesti!
Sain napattua muutaman kuvan tästä hellyyttävästä tapahtumasta.

 

Kuukausien kuluessa alkaa sisäistämään ja ymmärtämään paikallisia erikoisia tapoja ja käyttäytymissääntöjä, mm kenen viereen kannattaa istua bussissa ja kenen ei. (Joskus tämä tapahtuu vain kantapään kautta eli erehtyessä tekemään jotain "sopimatonta" ja sitten saadessa moitteita siitä!) Minulla on aika paljon näitä "matkustuskertomuksia", mutta se johtuu siitä, että vietän suhteellisen paljon aikaa julkisissa liikennevälineissä päivittäin, yleensä n 1,5-2t joka päivä ja Tel Aviv-päivinä minimissään 4t.

Yleensä ottaen bussikäyttäytyminen on kohteliasta ja vanhemmille henkilöille/ ostoskassia kuljettavalle/ naisille, joilla on pieniä lapsia annetaan aina tilaa. Ja jopa kuskin olen useinkin nähnyt auttavan pyörätuolissa istuvan tai muuten apua tarvitsevan autoon. Kotibussini kulkee Mea Shearimin (nimi tarkoittaa satakertaista siunausta!) ortodoksialueen läpi ja saan päivittäin tarkkailla sen elämää ja kadun vilinää. Uskonnolliset miehet ja naiset eivät istu bussissa vierekkäisille penkeille, paitsi avioparit. Tämä sääntö on ehdoton ja sen jyrkkyysaste on täysin verrannollista ortodoksimiehen hattuun. Jos miehellä on vain kipa päässä (ilman korvakiehkuroita) hänen viereensä ehkä voi istua, varsinkin, jos bussissa ei ole muita  tyhjiä paikkoja. Jos taas kipaan liittyvät kiehkurat, uskonnollisuuden aste on jo niin vakava, että istumista tuskin kannattaa yrittää. Lierihattuinen mies on jo niin vakava tapaus, että ei voi ajatellakaan istumista ja sitten ovat karvahattuiset, joilla lähes järjestään on myös korvakiehkurat, heitä kohti ei oikeastaan kannata edes katsoa. Joissakin suuntauksissa ollaan näet niin tiukkoja, että he eivät saa katsoa naista päin ollenkaan! Tämä on ihan totta! (Oma äiti ja vaimo, toivottavasti, ovat poikkeuksia sääntöön.) Kerran minua vastaan kadulla käveli n 7-vuotias poika, selvästi pukeutuneena uskonnollisen juutalaisen asuun, ja hän peitti silmänsä, kun tuli kohdalle! Voi vain kuvitella millaisia ihmissuhdevaikeuksia ja psyyken ongelmia tällaiset lait ja ihmisten keksimät säännöt voivat aiheuttaa! Raamatustahan näitä sääntöjä ei löydy.

JOM JERUSHALAIM 5.6.

 

Tänään jatkettiin juhlien keväistä jatkumoa ja vietettiin Jerusalemin yhdistämisen 49. vuosijuhlaa Kuuden päivän sodan muistoksi. Sota alkoi 5.6.1967 kolmen naapurivaltion joukkojen valmistautuessa hyökkäämään Israeliin ja ajamaan juutalaiset jälleen kerran mereen. Tämäkään hyökkäys ei onnistunut vaikka vihollisella oli nelinkertainen ylivoima vaan Jumala oli kansansa apuna ihmeellisellä tavalla! Se tunnustetaan jopa valtiollisella tasolla, että Jumala teki ihmeen toisensa perään jo ensimmäisenä päivänä. Heti muutaman tunnin kuluttua taistelujen alkamisesta Israel oli saanut tuhottua suurimman osa Egyptin lennostoa heidän inhimillisen virheensä takia.  He itse menettivät vain yhden koneen.
Tässä linkki mielenkiintoiseen dokumenttiin aiheesta. 
 http://www.israelvideonetwork.com/the-best-video-on-the-six-day-war-you-will-ever-see/
Kadut ja aukiot, Itkumuuria myöten olivat täynnä juhlivaa kansaa ja tuhannet erikoisesti nuoret osallistuivat Vanhan Kaupungin läpi kulkeneeseen lippumarssiin. Päivä oli omistettu Jerusalemille, sitä juhlittiin ja siitä iloittiin. (5.6. oli sattumoisin myös isäni syntymäpäivä.)

Sodan aikana taistelulinja kulki Ranskalaisen sairaalan edestä katua, mistä nykyään ajaa kevytjuna Vanhan kaupungin muuria läheltä. Israelilaiset ampuivat sairaalan ikkunoista, palestiinalaiset toiselta puolelta, muurin aukoista. Osumien jäljet ovat tänäkin päivänä nähtävissä sairaalan ulkoseinässä.

Jerusalemista tuli Kuuden päivän sodan tuloksena Israelin yhtenäinen pääkaupunki ensimmäisen kerran sitten sen itsenäistymisen v 1948. Tällä kuningas Daavidin n vuonna 1000eKr perustamalla kaupungilla on monta nimeä: Kultainen Kaupunki, suuren Kuninkaan Kaupunki, Rauhan Kaupunki, Siion, Daavidin kaupunki. Nimen Jerusalem alkuperä on katsottu etymologisesti tarkoittavan rauhan perustuskiveä. Sitä on kutsuttu Maailman keskipisteeksi tai Maailman navaksi. Se on yksi maailman vanhimmista olemassaolevista kaupungeista. Ja kuitenkin se on ollut 4000-vuotisen olemassaolonsa aikana jatkuvasti hyökkäysten ja sodan keskellä; se on tuhottu kokonaan kaksi kertaa (ja jälleenrakennettu kahdesti) , sitä on piiritetty 23 kertaa, sitä vastaan on hyökätty 52 kertaa, se on valloitettu ja uudelleen valloitettu 44 kertaa.

Juudan leijona on sen symboli ja vaakuna. Leijonia näkeekin kaikkialla katukuvassa.
Israel ja sen pääkaupunki ovat Jumalan silmäterä ja se on pantu kansoille kulmakiveksi, kompastuskiveksi. Sen historia ja nykyhetki, samoin kuin tulevaisuus kuvastavat Jumalan armoa, uskollisuutta ja kirkkautta. Jumalan liitto-lupaukset pitivät Vanhan testamentin (liiton) aikana ja ne tulevat pitämään myös Uuden liiton aikana.

Jerusalemin kapunki  on rakennettu Juudean vuoristoon, Moorian ja Siionin kukkuloille, joista Raamattu kertoo paljon. Daavidin kaupunki on rakennettu Siionin vuorelle ja Salomonin ensimmäiseksi rakentama temppeli Moorian vuorelle. Moorian vuori mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjasssa luvussa 22, kertomuksessa, miten Jumala koettelee Aabrahamia käskemällä häntä uhraamaan poikansa Iisakin. Se tapahtui tällä kukkulalla. Tältä samalta vuorelta Jumala kehotti Daavidia ostamaan jebusilaisten pellon tulevaa temppelin rakentamista varten.(2 Sam 24:18-)  Perimätieto kertoo, että temppelin perustana olisi ollut kivenlohkare, jolle Jumala perusti koko luomakunnan, nk perustuskivi. Sen on kerrottu olleen temppelin alttarin alla, paikassa, missä liitonarkki sijaitsi. Nykyään paikalla sijaitsee Kalliomoskeija, yksi islamin uskon pyhistä paikoista.
Tällä samalla kukkulalla kaksi tuhatta vuotta myöhemmin Jeesus, Jumalan ainoa Poika antoi henkensä Uhrikaritsana maailman syntien tähden. Se tapahtuma oli koko maailman historian käännöskohta.