KENELLE LAPSI KUULUU?

Viimeiset kuukaudet, oikeastaan USAan suurlähetystön muuton jälkeen ovat olleet kiihtyneiden mellakoiden ja terrori-iskujen aikaa erikoisesti Gazan raja-asemilla. Gazassa hallitsee Hamas. Tästä olen kertonut jo aikaisemmissa viime kesän blogeissani. Miten rajojen yli on yritetty väkisin, tarkka-ampujat ovat surmanneet Israelin puolella olevia sotilaita, Israelin puolelle on ammuttu palavia ohjuksia, niin että hehtaarikaupalla metsiä, peltoja, jopa asuinrakennuksia on palanut.
Marraskuun alussa tilanne kiihtyi, ja vuorokauden sisällä Gazasta ammuttiin yli 400 ohjusta ja rakettia kaikkiin Etelä-Israelin kaupunkeihin, jopa Beershebaan saakka. Enemmän kuin koskaan yhden päivän aikana! Ihmiset viettivät öitä pommisuojissa ohjusten osuessa rakennuksiin ja autoihin.
Tässäkin tilanteessa Jumala näytti, että Hän suojelee omaa kansaansa: Palestiinalainen bussikuski antoi Jumalalle kunnian, kun hänen bussinsa tuhoutui täysin pommin osuessa siihen. Hän oli muutamaa minuuttia aikaisemmin laskenut bussista ulos 50 IDF sotilasta! Kuski ja yksi bussin viereen seisomaan jäänyt sotilas loukkaantuivat. Ashdodissa erääseen rakennukseen osui ohjus. Kaksi henkilöä menehtyi ja kaksi muuta loukkaantui vakavasti. Ne kaksi menehtynyttä olivat molemmat palestiinalaisia, jotka olivat muuttaneet Hebronista Ashdodiin. Israelilaisista kukaan ei loukkaantunut kuolettavasti, vaikka loukkaantuneita oli.
IDF reagoi voimakkaasti ja pommitti Gazassa ohjusten laukaisupaikkoja ja armeijan keskuksia. Ylin kenraali antoi jo käskyn maajoukkojen mobilisoimisesta ja kaikki odottivat kolmannen Gazan sodan puhkeamista. Reserviläiset kutsuttiin palvelukseen. Yhtäkkiä Netanjahu perui liikekannallepanon ja selitti odottavansa suotuisampaa aikaa Gazan tilanteen ratkaisemiseksi. Israel haluaa itse valita ajankohdan, jolloin lopullisesti toimii. Hän ei halunnut reagoida vain uhkaan, vaikka tietenkin Israel haluaa ensiksi varmistaa asukkaidensa turvallisuuden. Ehkä päätökseen vaikutti myös ne 30 000 syyrialaisten sotilasta, jotka siirrettiin Israelin rajan tuntumaan. Netanjahu halusi varmistaa sen, että jos asiasta kehittyy kun isompi selkkaus, johon esim Syyria ja muut arabivaltiot liittyvät, hän on valmis ja varustautunut siihen.
Joka tapauksessa Knessetissä nousi Netanjahun päätöksestä suuri kohu ja puolustusministeri Avigdon Lieberman erosi virastaan.
Tuntui helpottavalta, että suuremmalta selkkaukselta tällä kertaa vältyttiin.
Selvää on kuitenkin, että tilanteeseen tarvitaan pysyvämpi ratkaisu.
"Vain ihminen, jolle maa ei kuulu, pystyy tuhoamaan sen polttamalla." Opetusministeri Naftali Bennett
"Vain nainen, joka ei ole lapsen äiti, voi suostua siihen, että lapsi halkaistaan kahtia." Kuningas Salomon

NUDNIKIT JA MUITA TÄKÄLÄISIÄ

Viime blogissani kirjoitin siitä, miten olen saanut osakseni israelilaisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Tälläkin kolikolla on toinen puolensa ja joskus näkee myös äärimmäistä töykeyttä. Me ihmiset olemme sellaisia!

Kaksi kelloa tarvitsi uudet patterit. Toinen oli se viimeksi mainitsemani riipus-kello. Näytin kelloja kultasepän liikkeessä ja myyjä sanoi hinnan: 25shek kappale, eli n 6€. Samassa liikkeeseen pyyhkäisi keski-ikäinen, hyvin pukeutunut nainen, joka pyysi nähdä riippuksia ja rannekoruja  miniälle syntymäpäivälahjaksi. Myyjä alkoi esittelemään niitä hänelle ja minun kelloni jäivät sivuun. Yleensä olen oppinut jo reagoimaan tällaisissa tilanteissa, nyt päätin jäädä katsomaan, milloin minun vuoroni tulisi. Kohottelin välillä kulmiani kysyvästi myyjään päin. Ei tehoa! Kaupankäynti kesti n 20 minuuttia, kun nainen valkkasi ja tinki koruista. Hän lopulta osti kaksi, yhteishinta oli n 400€. Olihan se tietenkin kannattavampi ostos myyjän kannalta kuin minun 12€ patterini! Mutta voi olla, että seuraavalla kerralla menen eri koruliikkeeseen!
Kerroin tätä tapausta ystävälleni myöhemmin samana päivänä ja edessämme kävellyt nuori mies, reppu selässään, kääntyi puoleemme ja tokaisi: " Täällä täytyy pitää puolensa ja avata suunsa! Ihmiset ovat juuri tuollaisia, ei ole väärin olla  jopa "nudnik" tuollaisessa tilanteessa!" (NUDNIK= itsepäinen nalkuttaja)

Toinen vähän harmittavampi, vaikka vähäpätöinen juttu sattui Mahane Yehuda-torilla. Olin ostamassa hedelmiä ja valitsin yhdestä kojusta kauniita, hoikkia ja vielä vähän vihreitä banaaneja, kestävät useamman päivän niin. Myyjä laittoi ne pussiin ja kääntyi selin punnitakseen ne. Kotona löysin pussista pulskia, ylikypsiä banaaneja! Myyjä oli vaihtanut ne vaivihkaa!

Alkusyksystä, juuri palattuani Israeliin kesälomalta, täällä juhlittiin monta viikkoa yhtäjaksoisesti. Yläkerran naapurit grillasivat parvekkeella ystäviensä kanssa useana päivänä ja sieltä kuului laulua j a muita ilonpidon ääniä! Se ei häirinnyt minua, päinvastoin iloitsin heidän kanssaan. Mutta alkoi tapahtua ikäviä asioita. Terassilleni alkoi lentämään roskia, eikä vain likaisia lautasliinoja, kertakäyttöisiä kuppeja ja tupakannatsoja, vaan kananluita ym ruuan tähteitä! Kerran seisoessani ovella, ylhäältä lensi tiiliskivi ja rikkoi katoksesta yhden parrun. Silloin älähdin vihaisesti. Ylhäältä kuului naurua ja joku huusi:"Ei se ollut me, joku tuolta mäeltä heitti kiven!" Päätin, että seuraavalla kerralla soitan poliisin.
Kun päivittelin naapureiden käytöstä ystävälleni, tämä nauroi ja sanoi: "Minäkään en voi syödä parvekkeella ystävieni kanssa, ei tiedä mitä saa niskaansa! Täällä on sellaista!"
Kerroin häiriköinnistä vuokra-isännälleni kuvien kanssa ja he lupasivat ottaa yhteyden yläkertaan. Se tepsikin ja roskien heittely on lähes loppunut!