Viime blogissani kirjoitin siitä, miten olen saanut osakseni israelilaisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Tälläkin kolikolla on toinen puolensa ja joskus näkee myös äärimmäistä töykeyttä. Me ihmiset olemme sellaisia!
Kaksi kelloa tarvitsi uudet patterit. Toinen oli se viimeksi mainitsemani riipus-kello. Näytin kelloja kultasepän liikkeessä ja myyjä sanoi hinnan: 25shek kappale, eli n 6€. Samassa liikkeeseen pyyhkäisi keski-ikäinen, hyvin pukeutunut nainen, joka pyysi nähdä riippuksia ja rannekoruja miniälle syntymäpäivälahjaksi. Myyjä alkoi esittelemään niitä hänelle ja minun kelloni jäivät sivuun. Yleensä olen oppinut jo reagoimaan tällaisissa tilanteissa, nyt päätin jäädä katsomaan, milloin minun vuoroni tulisi. Kohottelin välillä kulmiani kysyvästi myyjään päin. Ei tehoa! Kaupankäynti kesti n 20 minuuttia, kun nainen valkkasi ja tinki koruista. Hän lopulta osti kaksi, yhteishinta oli n 400€. Olihan se tietenkin kannattavampi ostos myyjän kannalta kuin minun 12€ patterini! Mutta voi olla, että seuraavalla kerralla menen eri koruliikkeeseen!
Kerroin tätä tapausta ystävälleni myöhemmin samana päivänä ja edessämme kävellyt nuori mies, reppu selässään, kääntyi puoleemme ja tokaisi: " Täällä täytyy pitää puolensa ja avata suunsa! Ihmiset ovat juuri tuollaisia, ei ole väärin olla jopa "nudnik" tuollaisessa tilanteessa!" (NUDNIK= itsepäinen nalkuttaja)
Toinen vähän harmittavampi, vaikka vähäpätöinen juttu sattui Mahane Yehuda-torilla. Olin ostamassa hedelmiä ja valitsin yhdestä kojusta kauniita, hoikkia ja vielä vähän vihreitä banaaneja, kestävät useamman päivän niin. Myyjä laittoi ne pussiin ja kääntyi selin punnitakseen ne. Kotona löysin pussista pulskia, ylikypsiä banaaneja! Myyjä oli vaihtanut ne vaivihkaa!
Alkusyksystä, juuri palattuani Israeliin kesälomalta, täällä juhlittiin monta viikkoa yhtäjaksoisesti. Yläkerran naapurit grillasivat parvekkeella ystäviensä kanssa useana päivänä ja sieltä kuului laulua j a muita ilonpidon ääniä! Se ei häirinnyt minua, päinvastoin iloitsin heidän kanssaan. Mutta alkoi tapahtua ikäviä asioita. Terassilleni alkoi lentämään roskia, eikä vain likaisia lautasliinoja, kertakäyttöisiä kuppeja ja tupakannatsoja, vaan kananluita ym ruuan tähteitä! Kerran seisoessani ovella, ylhäältä lensi tiiliskivi ja rikkoi katoksesta yhden parrun. Silloin älähdin vihaisesti. Ylhäältä kuului naurua ja joku huusi:"Ei se ollut me, joku tuolta mäeltä heitti kiven!" Päätin, että seuraavalla kerralla soitan poliisin.
Kun päivittelin naapureiden käytöstä ystävälleni, tämä nauroi ja sanoi: "Minäkään en voi syödä parvekkeella ystävieni kanssa, ei tiedä mitä saa niskaansa! Täällä on sellaista!"
Kerroin häiriköinnistä vuokra-isännälleni kuvien kanssa ja he lupasivat ottaa yhteyden yläkertaan. Se tepsikin ja roskien heittely on lähes loppunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti