HÄÄT

Keväisten juhlien keskelle osui myös iloinen perhetapahtuma kun tuttavaperheen poika meni naimisiin. Itse avioliiton solmiminen tapahtui jo muutama viikko takaperin Kyproksella, jossa kaikki synagoogaan kuulumattomat käyvät virallistamassa vihkimisensä, sillä Israelissa ei tunneta siviilivihkimistä. Viime viikolla pääsin mukaan ensimmäistä kertaa israelilaisiin häihin, jotka vietettin Jad Hashmonassa, suomalaisten -70-luvulla rakentamassa kibbutsille kahdeksan Suomesta sodan aikana keskitysleirille karkoitetun juutalaisen muistoksi. Alue on kaunis, suosittu juhlapaikkana. Erikoista on se, että kibbutsin moniin hirsirakennuksiin lähetettiin rakennuspuut Suomesta laivalla, täällähän ei puuta "tuhlata" talojen rakentamiseen, kaikki rakennukset ovat kivestä.

Tutun pastorin vanhin poika Joshua vihittiin perinteisin, mutta yksinkertaisin menoin yli 300 juhlavieraan todistaessa vihkimistä. Täytyy myöntää, että ne olivat iloisimmat häät, mihin koskaan olen osallistunut. Kaikki merkitykselliset elementit olivat mukana: , sulhanen "haki" morsiamen matkan päästä ja peitti hänen hunnulla, vihkiminen ja lupausten antaminen Chupassa, lasin polkeminen rikki kengällä; näillä kaikilla on syvä hengellinen merkitys. 

 

 Hääjuhla on morsiamen ja sulhasen tärkein juhla elämässä, sitä varten valmistaudutaan jopa paastoamalla, se on kuin henkilökohtainen Jom Kippur, Sovituspäivä, jolloin kaikki synnit annetaan anteeksi ja uusi elämä yhtenä uutena ihmisenä alkaa. Huntu kuvastaa sitä turvaa, henkistä ja fyysistä tarpeiden tyydytystä, minkä sulhanen lupaa antaa puolisolleen. Chupa, kaikilta seiniltä avoin maja, kuvastaa sitä kotia, avointa ja vieraanvaraista kaikille tarvitsijoille, josta jo Aabraham ja Saara olivat esikuvina. (Ashkenazi-perinteissä morsian vielä kiertää majan seitsemän kertaa: hän on tämän kodin sydän ja ilmapiirin rakentaja.) Lasin polkeminen rikki jalalla muistuttaa Jerusalemin hävitetystä temppelistä; sitä ei unohdeta tärkeimmälläkään hetkellä elämässä. Murskatusta Jumala voi kuitenkin tehdä ehjän. Ja uutta temppeliä odotetaan. Se on toivona myös avioliitossa. 

Juhlavieraiden joukossa oli monia sukulaisia ja ystäviä niin Israelista kuin muista maista ja kaikki he kommentoivat juhlien iloisuutta. Seremonian jälkeen siirryttiin ruokailemaan ja taustalla soivat säkkipillit (sulhanen oli puoliksi skotti!) sekä perinteistä israelilaista musiikkia. Illan päätti tanssi, jonka hääpari aloitti.

Nuoripari antoi avioliittolupauksensa kauniisti omin sanoin, kertoen rakkaudestaan toisilleen. Ja avioliittohan perustuukin ennen kaikkea liitolle, lupaukselle olla samalla puolella, sitoutua etsimään ja tekemään sitä, mikä on parasta toiselle. Sitähän todellinen rakkaus on. Ja Jumalan liitto meidän ihmisten kanssa on liitto, jossa Hän on pysynyt uskollisena, mutta me emme. Meidän ihmisten välinen ystävyys ja rakkaus (ja myös avioliitto) antavat pienen häivähdyksen siitä, mikä on todellista suurta rakkautta Isän sydämeltä. Ja eräänä päivänä meidät kutsutaan suureen juhlaan, Ylkämme Jeesuksen hääjuhlaan, jossa Morsian, juhlan kuningatar - olemme me!

Sitä odotellessa,

ONNEA JA SIUNAUSTA ELÄMÄÄNNE JA TULEVAISUUTEENNE, JOSHUA JA LINOY!