JOKA AAMU ON ARMO UUSI; SUURI ON USKOLLISUUTESI

 Kiinnitin juuri huomiota siihen, että sodan kestoa lasketaan aina päivinä, ei niinkään viikkoina tai kuukausina. Jokainen päivä sodan epävarmuuden keskellä on tärkeä. Näin kokee myös Israelissa, jossa raja "normaalin elämän" ja nykyhetken välillä on epäselvä. Normaalia elämää yritetään pitää yllä kaikin keinoin. Arkipäiväiset asiat on hoidettava, kaikesta huolimatta, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Elämä on kuitenkin muuttunut varovaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Sen huomaa, kun katselee esimerkiksi vanhoja valokuvia. Alkuvuodesta -23 tai sitä ennen tapahtuneet asiat ovat kuin eri maailmasta! 7.10.23 oli se murroskohta, sen jälkeen koko maailma on muuttunut. Entinen huolettomuus ja kevytsydämisyys on poissa. Ja kun tarkasti miettii, mitä tuona päivänä ja sen jälkeen on tapahtunut, ei ole ihme, että lähes puolet kansasta on traumatisoitunut ja avun tarpeessa. Nyt jos koskaan ovat Jesajan sanat "Lohduttakaa minun kansaani" ajankohtaiset! 

Vaikka elämä olisi näennäisesti rauhallista ja kulkisi arkista uomaansa, sota ja sen seuraukset ovat aina läsnä. Eilen olin kaksi kertaa kuussa kokoontuvassa naisten ryhmässä ystäväni luona. Hän asuu kukkulalla, joka sijaitsee vastapäätä suurta sairaalaa. Sairaalan vieressä on jalkapallokenttä, joka palvelee tilapäisesti helikopterin laskeutumisalustana. Ystäväni olohuoneesta on suuri ikkuna juuri tuon sairaalan suuntaan. Ruokaillessamme ikkunan ohi lensi medi-helikopteri  todella läheltä, ja laskeutui jalkapallokentälle. Helikopterit kuljettivat usein sairaalaan Gazan taisteluisssa haavoittuneita. Menimme parvekkeelle katselemaan tapahtumaa. Joku kysyi, "kuinka monta ambulanssia odottaa?" Ambulanssien määrä osoittaisi, kuinka monta potilasta oli kyydissä. "Vain yksi." Palasimme olohuoneeseen ja aloimme rukoilemaan tuon haavoittuneen ja hänen perheensä puolesta. Seuraavana aamuna luimme uutisista, että yksi sotilas oli menehtynyt terroristien väijytyksessä ja kaksi oli haavoittunut vakavasti. Luultavasti näkemämme helikopteri kuljetti juuri toista noista haavoittuneista. 

Kaikista menetyksistä huolimatta israelilaisissa näkyy suuri luottamus tulevaisuuteen ja sen antamaan toivoon. Holokoustistakin selvittiin ja Jumalan avulla luotiin uusi sivistysvaltio! Tämäkin katastrofi tekee meistä vahvempia ja sen tuloksena tapahtuu jotain suurta. 

Rukoillaan kuitenkin Israelin, sen kansan ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat kokeneet suuria menetyksiä, leskien, orpojen ja vanhusten puolesta, joilta ryöstettin jo lapsuus ja nyt halutaan viedä myös tulevaisuus! 

ISRAEL SODAN KESKELLÄ - LÄHES 600 PÄIVÄÄ

 Eilen muistimme Shiri Bibasin syntymäpäivää. Hän olisi täyttänyt 34 vuotta, jos olisi saanut elää. Hänet  saatiin Israeliin kotiin pienten poikiensa, Arielin ja Kfirin kanssa helmikuussa ruumisarkuissa. Hamas-terroristit järjestivät makaaberin shown heidän arkkujensa luovutustilanteessa. Satapäin kansaa, jopa äitejä pienten lastensa kanssa tanssi ja riemuitsi heidän arkkujensa ympärillä. He juhlivat viattomien siviilien, pienten lasten kuolemaa. Kaikissa kolmessa arkussa luki tekstinä: pidätetty 7.10.23. Minkä rikoksen 9kk-ikäinen ja 4-vuotias poika olivat tehneet? Hamas järjesti vielä yllätyksen: kuolemansyyntutkinnassa yhdestä arkusta ei löytynytkään Shirin ruumista, vaan tuntemattoman arabinaisen jäänteet. Kaiken kansallisen surun keskellä tällainen järkytys. Hamas, asiaa tentatessa, väitti, että kyseessä oli inhimillinen erehdys! Seuraavana päivänä lähetettiin oikea ruumis kotiin. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan, pojat äitinsä syleilyyn Nir Ozin kibbutsin hautausmaalle, lähelle paikkaa, jossa he asuivat. Samalta kibbitsilta oli kotoisin Oded Lipschitz, jonka arkku palautettiin samalla kerralla. Hän oli merkittävä mies, rauhanaktivisti, joka auttoi gazalaisia sairaita ja kuljetti heitä autollaan Israelin puolelle sairaaloihin. Terroristit eivät valikoi, keitä he tappavat. 

Arielin, 4-vuotiaan pojan muistoksi on nimetty uusi oranssi perhoslaji, ja monia katuja on nimetty molempien poikien kunniaksi, poikien jotka murhattiin raa'alla tavalla. Koko Bibasin perheestä on tullut kansallinen symboli tämän sodan uhreista. Perheen isä vapautettiin edellisellä viikolla Gazasta. Myös Shirin vanhemmat saivat surmansa 7.10 tapahtuneessa terrori-iskussa.

He eivät olleet ainoa perhe, joka menehtyi kokonaan. 

Eli Sharabi vapautettiin samoihin aikoihin kuin Yarden Bibas helmikuussa. Hänet pakotettiin vapautustilaisuudessa sanomaan julkisesti, kuinka kiitollinen hän oli päästessään perheensä luo. Terroristit naureskelivat taustalla, hehän tiesivät, että koko perhe oli murhattu, Elin vaimo, ja kolme lasta.

Tällaista järjetöntä henkistä julmuutta!

Molemmat, sekä Yarden, että Eli ovat puhuneet julkisesti Washingtonia myöten panttivankien vapauttamisen puolesta,

Sadat tuhannet ihmiset saattoivat neljän ruumisauton kulkuetta Gazan rajalta Israelin sairaalaan ja kuolemansyyn tutkimuksiin. 

Tänä surullisena päivänä, kun koko kansa oli murheen murtamana, Jumala teki kuitenkin valtavan ihmeen. Illalla vähän ennen klo 21löytyi Tel Avivin bussista räjähteitä, ja ihmiset saatiin ulos bussista, ennenkuin se räjähti. Samoin tapahtui kahdessa muussa bussissa. Ihmishenkien menetykseltä vältyttiin! Tapaus herätti kuitenkin viranomaiset ja tarkastus tehtiin kaikkiin busseihin, joista löydettiin 12 muuta räjähdekassia, ajastettuina räjähtämään klo 9 seuraavana aamuna. Nuo kolme väärin asennettua ajastinta paljastivat koko suunnitellun mittavan terrori-iskun, joka oli suunnattu liikennevälineisiin Jerusalemissa ja Tel Avivissa aamuruuhkan aikana. Samaan aikaan piti suuren terroristijoukon hyökätä Länsirannalta, 7.10 tapaan. Mutta Jumala paljasti koko operaation ja se epäonnistui! Kyseessä ei ollut mikään ihhimillinen pelastus, vaan Jumalan käsi tapahtumien yllä. Jopa uutistenlukija seuraavana aamuna antoi kunnian Jumalalle! 

Valtava ihme on myös se, että monet ovat näiden ahdistusten takia kääntyneet Jumalan puoleen! Jopa panttivankeudesta päästyään monet ovat todistaneet, ettö he, aikaisemmin maallistuneita juutalaisia alkoivat rukoilemaan ja kokivat Pyhän läsnäolon ahdistavassa tilanteessaan. Vain Jumala saa tällaista aikaan! 

Tällä hetkellä neuvottelut ovat jumissa, ja Israel yrittää painostamalla saada Hamasia vapauttamaan loput 24 elossa olevaa vankia ja 35, joiden on todistettu menettäneen henkensä. Rauhan ehtona on kaikkien panttivankien vapauttaminen, sekä se, että Hamas laskee kokonaan aseensa.