Kiinnitin juuri huomiota siihen, että sodan kestoa lasketaan aina päivinä, ei niinkään viikkoina tai kuukausina. Jokainen päivä sodan epävarmuuden keskellä on tärkeä. Näin kokee myös Israelissa, jossa raja "normaalin elämän" ja nykyhetken välillä on epäselvä. Normaalia elämää yritetään pitää yllä kaikin keinoin. Arkipäiväiset asiat on hoidettava, kaikesta huolimatta, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Elämä on kuitenkin muuttunut varovaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Sen huomaa, kun katselee esimerkiksi vanhoja valokuvia. Alkuvuodesta -23 tai sitä ennen tapahtuneet asiat ovat kuin eri maailmasta! 7.10.23 oli se murroskohta, sen jälkeen koko maailma on muuttunut. Entinen huolettomuus ja kevytsydämisyys on poissa. Ja kun tarkasti miettii, mitä tuona päivänä ja sen jälkeen on tapahtunut, ei ole ihme, että lähes puolet kansasta on traumatisoitunut ja avun tarpeessa. Nyt jos koskaan ovat Jesajan sanat "Lohduttakaa minun kansaani" ajankohtaiset!
Vaikka elämä olisi näennäisesti rauhallista ja kulkisi arkista uomaansa, sota ja sen seuraukset ovat aina läsnä. Eilen olin kaksi kertaa kuussa kokoontuvassa naisten ryhmässä ystäväni luona. Hän asuu kukkulalla, joka sijaitsee vastapäätä suurta sairaalaa. Sairaalan vieressä on jalkapallokenttä, joka palvelee tilapäisesti helikopterin laskeutumisalustana. Ystäväni olohuoneesta on suuri ikkuna juuri tuon sairaalan suuntaan. Ruokaillessamme ikkunan ohi lensi medi-helikopteri todella läheltä, ja laskeutui jalkapallokentälle. Helikopterit kuljettivat usein sairaalaan Gazan taisteluisssa haavoittuneita. Menimme parvekkeelle katselemaan tapahtumaa. Joku kysyi, "kuinka monta ambulanssia odottaa?" Ambulanssien määrä osoittaisi, kuinka monta potilasta oli kyydissä. "Vain yksi." Palasimme olohuoneeseen ja aloimme rukoilemaan tuon haavoittuneen ja hänen perheensä puolesta. Seuraavana aamuna luimme uutisista, että yksi sotilas oli menehtynyt terroristien väijytyksessä ja kaksi oli haavoittunut vakavasti. Luultavasti näkemämme helikopteri kuljetti juuri toista noista haavoittuneista.
Kaikista menetyksistä huolimatta israelilaisissa näkyy suuri luottamus tulevaisuuteen ja sen antamaan toivoon. Holokoustistakin selvittiin ja Jumalan avulla luotiin uusi sivistysvaltio! Tämäkin katastrofi tekee meistä vahvempia ja sen tuloksena tapahtuu jotain suurta.
Rukoillaan kuitenkin Israelin, sen kansan ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat kokeneet suuria menetyksiä, leskien, orpojen ja vanhusten puolesta, joilta ryöstettin jo lapsuus ja nyt halutaan viedä myös tulevaisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti