PITKIN VIA DOLOROSAA

Jokin aika sitten minulla oli mahdollisuus kulkea pitkin Jeesuksen kärsimyksen tietä Jerusalemin vanhassa kaupungissa oppaan seurassa ja kuulla yksityiskohtaista selitystä paikoissa, joiden läpi Jeesus mahdollisesti kulki ristiinnaulitsemisensa päivänä. Vaikka olin käynyt monissa noista paikoista aikaisemminkin, Getsemanessa, Pyhän Haudan kirkossa, paikassa, missä legendan mukaan Jeesus kaatui taakkansa alla ja Simon Kyreneus kutsuttiin väkijoukosta auttamaan, nyt tie teki minuun erityisen vaikutuksen.
 Kun kävimme vankilassa, kiveen hakatussa luolaverkostossa, jossa katto oli niin matalalla, että et voinut seistä suorassa, ymmärsin jotain uutta Jeesuksen uhrista meidän puolestamme. Hän suostui Isän tahtoon Getsemanen puutarhassa. Juudas, ystävä, petti hänet suudelmalla.

 Hän suostui pilkattavaksi, pahoinpideltäväksi, ruoskittavaksi henkihieveriin, retuutettavaksi vankityrmään ja lopulta raahautui omaa ristiään kantaen maailman tuskallisimpaan kidutukseen ja kuolemaan, alastomana, kaiken maailman pilkattavana. Hän suostui tähän kaikkeen vastaan panematta, kuin lammas, jota viedään teurastettavaksi.

Jes 53:7 "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut."

Emme voi ymmärtää sen uhrin suuruutta, jonka Hän antoi, että Hän koko maailman Luoja ja hallitsija, tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, orjan osan meidän tähtemme. Sinun ja mnun.

Vain suuren rakkautensa tähden, jolla hän meitä rakasti ja rakastaa ikuisesti.


Minä usean valitan elämän pienistäkin vastoinkäymisistä ja ongelmista, sen sijaan, että  luottaisin Jumalan apuun ja rakkauteen. Kuitenkin Jeesus on avannut ja näyttänyt meille tien Isän luo. Hän teki Jumalan tahdon, antautui uhrikaritsaksi koko maailman edestä, loppuun asti. Sellaista uhria ei meistä kukaan voi antaa, mutta olemmeko me valmiita tekemään omassa pienessä elämässämme Jumalan tahdon? Palvelemaan sillä paikalla, johon Jumala meidät kutsuu kallisarvoisella kutsumuksellaan? Kantamaan omaa ristiämme, sitä ,minkä Jumala itse kullekin on valinnut? Ja saamme tehdä kaiken yhdessä Jeesuksen kanssa, Hänen vierellään, Hänen opastamanaan.

Mielessäni ovat pyörineet vanhan laulun sanat muutaman päivän (valitettavasti en löytänyt laulua suomeksi)

You said, you'd come and share all my sorrows.
You said you'd be there for all my tomorrows.
I came so close to sending you away.
But just like you promised you came here to stay
I just had to pray.

And Jesus said: Come to the waters, stand by my side.
I know you are thirsty, you won't be denied.
I felt every teardrop when in darkness you cried.
And I strove to remind you, that for those tears I died.

Hän, kipujen mies ja sairauden tuttava, ymmärtää kaikki meidänkin kipumme ja tuskamme ja koskettaa meitä rakastavalla, lohduttavalla, hellällä kädellään parantaen haavamme ja vapauttaa myös synnistä, kun tulemme hänen luokseen ja tunnustamme ne hänelle.