MAGDALAN MARIA

Eilen pääsin yllättäin retkelle Pohjois-Israeliin Galilea-järven ympäristöön, Tiberiakseen, Kapernaumiin, Kaanaan (ajoimme vain sen läpi) ja Magdalaan, joka sijaitsee Kennesaretin pohjoisrannalla.
Magdala oli ajanlaskumme alussa vilkas kalastajakaupunki, josta kalaa toimitettiin eri puolille Juudeaa. Kaupungista on löytynyt, vain n 30sm syvyydestä muinainen kalasatama, tori, kalanjalostuslaitos, mikvejä - eli rituaalialtaita sekä synagooga, joka on ensimmäiseltä vuosisadalta. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus opetuslapsineen kokoontui siellä, sillä he ottivat osaa sen aikaiseen juutalaiseen jumalanpalveluselämään. Kristinusko ei vielä ollut eronnut juutalaisesta  seurakuntaelämästä vaan oli osa sitä, yksi sen monista lahkoista. Tämä ero tapahtui vähitellen alkaen Kesareasta, ja Jerusalemin temppelin tuhon jälkeen opetuslasten levittäytyessä ympäristöön ja pakanakristittyjen lukumäärän alettua kasvaa alkuseurakunnissa. - 300-luvulla keisari Augustuksen ja häntä edeltäneen keisarin aikana ero oli jo selkeä. Kalastajakylä vauraudesta kertovat synagoogan kauniit koristeet ja niiden valitut värit.

Kaupungin teki varsinaisesti kuuluisaksi eräs sen asukkaista, josta tiedetään oikeastaan hyvin vähän, vain etunimi, Maria, ja se tapahtunut tosiasia, että Jeesus oli vapauttanut hänet seitsemästä pahasta hengestä. Lk 8:1-3: "Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista; Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita jotka palvelivat heitä varoillansa."  Ei ole tietoa Marian elämän yksityiskohdista, missä tilanteissa riivaajat olivat häneen tulleet, mutta hän, joka oli ennen sidottu ja ahdistunut, ehkä epätoivoinen, oli Jeesuksen kohdattuaan parantunut, vapautunut ja hänestä tuli yksi Jeesuksen uskollisimmsta opetuslapsista. Hän rakasti Jeesusta koko sydämestään, seurasi häntä ristille ja oli ensimmäinen, joka todisti Jeesuksen nousseen haudasta!
Opetuslapsia oli parhaimmillaan yli satapäinen joukko Jeesuksen seurassa, ja se vaati aika hyvän organisaation tämän lähetystiimin ruokkimiseksi ja majoittamiseksi. Monet näistä mainituista naisista palvelivat muita varoillaan. Tekstin Kuusaa oli kolmanneksi rikkain mies koko Juudeassa, hän oli Herodeksen varainhoitaja. Juudas Iskariot oli Jeesuksen evankelioimisryhmän rahapussin vartija. Hänellä oli näin hyvä tilaisuus rahojen väärinkäyttöön.

 Mosaiikkimaalauksessa (jossa on 250 000 mosaiikkipalasta) on kuvattu herkästi Marian ja Jeesuksen kohtaaminen. Marialla on kasvoilla rauhaisa ilme, vaikka hänen takanaan näkyvät uhkaavina paksu käärme ja kuusi muuta pahaa oliota. Niiden on väistyttävä lopullisesti Jeesuksen läsnäolossa. Marian ja Jeesuksen kädet melkein koskettavat toisiaan, samalla tavalla kuin Michelangelon kuuluisassa maalauksessa "Adamin luominen" Sistinen kappelissa, Italiassa 1500-luvun alussa. Maalauksessa Jumala, elämän antaja, puhaltaa Adamiin elämän hengen. Samalla tavalla Jeesus, elämän ja kuoleman Herra tekee luomisihmeen,  antaa Marialle uuden elämän ja uuden tulevaisuuden. Kaunis vaate, jonka helmasta vielä pilkottaa vanha rääsyinen hame kuvaa myös elämän uudistumista.
Kappelin eteinen on pyhitetty uskollisten Jeesusta seuranneiden ja palvelleiden naisten muistolle (myös meidän nykypäivän naisten, ja kaikkien tässä välissä eläneiden!). Seinän vierustoilla seisoo kaksitoista pylvästä. Seurakunta tarvitsee näitä pylväitä. (Ilm 3:12: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä pois...")
Salin keskellä on pulppuava suihkulähde, joka sekin kuvaa elävää, uudistavaa vettä, joka sisimmästämme kumpuaa, jota ilman emme pystyisi palvelemaankaan, sekä myös sitä puhdistautumis-rituaalia, joka jokaisen Jumalan eteen astuvan täytyy suorittaa. Kristillinen kaste on syntynyt tästä esikuvasta.
Ryhmäämme opasti katolinen pappi Isä Eamon, jonka ajatuksia olen yllä osittain siteerannut.

UUTISIA PAHAN NEUVONPIDON KUKKULALTA

Lähellä nykyistä asuinpaikkaani sijaitsee rinne, Haas Promenade, josta on kaunis näköala yli koko Jerusalemin, Öljymäelle ja Vanhaan Kaupunkiin. Se on suosittu retkikohde, jossa usein näkee turistiryhmiä ja nurmikoilla perheitä ja muita ryhmiä grillaamassa tai muuten retkeilemässä sapattina ja juhla-aikoina.
Vuonna 1990 kukkulalta sijaitsevasta Rauhan Metsiköstä löytyi kuin sattumalta hautakammio, jossa oli 12 luuarkkua, nk. ossuaaria. Yhdestä löytyi kirjoitus "Joosef, Kaifaan poika", virallinen nimi ylipappi Kaifakselle, joka hallitsi juutalaisten uskonnollista elämää ja temppelipalvelusta Jeesuksen aikana. Hän oli toisen ylipapin, Annaksen vävy ja yhdessä miehet muiden juutalaisten ylimysten kanssa suunnittelivat Jeesuksen vangitsemisen ja murhaamisen.On löydetty todisteita siitä, että hautaluolan lähettyvillä on sijainnut yksi Kaifaksen palatseista, joka nahtävästi toimi kokouspaikkana monille poliittisille juonitteluille ja salaisille suunnitelmille.
Rooman valtakunnassa Juudean maakunnan ylimykset ja ylipapit pitivät hallussaan suurinta poliittista valtaa ja olivat vastuussa laista ja järjestyksestä, kuitenkin roomalaisen kuvernöörin ja armeijan alaisuudessa. Tämä valta-asema antoi tilaisuuden henkilökohtaisen omaisuuden keruuseen, ja sitä usein hallitsivat korruptio ja nepotismi. Jeesuksen sanat ja teot vastustivat suoraan tätä jumalatonta valtarakennelmaa ja olivat siksi uhka myös Kaifaan toiminnalle. Jeesusta pidettiin "kansan villitsijänä" ja "roskajoukon" johtajana. Hän antoi uuden merkityksen sapatin säännöille parantamalla ja tekemällä hyvää sapattina. Hän paljasti armotta temppelin johtajien rahanhimon kumoamalla myyntikojut temppelin edustalta, kojut, jotka lihottivat omistajiensa kukkaroita. (Lk 19:45-46, Joh 11:49-)
Piste iin päälle oli Lasaruksen nostaminen kuolleista. Saddukeuksiin kuulunut Kaifas ei mitenkään voinut hyväksyä tätä tekoa, joka sai suuret kansanjoukot seuraamaan Jeesusta. Saddukeukset eivät siis uskoneet ylösnousemukseen alkuunkaan. Tämä ihmeteko asetti myös Lasaruksen ylipappien tappolistalle. (Joh 12:10-11)
Synkästä menneisyydestään johtuen kukkula on saanut lempinimekseen "Pahan neuvonpidon kukkula". Näitä kaifaita on historia täynnä, he tulevat ja menevät. Nyt toimitetaan kukkulalla jälleen "pahaa neuvonpitoa" Herraa ja hänen voideltuaan vastaan. Vuoren rinteellä sijaitsee, ehkäpä juuri Kaifaan asumuksen paikalla, YKn päämaja. YKn rauhanturvaajajoukot kutsuttiin Jerusalemiin 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen varmistamaan rauhaa israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Nyt viime vuosina on YK ja erityisesti sen kulttuuri ja tiedeosasto UNESCO jatkuvasti tehnyt lauselmia ja päätöksiä Israelia vastaan. Nyt viimeksi muutama päivä sitten he julistivat, että Israel miehittää koko Jerusalemia eikä sillä ole mitään historiallisia tai kulttuurillisia juuria tai perintöä missään paikassa Jerusalemissa. Tämä aiheutti suuren kuohunnan Israelissa, järjestön kiellettyä periaatteessa koko Israelin historian, sillä seurauksella, että yksi Knessetin ministereistä ehdotti koko järjestön toiminnan lakkauttamista Israelissa ja heidän toimipisteensä sulkemista Pahan neuvonpidon kukkulalla, ovathan rauhanturvaajat jo tarpeettomia nykytilanteessa. Ministeri lausui: "Kun vieraat alkavat käyttäytymään isäntien tavoin, on aika näyttää heille ovea."

KOLIKON KAKSI PUOLTA

Palasin Israeliin eilen juuri Jom Hazikaronin, eli Sodassa kaatuneiden ja terrorismin uhrien muistopäivän aattona. Tilapäisestä yöpaikastani, josta on huikeat näköalat Kidronin laaksoon, jonka vastapäisellä rinteellä kohoaa Siionin vuori ja vähän kauempana, Hinnomin laakson takana häämöttää Öljymäki, kuuntelin koko illan hälytysajoneuvojen ääniä ja sireenin huutoa, joka ilmoitti minuutin hiljaisesta hetkestä menehtyneiden muistamiseksi. Sodassa ja terrori-iskuissa kaatuneita on 23 544 henkeä. Viime vuoden aikana erilaissa iskuissa kuoli lähes 70 henkeä, sotilaita ja siviilejä. Sireenien alkaessa ulvoa kaikki liikenne pysähtyy, ihmiset toimissaan nousevat seisomaan, hiljentyvät ja pysähtyvät kunnioittamaan kaatuneiden muistoa. Satuin viime vuonna olemaan Keskusbussiasemalla, kun sireenit alkoivat soimaan. Meluisalla asemalla tuli hiiren hiljaista ja vakavuus ja kunnioitus laskeutuivat koko paikan ylle. Se oli koskettava hetki!
Seurasin eilen myös netistä livenä erilaisia tapahtumia, kuten Länsimuurilla pidettyä muistotilaisuutta ja Yksinäiset Sotilaat- järjestön tapahtumaa, jossa kahden kaatuneen omaiset kertoivat läheisensä viimeisistä hetkistä ja tunnelmista hyvin koskettavalla tavalla. Kaikki tilaisuudet olivat vakavia ja juhlallisia, mutta myös toiveikkaita, elämää arvostavia. Musiikilla oli niissä tärkeä osansa.
Yhteistä puheissa oli myös se, että, kyynelten keskeltäkin niistä välittyi kiitollisuus ja ymmärrys siitä, miten lyhyeksikin jäänyt elämä oli saanut olla valaisemassa tietä toisille ja kaatuneiden muistokin oli siunaus. Tätä aina juutalaisten kesken toivotetaankin surunvalitteluissa: "Olkoon hänen muistonsa siunattu!"

Heti tänään valmistaudutaan toiseen juhlaan, eli Israelin 69:n Itsenäisyyspäivään, joka alkaa jo auringon laskiessa illalla. Itsenäisyyspäivä on aina suuri ilojuhla. Sitä on juhlittu tanssien kaduilla joka vuosi jo ensimmäisestä kerrasta lähtien vuonna 1948. Keskustassa pystytettiin erilaisia esiintymislavoja valmiiksi ja liput liehuivat jo niin kaduilla kuin autoissa. Onhan se valtava Jumalan ihme, että hän kokosi oman kansansa kaikkialta maan ääristä omaan maahansa lähes 2000-vuoden hajaannuksen jälkeen, elvytti heidän ikivanhan kielensä, jota oli vuosisatojen ajan käytetty vain Vanhan Testamentin tutkimiseen ja antoi muutenkin kaikki edellitykset oman, itsenäisen valtion perustamiselle. Tätä ei ole tapahtunut maailma historiassa minkään kansan kohdalla! Israelin valtion olemassaolo on suurin todistus siitä, että Jumala elää!

 Näiden kahden juhlan lähekkyys puhuu myös siitä, miten ne kuuluvat yhteen ja ilman suuria uhrauksia ja kärsimyksiä itsenäisyyttä ei olisi saavutettu. Tälläkin asialla, kuten monella muulla asialla elämässä on kuin saman kolikon kaksi puolta. On uhri ja toivo, itku ja ilo, valo ja pimeys, elämä ja kuolema, rakkaus ja viha. Ne kaikki kuuluvat ihmisen osaan. Ja kaikella on aikansa, kuten Saarnaaja Raamatussa sanoo.
Mutta juhlien järjestyksellä on myös tarkoituksensa: Ensin tulee uhri ja menetys, sitten koittaa ilo ja tulevaisuus! Kärsimys on helpompi kestää, kun tietää, että se tuottaa hyvän tuloksen eikä se ole merkityksetöntä. Tämä on järjestys elämässä.
Parin viikon kuluttua juhlitaan jälleen. Jerusalemin yhdistymisestä on silloin kulunut 50 vuotta!

         CHAG SAMEACH, ISRAEL! JA SIUNATKOON JA VARJELKOON SINUA HERRA         
                                                      TÄSTÄKIN ETEENPÄIN!