לחיים ELÄMÄLLE!

Le Chaim – elämälle! Se on toivotus monissa juhlissa; häissä, syntymäpäivillä ja muilla merkkipäivillä. Se kuvaa hyvin juutalaista positiivista asennetta elämään yleensä. Kaikista vaikeuksista huolimatta, elämä voittaa!

Tämän asenteen näkee selvästi arjenkin keskellä. Ihmetellään usein sitä, miten juutalaiset jaksavat elää elämäänsä kaiken stressin, uhkakuvien, terrori-iskujen keskellä ja monien viholliskansojen ympäröimänä, joiden ainoa päämäärä on tuhota tämä pieni juutalaisvaltio, joka on ainutlaatuinen maailmassa. Juutalaisissa on suuri määrä sitä päättäväisyyttä, päämäärätietoisuutta ja suoranaista sisua, joka auttaa pitämään kiinni elämästä ja jatkamaan eteenpäin esteistä ja vastustuksista huolimatta. He jopa ovat oppineet käyttämään vaikeuksia ponnahduslaudoiksi parempaa. Viimeinen esimerkki tästä oli pääministeri Netanjahun puhe, jossa hän antoi vastauksen Iranin päämiehen uhkauksille ja suoranaisille kirouksille. Netanjahu esitti ehdotuksen, jossa Israel, jossa on kehitetty korkeantason teknologiaa kuivuuden ratkaisemiseksi, voisi auttaa Irania heidän juomavesiongelmassaan. Näin Israel tekee konkreettisesti hyvää vihollisilleen.

Chaim- elämä on kieliopillisesti, merkillistä kyllä, monikollinen sana. Opettaja Ulpanissa selitti, että se kuvaa elämän kahta puolta: maanpäällistä elämää ja iankaikkista elämää. Tälläkin sanalla on hyvin syvällinen merkityksensä. Emme ole olemassa vain tätä pientä hetkeä varten, jota yleensä elämäksi kutsutaan, vaan jotain paljon suurempaa. Siitä kertoo jo se kaipaus, jota sisimmässämme tunnemme jotain pyhää ja täydellistä kohti. Se kaipaus saa täyttymyksensä eräänä päivänä.

Saamme muistutuksia elämän hauraudesta aika ajoin. Viime viikolla naistenkodilla elettiin surullisia hetkiä, kun viimeisiä viikkoja raskaana ollut nuori äiti huomasi, ettei vauva ollut liikkunut pariin päivään. Lääkärintutkimuksissa huomattiin, että sydänääniä ei ollut. Hän joutui synnyttämään menehtyneen lapsensa. Näin valokuvan pienen pienestä kädestä äitinsä kädessä. Hän kertoi, että oli onnellinen, että sai pitää poikaansa sylissään, vaikka vain hetken. Ne ovat hetkiä, joita ei voi milloinkaan unohtaa! Rukouksemme on, että tämäkin suru ja tragedia voisi kääntyä uudeksi elämäksi.

Tässä yhteydessä kuulin, että Israelissa ei yleensä vietetä hautajaisia menehtyneille keskosille, rabbin siunausta lukuunottamatta. Perhe ei tähän osallistu, vaikka se voisi olla tärkeä asia surutyölle. Katsotaan, että lapsi saa sielun vasta kun se on 40 vrk ikäinen, sikiöllä tai vastasyntyneellä ei sielua vielä ole. Merkillinen tapa ja ajatus, eikä ainakaan raamatullinen! (Ps 139: ”Sinä kudoit minut kokoon jo äitini kohdussa.”)

Chaim tovim vemetukim!– Hyvää ja Makeaa Elämää!