Eräälllä tunnilla käsittelimme Raamatun selityskirjojen moraalisia kysymyksiä, joita löytyy Raamatusta tietysti paljonkin. Luennoitsija otti esimerkiksi Aatamin ja Eevan elämän syntiinlankeemuksen jälkeen, Kainin ja Aabelin syntymän ja heidän suhteensa, Aabelin murhan.
Tämä herätti mielessäni monia kysymyksiä ja yhtäkkiä tajusin, etten ollut kovinkaan paljoa ajatellut heidän elämäänsä. Olin jotenkin vain ohittanut heidän elämänsä ja vain ajatellut, että olipa harmi, että he lankesivat.
Millaista oli heidän elämänsä ennen syntiinlankeemusta? Aika täydellistä! He olivat Jumalan luomat, ensimmäiset ihmiset, Jumalan kuvaksi luodut, ja siksi varmasti täydelliset monella tavalla. He asuivat Paratiisissa, missä kaikki hedelmät ja vihannekset olivat heidän ruokaansa, ilmasto oli lämmin ja sopiva elämään ilman vaatteitakin. Heidät oli pantu huolehtimaan Paratiisista ja eläimistä, jotka olivat kaikki kesyjä. Se oli varmasti ihana paikka!
Illan viileydessä he tapasivat Luojansa ja kävelivät Hänen kanssaan. Mistä he keskustelivat? Varmastikin Aatami ja Eeva kysyivät Luojalta monia kysymyksiä; Miksi toukasta tulee perhonen? Mitä on ylhäällä tähdissä? Ja Herra saattoi kysyä Eevalta: "Mitä olet tänään puuhaillut?" ja Eeva kertoo, että hän suunnittelee uutta ruusupenkkiä heidän makuupaikkansa lähelle. Ja Aatami kysyy Herralta: "Mitä mieltä olet, jos patoaisin puron, joka virtaa metsän läpi ja tekisin pienen altaan uimista varten?" Ja Jumala hymyilisi ja nyökyttelisi; " Hyviä ideoita!"
Ja sitten käärme sai houkuteltua Eevan ja hänen mukanaan Aatamin tottelemattomiksi Jumalan käskyä kohtaan. Se oli ainoa rajoitus, mikä heillä oli kaiken täydellisyyden keskellä. Ja heidät karkoitettiin Paratiisista. Mikä musertava häpeä ja katumus oli molemmilla! He eivät enää uskaltaneet tulla Jumalan eteen vaan piilottelivat pensaikossa. Ja Jumala joutui rankaisemaan heitä. Ne siunaukset, joilla Jumala oli siunannut ensimmäistä paria maan päällä; lisääntyminen, lapsien saaminen ja luomakunnan hoitaminen, hallitseminen tulisivat olemaan työtä ja tuskaa siitä lähtien. Heidän täydellinen suhteensa vääristyi, Eeva tukeutui liikaa mieheensä, Aatami hallitsi häntä voimalla.
Oliko heillä tänä aikana vielä yhteyttä Herraan? Raamattu ei siitä kerro.
Syntyi ensimmäinen lapsi, Kain, lahja Jumalalta! Eeva huudahti: "Olen saanut uuden ihmisen Herran avulla!" Mikä ihme! Jumala ei sittenkään ollut ottanut kaikkea siunaustaan pois, vaikka Eeva jo sitäkin epäili. Ja aikanaan syntyi toinen lapsi, Aabel. Aabelista kasvoi lammaspaimen (he luultavasti kasvattivat lampaita villan ja maidon takia, sillä lihaa ei silloin vielä syöty) ja Kainista maanviljelijä. Pojat päättivät tuoda Herralle uhrin. Olivatko he oppineet tämän tavan uhrata Jumalalle vanhemmiltaan vai oliko se oma idea? Raamattu ei kerro. Mutta kaikki tiedämme lopputuloksen, Jumala hyväksyi Aabelin uhrin, uhrilampaan, mutta Kainin lahjaa Hän ei hyväksynyt. Kain raivostui ja hyökkäsi Aabelin kimppuun surmaten tämän. Tässä voi löytää myös suurta symboliikkaa viattomasta, hyvästä lammasten paimenesta, joka kärsi kuoleman syyttömästi.
Eeva joutui kokemaan pahimman, mitä äiti voi kokea; oman lapsensa kuoleman ja toiseksi sen, että toinen lapsista oli tämän murhaaja. Hänestä tuli murhaajan äiti. Kaikki lapsiin kohdistuneet odotukset ja unelmat romuuttuivat kerralla ja hänestä tuli jälleen lapseton. Voi vain kuvitella, miten lohduton Eeva oli. Maailmasta oli tullut todella Kuoleman ja murheen laakso. Aatami oli koko tämän tapahtumajakson ajan hiljaa. Ainakaan Raamattu ei kerro hänen sanovan mitään. Ehkä hän monen miehen tavoin vetäytyi kuoreensa ja suri hiljaa. Purki tuskaansa työhön.
Mutta Jumala ei kuitenkaan jättänyt Aatamia eikä Eevaa yksin, vaan antoi heille lohdutuksen; syntyi kolmas poika, Seet. Eeva sanoi hänestä; "Jumala antoi minulle uuden jälkeläisen Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi." Jumala oli nähnyt Eevan lohduttomuuden ja antoi uuden lapsen. Aabelin menetys oli vielä tuoreessa muistissa, mutta jollain tasolla Eeva oli hyväksynyt sen. Hän pystyi puhumaan siitä kuin jollekin toiselle tapahtuneesta asiasta. Ja lisää lapsia siunaantui myöhemmin Aatamin ja Eevan perheeseen.
Me kaikki elämme menetetyn Paratiisin jälkeisessä ajassa ja joudumme kokemaan erilaisia synnistä johtuvia asioita. Ehkäpä samantapaisia tragedioita kuin ensimmäiset ihmiset kokivat. Heillä oli elämässään kuitenkin Jumalan apu, vielä enemmän meillä, jotka olemme saaneet tulla tuntemaan Pelastajan ja Lunastajan. Hän on tullut myös asettamaan ennalleen rikkoutuneen maailmanjärjestyksen, jotta voimme kokea jo vähän esimakua Paratiisista niin ihmissuhteissamme kuin muussa elämässä.
Aatamista ja Eevasta olisi paljonkin sanottavaa, Jumalan järjestyksestä perheessä, miehen ja naisen asemasta ja tehtävästä, mutta se on toinen asia. Tässä on nyt ajatuksia, mitä mieleeni heräsi tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti