ALKULÄHTEILLÄ

Viimeiset viikot ja oikeastaan kaikki talvikuukaudet ovat olleet niin täynnä tapahtumia ja yllättäviä tilanteita, joista on pitänyt vain parhaansa mukaan selviytyä, että en ole tahtonut löytää aikaa enkä energiaa näiden tapahtumien tai niiden herättämien ajatusten kirjaamiseen. Joten mieleni sopukoissa on tallennettuna useita ajatuksia, jotka vain odottavat esiintuloa. Yksi niistä on retki Galileaan joulukuussa.

Tilaisuudet matkustaa jonnekin uuteen paikkaan Israelissa tulevat eteen aina yllättäin. Ne ovat aina virkistäviä, muuten niin hektisen arjen keskeyttäviä tapahtumia. Niin oli joulukuinen retkemmekin Galilean pohjoisosiin alueelle, jossa en ole koskaan käynyt. Tämäkin retki yllätti; Israel on niin täynnä paikkoja, jotka muistuttavat historian ihmisistä ja tapahtumista.

Ajoimme ensin 8 hengen ryhmässä kaunista Jordanin virran länsirantaa Gennesaretille ja sen itärantaa pitkin Golanille. Siellä Jordanian, Israelin ja Syyrian yhtymäkohdassa saimme oppia lähihistoriaa. Näkymän olivat huikeat joka puolelle. Ei ole vaikea käsittää, miksi Golan on Israelille niin tärkeä puolustuksen kannalta.

Golanilta jatkoimme matkaa eteenpäin. ohitimme Hermonin vuoren, jossa vieläkin näkyi huipulla rippeitä aikaisemmin sataneesta lumesta. Suuntasimme Bania-putouksille ja Tel Danin/ Laish-rauniokaupunkiin. Tel Dan on kuuluisa Jeroboamin, Israelin ensimmäisen kuninkaan alttareista, jotka hän pystytti kilpaillakseen eteläisen Juudan kuningaskunnan temppelin kanssa. Tämä tapahtui n. 900-luvulla eKr, valtakunnan jakauduttua kahtia Salomonin kuoleman jälkeen. Vieläkin vanhempi on Laishin kaupunki, Pohjois-Israelin pohjoisin kaupunki, josta on jäljellä enää kaupungin portti nimeltään Aabrahamin portti.  I Moos 14:14 kertoo tarinan, miten Aabraham ajoi takaa Lootin ryöstäneitä kuninkaita Daniin saakka. Perimätieto kertoo, että hän on silloin kulkenut vielä olemassaolevan portin lävitse.
Toinen merkittävä arkeologinen löytö tältä alueelta on Tel Dan Stele, jonka uskotaan olevan peräisin vuodelta 840 eKr. Tekstistä on vain pieni osa jäljellä. Siinä uskotaan lukevan "Daavidin talo" (tai suku) ja sen yläpuolella sanat MLK YSRL. Koska tuohon aikaan ei käytetty vokaalimerkkejä, kirjaimet merkitsevät "Melech Israel" eli Israelin kuningas. Tämä on ensimmäinen extra-raamatullinen, arkeologinen todiste Daavidin ja hänen valtakuntansa olemassaolosta.
Kun käveli Laishin kaupungin portin lähistöllä, tunne oli uskomaton: Aabraham itse oli kulkenut ehkä juuri näillä samoilla kivillä vuosituhansia sitten!

Polku Tel Danin uhripaikalle johti luonnonpuiston läpi, kohti Jordan virran alkulähteitä. Jordan on nykypäivinä laiskasti virtaava, hieman mutainen joki, joka kuivana aikana kuivuu paikoitellen aivan pieneksi puroksi. Mitä lähemmäksi sen alkua pääsimme, sitä runsaanpana virta kuohui, kirkkaana ja nopeana! Joki antaa elämän Gennesaretin järvelle, koko Keski-Israelin maataloudelle ja ihmisille ja eläimille juomaveden, niin Jordanian kuin Israelin puolella, joiden rajajokena se toimii. Se virtaa lopuksi vielä Kuolleeseen mereen, pitäen sen pinnan korkealla nopeasta haihtumisesta huolimatta. Joella on tärkeä tehtävä!  Se on elämän lähde koko suurelle alueelle.

Sillä oli myös opetus meille. Mitä lähempänä olet alkulähdettä, sen kirkkaampaa, puhtaampaa, elävämpää ja energisempää elämäsi on! Jos joudut kauaksi, elämäsi muuttuu hitaaksi, kömpelöksi, sameaksi. Siihen voi tulla epäpuhtauksia ja esteitä.




Eli pyritään lähelle Jumalaa, alkulähdettä! Sieltä virtaa iankaikkisen elämän eliksiiri ja elävöittää meidät ja kaikki ympärillämme.

IHMEELLINEN SINAPIN SIEMEN

Jeesus kertoi lyhyen vertauksen Jumalan valtakunnasta Matt 13:31-32. Hän vertasi sitä sinapin siemeneen, joka on hyvin pieni siemen, mutta josta kasvaa suuri puu, johon taivaan linnut tekevät pesänsä. Lähes sama vertaus löytyy myös Luuk 13 ja Mark 4:ssa luvuissa.
Todellisuudessa sinappikasvi ei ole suinkaan puu, vaan se on hentovarsinen yrttikasvi, joka kyllä suotuisissa oloissa saattaa kasvaa jopa lähes kolmen metrin korkuiseksi, mutta tuskin silloinkaan sitä voi kutsua suureksi puuksi, johon linnut tekevät pesiään.

Miksi Jeesus käytti näin ilmeistä hyperbolaa, liioittelua vertauksessaan?

Ehkä vastaus löytyy vertauksen merkityksestä. Jeesus vertasi pienen pientä siementä suureen puuhun. Hänen valtakuntansa alku oli pieni ja näytti merkityksettömältä. Hän itse oli ulkonaisesti ja ihmisten silmissä köyhä puuseppä-rabbi, kotoisin pienestä Nasaretin kaupungista valtakunnan laidalla, valtakunnan, joka oli vieraan vallan, Rooman alaisuudessa vasallivaltiona. Mitä erikoista ja mullistavaa voisi tulla näistä lähtökohdista. Häntä pidettiin lisäksi "Marian poikana", joka sai alkunsa avioliiton ulkopuolella - lisämiinus hänen ansioluetteloonsa.
Näin olisikin ollut, ja Jeesus  olisi jäänyt tuntemattomaksi, jos ei erästä tärkeää tekijää olisi ollut kertomuksessa mukana: Jumalan, Luojan suunnitelma lähettää Poikansa maailmaan pelastamaan maailma synnistä. Hänessä oli se Elämän Hengen siemen, joka kuoltuaan nousi ylös ja antoi elämän miljoonille. Ja vielä tänäkin päivänä antaa. Pieni siemen levisi kaikkialle maailmaan ja valtakunnat, kuninkaat perustivat hallituksensa sen perustalle.
Tästä pienestä siemenestä kasvoi suuri puu ja miljoonat ihmiset ovat löytäneet sen suojista turvan kuin linnut.
Uskon siemen tuo aina yllätysmomentin mukanaan. Sen antama kasvu on monin kerroin suurempaa kuin voisi inhimillisesti odottaa. Sen vastaukset ovat aina enemmän kuin voimme koskaan pyytää tai edes kuvitella. Uskon maailma on vapauden, elämän Hengen valtakuntaa, jossa vallitsevat eri lainalaisuudet kuin luonnollisessa maailmassamme. Siinä pieni voi olla suurta, heikko vahvaa. Antaja itseasiassa saa paljon ja anteeksiantaja saa itse anteeksi. Joka luopuu elämästään, kieltää itsensä Jumalan valtakunnan hyväksi saa elämän.
Ihmeellinen sinapin siemen, uskon siemen- siinä on rajaton elämä!
Ei ihme, että Jeesus sanoi opetuslapsille Matt 17:20 "Jos teillä olisi uskoa edes sinapin siemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne.' Ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta."
Maailma on tällä hetkellä koronaviruksen takia hälytystilassa. Kaikkialla maailmassa rukollaan ja etsitään, Jumalaa, että Hän auttaisi ja estäisi viruksen leviämisen. On tärkeää ja lohduttavaa muistaa, mistä uskomme tulee. Se on Jumalalta, lahjaa, emmekä voi sitä itsestämme puristaa emmekä saada aikaan. Se kasvaminenkin on Jumalan teko. Mutta on turvallista antaa itsensä ja elämänsä, toinen toisemmekin, Hänen käsiinsä.

TEOLOGISIA POHDINTOJA

Ps 36:⁶ Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.

⁷ Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

⁸ Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

⁹ Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

¹⁰ Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.


Opintoni Bar Ilanin yliopistossa lokakuun alun jälkeen ovat olleet mielenkiintoisia, monia uusia ajatuksia herättäviä ja Raamatun aarteita korostavia. Kun pääsin yli alkushokista, jonka aiheutti huomio, etta opetus perustuu paljolta juutalaisten perinnäistietoihin, rabbien opetuksiin ja Tooran erilaisiin tulkintoihin, eikä niinkään Raamatun puhtaaseen sanaan, luennoista tulikin aika antoisia. Vaikka koin välillä olevani "fariseusten ja kirjanoppineiden jalkojen juuressa", keskustelut herättivät uteliaisuutta ja ajatuksia itse Raamatun sanasta, ja päinvastoin kuin jotkut opettivat, olen alkanut arvostamaan Jumalan Sanaa ja sen monimuotoisuutta uudella tavalla.

Eräs ehkä suosittukin yleinen filosofistinen ajatus Jumalasta on se, että Hänessä yhdistyvät niin hyvä kuin paha. Se on eräänlainen selitys sille, miksi maailmassa on niin paljon pahaa, jos Jumala on olemassa ja Hän on luonut kaiken. Miten Jumala voi olla hyvä ja kaikkivoipa, jos Hän ei pysty ratkaisemaan maailman synti-ja pahuuskysymykstä? Miksi on vieläkin kärsimystä, pahuutta?

Myös muutamat Raamatun jakeet herättävät kysymyksiä, ja tuntuvat vahvistavan tätä jumalakäsitystä.
 2Moos 7:3: "Mutta minä paadutan faaraon sydämen ja teen monta tunnustekoa ja ihmettä Egyptin maassa." Paaduttaako Jumala joidenkin sydämen, niin, että nämä eivät voi uskoa tai palvella Herraa? Onko silloin ihminen enää vastuussa pahoista teoistaan?
1 Kun 22:23 "Katso, nyt on Herra pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."(Vaikka edellisissä jakeissa käy ilmi, että se oli paha henki, joka viekotteli profeettoja, Jumalan antaessa tälle luvan siihen.) Voiko Jumala laittaa valheen hengen ihmiseen?

Löysin mielenkiintoisen kohdan Valitusvirsistä, joka selittää näitä kohtia.
Val 3:60-66.

⁶⁰ Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶¹ Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶² Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

⁶³ Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

⁶⁴ Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

⁶⁵ Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

⁶⁶ Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

Jumala paaduttaa niiden sydämet, jotka ovat jo pahuuden tekijöitä, eivätkä halua tehdä parannusta. Kaikille annetaan mahdollisuus parannukseen, teiltään kääntymiseen. Jos ei tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena voi olla paatuminen. Jumala käyttää lopulta paatunuttakin henkilöä ja hänen tekemäänsä pahaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen, palvelemaan hyvää. Siinä näkyy Jumalan suuruus!

Kuningastenkirjan profeetat olivat myös vääriä profeettoja, jotka ennustivat omien ajatustensa mukaan, eivätkä etsineet Jumalan kasvoja. Jumala salli väärän hengen mennä heihin, jotta he saisivat sen kautta tuomionsa.

Ihmisellä on aina vastuu Jumalan edessä. Hänellä on arvokas lahja Luojaltaan, valinnan vapaus. Tämä lahja tuo myos mukanaan suuren vastuun. Rakkaus ei ole koskaan pakottamista, vaan perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Ja Jumala on rakkaus. Hän on täydellisen hyvä, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä. Siksi Häneen voi luottaa joka tilanteessa, niissä vaikeimmissakin.