EPÄTAVALLISEN MERKILLINEN PÄIVÄ

 Elämä ei suju aina niinkuin suunnittelee, vaikka suunnitelmat olisivat hyvätkin. 

Kun palasin Israeliin, opiskeluni olivat jo alkaneet ja olin noin kuukauden myöhässä kursseiltani, sillä en ollut pystynyt osallistumaan tunneille edes zoomissa. Olin jäljessä, ja tuntui että lukemista oli paljon.  Päätin, että otan yhden maanantaipäivän ja luen vain vaadittuja artikkeleja, että saan muut kiinni. 

Jätin kaikki muut tehtävät siltä päivältä ja heti aamusta otin esille materiaalit. Melkein samalla hetkellä yläkerran asunnossa, jossa oli tehty remonttia jo puoli kesää, alkoi vaihe, jossa betoniseinää alettiin poramaan oikein olan takaa. Ääni oli korvia huumaava, jopa kissat hermostuivat siitä, ja opiskelu oli erittäin hankalaa. Keskittymisestä ei tahtonut tulla mitään. Ehkä n tunnin verran koitin sinnitellä. (Jälkeenpäin ajatellen, olisi voinut siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan lukemaan, vaikka kirjastoon, mutta se ei siinä hetkessä tullut mieleeni.)

Toisaalta olikin onni onnettomuudessa, että olin kotona, sillä yhtäkkiä aloin ihmettelemään lorinaa, joka kuului keittiöstä. Kun menin tutkimaan äänen alkuperää, näin kauhukseni, että katosta tippui vesi kolmesta eri kohdasta. Sitä tuli niin runsaasti, että pelkkä lattialuuttu ei riittänyt kuivaamaan lätäköitä, jouduin etsimään nopeasti vateja ja ämpärin ottamaan kiinni yläkerrasta virtaavat vedet. 

Juoksin seuraavaan kerrokseen ja pyysin asunnon omistajaa, joka seisoi puretussa WC:ssään pora kädessään, tulemaan nopeasti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Huomasin samalla myös, että hänen kylpyhuoneensa lattialla oli n 10cm kerros vettä. Pora oli ilmeisesti osunut johonkin vesiputkeen. Mies tuli katsomaan vahinkoa keittiössäni, ja pahoitteli asiaa kovasti, lupasi korjata vahingon. Vedentulo lakkasikin melkein heti, nähtävästi mies sai lapiotua veden pois lattialtaan. Keittiön kattoni kyllä vieläkin kupruilee, mutta kun näen häntä rapussa välillä, hän aina hymyillen lupaa kyllä maalata katon. (Tästä tapauksesta on nyt jo noin kuukausi aikaa.) Ja remontti jatkuu yhä. En aio olla asiasta huolissani, vuokraemäntäni kyllä varmasti huolehtii, että näin tapahtuu. Nyt yläkerran isäntä yrittää houkutella minua vuokraamaan tuo remontoitava asunto häneltä.

Tämä on -80-luvulla rakennettu talo, ja sen kaikki putket alkavat olla remonttia vailla, mutta täällä ei varmasti sellaisista säännöistä välitetä. Kun jokin paikka alkaa vuotamaan tai hajoaa, tai tarvitsee kohennusta, saapuvat "tee-se-itse-miehet" paikalle, joskus katastrofaalisin seurauksin. 

Iltapäivä oli tuossa vaiheessa jo pitkällä ja minulla oli klo 16 aika kissan jokavuotiseen rokotukseen eläinlääkärillä. Nappasin kissan koppaansa ja lähdin juoksujalkaa bussipysäkille. Minni mourusi kopassaan pelästyneenä koko bussimatkan, kun ei ole tottunut niihin. Ja kävi vielä niin, että pysähtymisnappi ei toiminutkaan ja kuski ajoi pysäkin ohi. Kuski ei kuullut, kun yritin huutaa takaa, että pysähtyisi ja avaisi oven. Ei auttanut muu kuin kävellä takaisin melkein kilometri. Koko matkan kissa yritti vapaaksi kopastaan. Eläinlääkärin toimenpiteet ja kotimatka sujuivat kuitenkin rauhallisesti ilman mitään lisäkommelluksia, mutta Minni on vieläkin epäluuloinen minua kohtaan ja lähtee karkuun, jos luulee, että yritän tehdä jotain erikoista hänelle. Ja kantokopan hän kiertää kaukaa. 

Tuostakin päivästä selvittiin ja näin jälkeenpäin kommellukset naurattavat. Elämä on aikamoista seikkailua välillä!

Ps. Jatkoa tuohon katonmaalaukseen. Nyt on 17.3. eli kolme kuukautta tuon tapahtuman jälkeen. Vuokraemäntäni piti kyllä hoitaa asia kuntoon. Eilen törmäsin sattumalta yläkerran asunnon omistajaan, jonka piti tulla katto maalaamaan ja kysyin, että miten sen katon laita oikein on. Hän oli hämmästyneen näköinen ja kysyi, että eikö se toinen remottimies ole sitä jo maalannut. Vastasin, että ei ole näkynyt. Hän sanoi, että tulee seuraavana päivänä. Eli tänään. No hän kyllä tuli aivan ajoissa ja alkoi raaputtamaan kupruilevaa maalia pois katosta. Sitten sanoi lähtevänsä hakemaan maalia yläkerrasta. 10 min päästä hän palasi ja ilmoitti ovensuusta: "En saanut maalipurkin kantta auki. Täytyy jatkaa toisen kerran!" :)  :)   :)  Voi elämän kevät!