Olin tänä vuonna Beetlehemissä ensimmäistä kertaa jouluaattona 24.12. Olen käynyt kaupungissa muuten monta kertaa, mutta en tänä erityisenä päivänä, jolloin perinteisesti Jeesuksen syntymäkirkon aukiolle kokoontuu tuhatpäin kansaa niin Israelista kuin ulkomailta, ja seremoniat televisiodaan kaikkialle maailmaan. Tänä vuonna tapahtuma oli pienempi, vaikka väkeä aukiolla oli silti kiitettävästi ja tv-kameroitakin näkyi. Kaikki olivat kuitenkin paikallisia; kristittyjä eri puolilta Israelia sekä muslimeja, joita joulun tapahtumat kiinnostavat myös kovasti. Joulun ihmeellinen tarina Jumalasta, joka tuli ihmiseksi maan päälle oli elävänä mielessä koko päivän. On ihmeellistä ajatella, että kaikki tapahtui vain muutaman kilometrin päässä paikasta, jossa nyt asun.
Meille tuli joidenkin ystävien kesken keskustelua Johannes Kastajasta. Johanneksen isä Sakarias oli ylipapin tehtävissä tuona vuonna. Ylipapin tehtäviin kuului esitellä pääsiäisen uhrilammas kansalle. Pappeus kulkee polvesta polveen, Johannes olisi ollut myös vuorossa aikoinaan. Myös hänen äitinsä Elisabet oli leeviläistä sukua. Mutta Jumalalla oli Johannekselle toinen tie, aivan omanlainen. Hänestä tuli erämaan kulkija, radikaali-erakko, ehkä ensimmäinen eko-ihminen, entomorfage, joka söi vain heinäsirkkoja ja hunajaa, ja kulki lampaannahkaisissa vaatteissa. Ja julisti tiukkaa sanomaa parannuksesta.
Johanneksen uran huippukohta tapahtui Jordan-joella, jossa hän kohtasi Jeesuksen. Hän lausui silloin suureen ääneen: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Tällä tavalla hän kuitenkin jatkoi isänsä tehtävää pääsiäislampaan esittelijänä.
Myös Jeesus kulki isänsä jalanjäljissä ensimmäiset vuotensa aikuisena: hänestä tuli puuseppä. Mutta oikeana aikana hän vastasi taivaalliseen kutsuun ja alkoi toteuttamaan sitä tehtävää, jonka vuoksi hän oli tullut maan päälle. (Mahtoiko Joosef olla jo kuollut siinä vaiheessa? Evankeliumit puhuvat vain Mariasta, hänen äidistään ja veljistään.)
Perinteet ovat tärkeitä! Ne välittävät historiaa, kulttuuria, uskomuksia ja viisautta eteenpäin sukupolvesta toiseen. Esimerkkinä voisi mainita sapatin tavat ja perinteet. Ne ovat osaltaan säilyttäneet juutalaisen uskon vuosisadasta toiseen. Mutta joskus Jumala voi johdattaa jonkun hylkäämään totutun tavan toimia, ja ottamaan askeleita tuntemattomaan. Joskus aika, jossa elämme vaatii myös radikaaleja ratkaisuja ja perinteiden hylkäämisen, jotta uusi pääsee esiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti