317 PÄIVÄÄ SOTAA. 317 PÄIVÄÄ PANTTIVANKEUDESSA GAZASSA

Tämä kulunut vuosi on ollut yksi raskaimmista ehkä koko elämäni aikana. En ole edes pystynyt kirjoittamaan, sillä energia menee joka päivä surullisten, sydäntäsärkevien uutisten ja tapahtumien sulatteluun. Ensimmäisinä viikkoina Hamasin tekemän brutaalin ja epäinhimillisen massamurhan jälkeen, en voinut itkemättä katsoa pieniä lapsia bussissa. Niin moni (yli 40 lasta) oli kokenut hirvittävän kuoleman kiduttajien käsissä. Tämän jälkeen on turha puhua vapaustaistelijoista, tai kahdesta valtiosta. Palestiinalaiset osoittivat käytännössä, ettei se ole heidänkään agendana. " Joelta merelle, Palestiina on vapaa" tarkoittaa juuri sitä. He haluavat vain yhden valtion, palestiinalaisen terroristivaltion.

Ei kukaan olisi toivonut tällaista vuotta, sanoi joku viisaasti. 7. lokakuuta aloitti painajaisen, jolle ei vielä näy loppua! Tälläkin hetkellä n 120 perhettä odottaa epätoivoisina jotain uutista omaisestaan, joka vielä on Gazassa, elävänä tai kuolleena. Hamas käyttää raakaa psykologista manipulointia ilmoittamalla vähän väliä sen ja sen nimisen menehtyneen. Usein nämä tiedotukset eivät pidä paikkaansa, joskus pitävät. Epätietoisuus on raastavaa! Lähes 100 panttivankia yli 240stä vapautettiin marras-joulukuun tulitaukojen aikana. Senhän Hamas rikkoi, ja on nostanut panoksiaan sen jälkeen niin, ettei uutta tulitaukoa tai panttivankien vapautusoperaatiota ole voitu suorittaa. Yli 10 heistä on löydetty menehtyneinä Israelin armeijan edetessä Gazan alueella. Kesäkuussa IDF onnistui tiedustelupalvelunsa avulla paikallsitamaan ja vapauttamaan kolme heistä, joita pidettiin vankeina gazalaisten siviilien kodeissa. (He epäilemättä saivat suuren palkkion vanginvartijan tehtävästään.)

Viranomaiset ovat epävirallisesti ilmoittaneet, että elossa on ehkä enää 30 kaapattua. Kaikki tietenkin toivovat, että he olisivat väärässä! Me monet vielä rukoilemme 1-vuotiaan Kfir-pojan puolesta, joka kaapattiin 5-vuotiaan Ariel-veljensä ja Shiri-äidin kanssa lokakuussa. Herra voi tehdä ihmeitä heidän elämässään!

Olemme kuulleet monista näistä ihmeistä Gazan sodan aikana. Mutta ne vaativat aivan oman artikkelinsa. Panttivangit, jotka pääsivät joulukuussa vapauteen. kertoivat, että Jumalan läheisyys oli usein käsinkosketeltavaa terroritunneleissakin! Ja se oli seurausta ihmisten rukouksista! Ei unohdeta heitä, vaikka muu maailma on jo paljolti unohtanut. 

Toinen asia on kulovalkean tavoin levinnyt antisemitismi sodan puhkeamisen jälkeen. Tätä myös Suomen media lietsoo ja vaikuttaa hyvin negatiivisella tavalla kansan melipiteeseen. Miten on mahdollista, että kun 7 terroristivaltiota hyökkää Israelin kimppuun eri puolilta, niin Israelia syytetään kaikesta?

Suosittelen todella muiden uutiskanavien seuraamista, YLEn sijaan. Tässä muutamia esimerkkejä:

- TV7n Israel Uutiset klo 21 päivittäin (suomenkielinen tekstitys)

- Patmoksen Israel Nyt- dokumentti (Pasi Turunen)

- IRRTVn Israel Studio (Risto Huvila)

- Ivan Puopolon keskustelu-ohjelmat (Käsittelee myös Israel-aihetta)

-Englanninkielisiä uutisia

1) ILTV

2) Jerusalem Post

3) Israel Today (messiaaninen uutissivusto)

Pari viikkoa sitten Israel sai surmattua Hamasin pääjohtajan Ismael Haniyen, joka sattui olemaan Iranissa silloin. Myös samoihin aikoihin useita iranilaisia terrori-johtajia ja Hizbollahin päätekijöitä oli löydetty ja "neutraloitu". Tämä nosti Iranin johtajassa Khomeinissa valtavan vihan ja halun hyökätä israeliin kaikkien joukkojensa ja liittolaistensa kanssa. Tähän mahdolliseen hyökkäykseen Israel on nyt varustautunut. 

Me uskome Jumalan, Kaikkiavaltiaan varjelukseen ja ohjaukseen kaikessa! 

Psalmi 79:9-13 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden. 

Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

Ollaan valveilla, ymmärretään, missä ajassa me elämme, muistetaan vangittuja, ja Israelin taistelua terrorismia vastaan!

tul

ISRAELILAISTA VIERAANVARAISUUTTA

 Yksi parhimmista asioista Israelissa ja asumisessa täällä on ihmisten tapaaminen! Israel on todella kansojen sulatusuuni, täällä on niin paljon ihmisiä eri kansallisuuksista ja kulttuureista, ja heitä kaikkia kuitenkin yhdistää rakkaus tähän maahan ja huoli sen hyvinvoinnista.

Jo katukuvassa näkee kaikenikäisiä ihmisiä, perheitä pukeutuneena erilaisiin vaatteisiin, kukin oman kulttuurinsa vaatimiin tai sitten tavallisia, nykyaikaisia ihmisiä, joista ei voi päätellä, mihin kansallisuuteen he kuuluvat. Hauskin ajanviettotapani onkin istua katukahvilassa ja katsella ohikulkijoita.

Heti Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 juutalaiset alkoivat muuttamaan uuteen kotimmahansa eri puolilta maailmaa. Jotkin ryhmät pakoitettiin lähtemään kotimaistaan, mm 850 000 juutalaista karkoitettiin arabimaista ja Iranista v 1948. 

Tämän moninaisuuden, eri kielien, tapojen, sääntöjen ja lakien viidakossa löytyy kuitenkin asioita, jotka yhdistävät ja itseasiassa luovat vahvan yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Niitä ovat voimakas kansallistunne, itsenäisyyden suuri uhri ja perheyhteys, joka on yhteiskunnan sementti. Tärkeitä ovat myös raamatulliset juhlapäivät, joita vietetään yhteisöllisesti ja värikkäästi, iloiten ja surren. En ole missään muussa maassa havainnut sitä, että koko yhteiskunta pysähtyy vuorokauden ajaksi, liikennettä ei ole, kaupat ovat kiinni, jopa TV ja radio lakkaavat toimimasta. Ihmiset keskittyvät paastoon ja rukoukseen, perheen kesken olemiseen. Lapset saavat rauhassa ja turvassa leikkia kaduilla. Näin tapahtuu Jom Kippurin, suuren katumuspäivän aikana. On vaikuttava kokemus myös kaatuneiden muistopäivänä keväällä, kun sireenit soivat kahden minuutin ajan ja kaikki pysähtyy, autot, bussit, ihmiset nousevat ulos seisomaan ja kunnioittamaan elämänsä antaneiden muistoa. 

Israelin historia ja kohtalo on ollut raskas, mutta se on luonut ihmisiin jotain kaunista, lujuutta, periksiantamattomuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Täällä kokee sen, että ihmiset välittävät toisistaan, bussissa noustaan antamaan istuin vanhemmalle henkilölle. Jos joku kaatuu tai pudottaa jotain, toiset auttavat. 

Jokin aika sitten tapahtui jotain, mikä näytti minulle Israelin parhaimpia puolia. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten vuokralainen maksaa monia maksuja jotka meillä Suomessa esim kuuluvat asunnon omistajalle. Menin maksamaan asunnon kiinteistöhuoltomaksua. Se maksetaan yleensä neljännesvuosittain rakennuksen "talonmiehelle" käteen, maksusta saa tietysti kuitin. Hänen vaimonsa oli ovella ja kutsuikin minut sisään istumaan keittiön pöydän äärelle. Tarjosi juomista ja kysyi, haluanko palan ihanaa tuoretta patonkia avokadon kanssa. En kehdannut kieltäytyä, ja pian pöytään ilmestyi kaikenlaista muutakin särvintä leivän ja avokadon lisäksi: munakoisotahnaa, paistettuja nakkeja, tomaattia. Talon isäntä istui hiljaisena pöydän päässä, hänen englannintaitonsa ei riittänyt keskusteluun, mutta rouvan kanssa  juttu luisti. He olivat saapuneet molemmat Israeliin jo vuosikymmeniä sitten, mies Irakista -40 luvun lopulla, samoin rouva Puolasta 3-vuotiaana sodan jälkeen. Kutsutaan heitä vaikka Odediksi ja Onaksi. Istuin heidän vieraanaan pitkään, lopulta rouva paistoi vielä kananmunat! Sain kokea oikein kotoista slaavilaista vieraanvaraisuutta! Lähteissäni jo ovella hän vielä muisti, että tyttärelle tarkoitettu lihapata oli jääkaapissa. Tytär ei halunnut sitä, hän olisi viikonlopun pois kaupungista, haluaisinko minä sen mahdollisesti kodillemme? Niin palasin kotiin suuren liharuuan kanssa, joka oli asukkaillemme suuri siunaus! Sydäntäni lämmitti naapureiden ystävällisyys!

Ylläoleva kuva on kuuluisa valokuva rannikolle saapuneista arabimaiden pakolaisista, joita, kuten mainitsin, saapui itsenäistymisen jälkeen lähes miljoona. Naapurini on yksi tästä miljoonasta. Lähipuistossa on myös patsas mukaillen tätä valokuvaa, pystytetty heidän muistolleen. 

LEHTIMAJASSA

Lehtimajajuhlan aikana Israelissa lähes jokaisen talon pihalle, terasseille ja kadunvarsiin nousee pieniä majoja, joissa on yleensä valkoisesta kankaasta tehdyt seinät (tai joskus puumateriaaleista, vanhoista ovista tms), kevytrakenteisia kuitenkin, kuvastamaan sitä, miten erämaavaelluksen aikana ihmisten majat olivat nopeasti pystytettäviä ja mukana kuljetettavia. Koko juhlaa vietetäänkin 40 vuoden erämaassa olon muistoksi, Egyptistä paon jälkeen. 

Perheet juhlivat, syövät ystävien ja perheen kesken näissä majoissa koko viikon. Jotkut jopa nukkuvat niissä. Viikko onkin puoliksi lomaa; valtion virastot ovat lähes kaikki kiinni, jopa postit ja pankit auki vain osan päivästä. Ruokakaupat ja liikenne toimivat myös epäsäännöllisesti. (Olen tuskin missään maassa törmännyt siihen, että koko yhteiskunta sulkeutuu uskonnollisen juhlan ajaksi. Jom Kippurina, suurena sovituspäivänä jopa TV ja radio ovat mykkinä. Se osoittaa kyllä kunnioitusta Raamatun sanaa kohtaan!) 

Raamattu kehottaa, että vaikka joinakin muina juhlina koti on pääasiassa juhlapaikkana, nyt pitää mennä ulos, ja kutsua ystäviä majaan. Ulkona ihminen voi ehkä kokea Jumalan läheisyyden konkreettisemmin, luonnossa, lintujen laulussa, tähdissä illalla. Katto peitetään tarkoituksella harvasti joko lehvillä tai palmun oksilla, niin että tähden voivat tuikkia lehvien välistä; ne muistuttavat Jumalan uskollisuudesta ja lupauksista! Onkin mieleenpainuvaa nukkua kirkkaan tähtitaivaan alla!

Raamattu opettaa myös, että samoin kuin Jumala varjeli ja johdatti Israelin kansaa erämaassa tulenpatsaassa yöllä ja pilvellä päivällä, ne olivat symboleja hänen suojaavasta läsnäolostaan. Myös lehtimaja, joka ympäröi ja suojaa juhlijoita yöllä ja päivällä, on esikuvaa Jumalan läsnäolosta, joka ympäröi meitä aina. Nämä ovat kauniita ja syviä kuvauksia meidän Herramme rakkaudesta ja huolenpidosta meitä kohtaan!

Tänä vuonna sain kutsun erään messiaanisen järjestön Sukkot-juhlaan. Ohjelmassa oli vapaata seurustelua, pieni opetus Sukkotin merkityksestä, sekä lopussa kilpailu; kuka rakentaa parhaan lehtimajan käsillä olevista materiaaleista? Pöydällä oli keksejä, suolatikkuja, erilaisia karkkeja ja muuta materiaaleja. Lapset ja aikuiset rakensivat yhdessä majoja innoissaan. Kaikilla oli hauskaa! Välillä syötiin salaa rakennusmateriaaleja! Voittajan maja oli taidollinen! Siinä oli jopa oviverho ja Daavidin tähti seinässä.

 Ajattelin, että tässä toteutui seurakunnan merkitys. Syömme yhdessä. Luemme ja opimme Raamatusta yhdessä ja jaamme omia asioitamme, tutustumme toisiin. 

JÄTTILÄISTEN LAAKSOSSA

 

Kuva Googlesta

Israelissa monet paikkojen nimet heijastavat historiaa ja niitä muinaisia tapahtumia, joita on vuosisatojen aikana tapahtunut. Kirjoitinkin joitakin kuukausia sitten asuinalueestani, jossa katujen nimiin on ikuistettu brittihallinnon aikaisten hirtettyjen vastarintaliikkeen jäsenien nimiä. Kuvaavaa ja hieman karmaisevaa on lisäksi, että aluetta kiertävän kadun nimi on Hirttosilmukka. 
Muutama viikko sitten olin viettämässä perjantai-iltapäivää kuuluisalla kadulla German Colonyssä (sillä on aivan oma historiansa myös), jota reunustavat toinen toistaan kodikkaamman näköiset kahvilat ja monet butiikit. Se on suosittu ajanviettopaikka iltaisin, mutta nytkin päivällä jalkakäytävät kuhisivat ihmisistä. Etsimme ystäväni kanssa mukavan näköisen kahvilan, jossa nautimme brunssia/lounasta. Kadun nimi on Jättiläisten laakso, eli Emek Refaim. 
Mistä tällainen nimi? Onko Israelissa muka ollut joskus jättiläisiä? Tai koko maailmassa? Eivätkö ne ole mielikuvituksellisia satuolentoja? 
Raamattu kuitenkin puhuu jättiläisistä, Anakin jälkeläisistä, ja toisesta jättiläisten heimosta, refa'imeista. Useassa kohdassa Joosuan kirjassa on mainittu jättiläiset, jotka asuttivat rannikkoseutua, mm Gatin aluetta ja Jerusalemin eteläpuoleista aluetta. Gatista tuli mm kuuluista Goljatti, yli 250m pitkä jätti, jonka Daavid kuitenkin voitti, toisen suuremmasta voimasta ja paremmasta aseistuksesta huolimatta. 
Anakilaiset olivat viimeinen heimo, jonka israelilaiset voittivat valloittaessaan maataan. Joosua 11: 21-22: "21 Siihen aikaan Joosua tuli ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta; Joosua vihki heidät kaupunkeineen tuhon omiksi.
22 Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin niitä jäi."
Kun Joosua jakoi Juudan heimolle tämän osuutta maasta, Jättiläisten laakso oli sen eteläisenä rajana. Joosua 15: 8 sanoo näin:  Edelleen raja nousee Ben-Hinnomin laaksoon, Jebusilaiskukkulan, se on Jerusalemin, eteläpuolitse. Sitten raja nousee sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hinnomin laaksoa, lännessä päin, Refaimin tasangon pohjoisessa laidassa.
Emek Refa'im sijaitsee juuri Jerusalemin ("Jubusilaiskukkulan")eteläpuolella ja vuori vastapäätä Hinnomin laaksoa (nyk. Abu Tor) on Refa'imin tasangon pohjoispuolella. Nimi jäi muistoksi katukylttiin laaksossa joskus muinoin asuneista jäteistä. 
Joku voi miettiä, millä oikeudella Joosua taisteli maata asuttavia kansoja vastaan ja hävitti heidät. Se vaatiikin pitkän pohdiskelun, eikä ole niin yksinkertainen asia. Edellä mainittu Joosuan kirjan 11 luku antaa siihen joitakin vinkkejä. Joosua 11:19-20 "19 Eikä ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa; vaan kaikki valloitettiin asevoimalla.
20 Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut."
Mielenkiintoista on myös se, että nämä jättiläiset olivat luultavasti ensimmäiset ihmiset, joita 12 Mooseksen lähettämää vakoojaa kohtasivat. Näiden suuri koko ja voima saivat vakoojat pelästymään ja epäilemään voitonmahdollisuuksiaan. Vain Joosua ja Kaaleb eivät epäilleet Jumalan mahdollisuuksia. He olivat ainoat koko kansasta, jotka pääsivät näkemään Jumalan lupausten toteutumisen.
Maata asuttaneet kansat kävivät vasta maahan tulleiden kimppuun. Kukaan heistä ei halunnut tehdä rauhaa Israelin kanssa, niinkuin jae 19 selittää. Raamattu kirjoittaa useassa kohdassa, että Jumala paaduttaa joidenkin sydämen, eikä hän enää voi katua tai muuttaa käytöstään. Näin kävi Egyptin faaraolle, joka vainosi israelilaisia ja orjuutti heidät. Hänen vallanhimonsa oli ottanut yliotteen hänestä. 
Onko sinulla jättiläisiä elämässäsi? Ylitsepääsemättömiä ongelmia tai tilanteita, joissa koet, että Jumalan nimi ei tule korotetuksi vaan sitä pilkataan. Ota silloin oppia Daavidista. Hän ei käynyt Goljattia vastaan omassa voimassaan tai nokkeluudellaan, vaan ollen Jumalan harjoittama lingon käytössä jo paimenessa ollessaan karhua ja leijonaa vastaan, hän käytti asetta, jonka tunsi. Jumalan sana on se ase, miekka, jonka käytössä meidän pitää harjaantua. Ja uskon kilpi suojelee kaikilta pahan palavilta nuolilta tai iskuilta. 

LINJA-AUTOSSA OMPI TUNNELMAA

 Uuden lukukauden alettua ja koronarajoitusten lievennyttyä meillä opiskelijoilla on jälleen ilo päästä osallistumaan luennoille aivan paikan päälle  yliopistolle. Minun luentoni pidetään Ramat Ganissa, jonne on normaalisti ollut kotoani noin 2tunnin matka päivittäin. Joskus esim torstai-iltaisin luentojen jälkeen valtatie 1 on ollut aivan tukossa ja kotimatka on kestänyt kauemmin. 

Tänä keväänä vaikuttaa siltä, että autoilijoiden määrä on kasvanut huimasti. Kun ensimmäisenä päivänä talviloman jälkeen menin luennolle, vaikka olin lähtenyt hyvään aikaan ja normaalisti olisin ehtinyt hyvin tunnille, olin 60min myöhässä. Ja se harmitti, sillä koko luento kesti 90min. Seuraavalla kerralla lähdin kotoa 3,5 tuntia ennen luennon alkua. Nyt myöhästyin vain 30 min. Tuntuu aivan toivottamalta! Ehkäpä enimmäkseen seuraankin tunteja nyt zoomissa, vaikka se ei ole ihan sama asia, eikä voi osallistua samoin.

Viime viikolla tapahtui kuitenkin eräs hauska asia, ja opin taas jotain tästä erikoisesta yhteiskunnasta. Kokeilin mennä yliopistolle uudella bussilla no 402, jota reittiä google-maps minulle ehdotti. Seisoin siis pysäkillä ja odotin bussia. Ei tullut vuoron mukaan, mutta n 20 min myöhässä bussi kuitenkin kaarsi pysäkille. Vaikka meitä oli kymmenkunta huitomassa kädellä, bussi karautti vain ohi, eikä edes hiljentänyt. Odotin siis seuraavaa, joka tulikin muutaman minuutin kuluttua. Nyt meitä oli nousemassa bussiin jo parikymmentä matkustajaa, kaikki uskonnollisen näköisiä. Tiesin toki, että tämän bussin päätepysäkki oli kuuluisassa ultraortodoksi kaupungissa, Bnei Brakissa, jossa koronan riehuessa kovimmillaan vastustettiin hallituksen määräyksiä mm maskien käytöstä ja kokoontumisrajoituksista. 

Minua ennen bussiin nousi jo useita ihmisiä ja kun viimein pääsin sisään, huomasin, miten etuosa oli täynnä uskonnollisen näköisiä miehiä partoineen, kipa tai musta lierihattu päässä, mustissa vaatteissa. Ja jokainen järjestään istui kahden paikalla yksin. Kaikki naiset ja tytöt olivat pakkautuneet bussin takaosaan. Minäkin tietysti sitten suuntasin sinne, mutta huomasin kohta, että takana ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Eikä miesten viereen ollut tässä kulttuurissa naisen
soveliasta istua, ainakaan uskonnollisen miehen. 

Mietin hetken mitä tehdä ja kun tajusin, että  seisominenkaan koko pitkän matkan ei ollut mahdollista, päätin tarttua härkää sarvista. Vilkaisin äkkiä ympärilleni ja huomasin lähellä nuoren miehen, joka näytti vähiten uskonnolliselta: hänelläkin oli kyllä kipa, mutta ei partaa eikä mustia vaatteita. Kysyin häneltä ystävällisesti, mutta selkeästi: "Efshar lashevet po? Ein makomot! Saako tähän istua? Ei ole paikkoja."

Bussin takaosa hiljeni, ja voin aivan kuin kuulla, miten ympärilläni vedettiin henkeä. Mies ei vastannut mitään, vaan pomppasi kuin nuoli ylös, eikä vain hän, vaan 3-4 muuta miestä ympäriltäni teki samoin. He tiivistivät penkkirivit, menivät eteenpäin istumaan ja minä sain istumapaikan. Viereeni istui vielä toinen nainen.

Joskus on selvästi hyötyä siitä, että on vähän vanhempi nainen ja vielä pakana kaiken lisäksi!

QUMRANIN KÄÄRÖJEN IHMEITÄ JA VIISAUTTA

 

Kuolleen meren kääröistä, joita löytyi usean vuoden aikana Israelin itsenäistymisen aikoina, löytyi katkelmia kaikista Vanhan Testamentin kirjoista, paitsi Esterin kirjasta. Saattaa olla, että tämä johtui siitä, että kääröjen piilottamisen aikana Esterin kirjaa ei oltu vielä täysin hyväksytty pyhien kirjoitusten joukkoon. Qumranin luolista löytyi Raamatun tekstien lisäksi kirjoituksia, jotka valaisevat elämään essealaisten yhteisössä, heidän sisäisiä sääntöjään ja lakejaan. Essealaiset olivat Jeesuksen aikoina ja jo n 100v ennen yksi suurimmista juutaialisuuden lahkoista, kirjanoppineiden ja fariseusten rinnalla. Essealaiset olivat eräänlaisia kapinallisia fariseusten kirjaimellisia säädöksiä vastaan. He pitivät tärkeämpänä säädösten henkeä, kuin sen kirjaimellista noudattamista. Tässä suhteessa essealaiset olivat hyvin lähellä Jeesuksen ajattelua. 

^{On merkittä}vää, että tänä vuonna, 2021, Kuolleen Meren alueelta löytyi lisää kääröjä, joissa oli tekstejä mm Sakariaan ja profeetta Naahumin kirjoista. Tiedemiehet julistivat, että nämä löydöt olivat tärkeimmät arkeologiset löydöt 70:een vuoteen!

Seuraavassa esittelen muutamia yhtäläisyyksiä Jeesuksen ja essealaisten periaatteissa.

^{5. Moos 6:4-5}

⁴ Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.

⁵ Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.

^{3. Moos: 15} Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.

¹⁶ Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra.

¹⁷ Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi.

¹⁸ Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.

Jeesus yhdisti nämä kaksi käskyä:  

Luuk 10:27

²⁷ Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Essealaisten tiiviin yhteisön pääajatus oli elää yhdessa harmoniassa ja rakkaudessa. Se kaikessa korostivat yhteyttä ja pyhyyttä keskinäisissä suhteissa. He olivat hyvin tiivis yhteisö. Jos jollakin oli toista vastaan jotain, se yritettiin selvittää rakkauden hengessä. Ei voinut mennä moittimaan johtajille toista (sitä pidettiin panetteluna), ennen kuin oli itse yrittänyt selvittää sitä, ja jos se ei auttanut, ottamalla kaksi tai kolme todistajaa, jotka voivat sitten todistaa johtajille, että tämä todella oli yrittänyt selvittää asian yksin oikeassa hengessä. Katsottiin, että jos ei nuhtele, se lisäsi vihaa ja kiukkua sydämessä, kun asia oli käsittelemätön.  

Matt 18:15-17

¹⁵ Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.

¹⁶ Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.

¹⁷ Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.

Sopiminen riitapuolen kanssa oli tärkeää, jopa tärkeämpää kuin oma jumalanpalvelus tai uhrin tuominen temppeliin. Herran eteen piti tulla puhtaalla sydämellä, välit selvinä kaikkien lähimmäisten kanssa. Tämä on meille suuri haaste!

Jeesus näissä sanoissaan ilmaisi, että hän oli tietoinen tästä essealaisten säännöstä, että pitää olla todistajia, ennen kuin viedä rikkomus seurakunnalle. Hänellä oli varmaan ihanteena, että uskovien joukko olisi vielä enemmän yhtä rakkaudessa kuin essealaisten yhteisö.  Ja näin varmasti olikin alkuseurakunnan aikana. Myös essealaisilla oli kaikki yhteistä, kenelläkään ei ollut omaa omaisuutta. 

Ristiriidat piti vielä hoitaa samana päivänä kuin ne tapahtuvat.

U.T opettaa samoin: "Älä anna auringon laskea vihasi ylle."

Apogryyfikirja Siira 19:13-17 sanoo näin:

13Admonish your friend—he may not have done it;

and if he did, that he may not do it again.^e

14Admonish your neighbor—he may not have said it;

and if he did, that he may not say it again.

15Admonish your friend—often it may be slander;

do not believe every story.

16Then, too, a person can slip and not mean it;

who has not sinned with his tongue?^f

17Admonish your neighbor before you break with him;

and give due place to the Law of the Most High
(Admonish voi tarkoittaa myös kehoittaa, opettaa, korjata)

13 Nuhtele ystävääsi - hän ei ehkä tehnytkään sitä; tai jos teki, että ei enää tekisi.
14 Nuhtele lähimmäistäsi - hän ei ehkä sanonutkaan sitä; tai jos sanoi, että hän ei enää sanoisi sitä.
15. Nuhtele ystävääsi - usein on kyse vain panettelusta; älä usko joka tarinaa.
16. Ja sitten, ihminen voi kompastua eikä tarkoita sitä; kuka ei olisi tehnyt syntiä kielellään?
17. Nuhtele lähimmäistäsi ennen kuin katkaiset välit häneen; ja anna kunniapaikka Korkeimman Laille. (Eli syytöksen täytyy olla vastaan Jumalan lakia, ihminen on tehnyt jotain, minkä laki kieltää tai tuomitsee.)
Periaate on se, että on aina hyvä koittaa selvittää asiat, jos jotain hankaa ihmissuhteessa. Eikä tarvitse olla kysymys edes synnistä.

Näin opitaan tuntemaan toista, kun tulee asioita, joissa ollaan eri mieltä. Ne on hyvä pyrkiä keskustelemalla selvittämään. Ja niinkuin tuossa yllä olevassa tekstissä, usein on kyse väärinkäsityksestä, huhupuheista, ymmärtämättömyydestä. Mutta asioiden selvittely, jos ne herättävät negatiivisia tunteita, pelkoa, vihaa, epäilyksiä, on vaikeinta. 

 

Gadin testamentti 4:1-3 (Myös apogryfikirja)

CHAPTER 4 

1 Beware, therefore, my children, 
of hatred; for it worketh lawlessness 
even against the Lord Himself. 

2 For it will not hear rthe words of 
His commandments concerning the 
loving of one's neighbour, and it 
sinneth against God. 

3 For if a brother stumble, it de- 
lighteth immediately to proclaim it 
to all men, and is urgent that he 
should be judged for it, and be pun- 
ished and be put to death. 

Luku 4

1. Varokaa siksi, lapseni, vihaamista, sillä se saa aikaan laittomuutta,

 jopa itseään Herraan kohtaan. 

2. Sillä viha ei kuule Hänen käskyjensä sanoja toinen toisensa rakastamisesta, 

ja se tekee syntiä Jumalaa vastaan.

3. Sillä jos veli lankeaa, viha iloitsee siitä, että saa heti julistaa asian kaikelle kansalle, 

ja se vaatii veljen välitöntä tuomitsemista, rankaisua ja jopa kuolemantuomiota.

Kuolleen meren kääröt eivät kerro mitään Jeesuksesta tai alkuseurakunnasta, vaikka he toimivat samaan aikaan (essealaiset myös aikaisemmin). Johannes Kastaja kuului heidän joukkoonsa luultavasti ainakin vähän aikaa. Ehkä näitä kaikkia kääröjä ei vielä ole löytynyt, sillä kääröjä on kymmeniä ja niitä löytyi laajalta alúeelta useasta luolasta. Tutkijoiden mukaan alueella on vielä n 11 luolaa, jotka ovat tutkimatta, joten suuriakin yllätyksiä saattaa löytyi eräänä päivänä.

O LITTLE TOWN OF BETHLEHEM

 Olin tänä vuonna Beetlehemissä ensimmäistä kertaa jouluaattona 24.12. Olen käynyt kaupungissa  muuten monta kertaa, mutta en tänä erityisenä päivänä, jolloin perinteisesti Jeesuksen syntymäkirkon aukiolle kokoontuu tuhatpäin kansaa niin Israelista kuin ulkomailta, ja seremoniat televisiodaan kaikkialle maailmaan. Tänä vuonna tapahtuma oli pienempi, vaikka väkeä aukiolla oli silti kiitettävästi ja tv-kameroitakin näkyi. Kaikki olivat kuitenkin paikallisia; kristittyjä eri puolilta Israelia sekä muslimeja, joita joulun tapahtumat kiinnostavat myös kovasti. Joulun ihmeellinen  tarina Jumalasta, joka tuli ihmiseksi maan päälle oli elävänä mielessä koko päivän. On ihmeellistä ajatella, että kaikki tapahtui vain muutaman kilometrin päässä paikasta, jossa nyt asun.

Meille tuli joidenkin ystävien kesken keskustelua Johannes Kastajasta. Johanneksen isä Sakarias oli ylipapin tehtävissä tuona vuonna. Ylipapin tehtäviin kuului esitellä pääsiäisen uhrilammas kansalle. Pappeus kulkee polvesta polveen, Johannes olisi ollut myös vuorossa aikoinaan. Myös hänen äitinsä Elisabet oli leeviläistä sukua. Mutta Jumalalla oli Johannekselle toinen tie, aivan omanlainen. Hänestä tuli erämaan kulkija, radikaali-erakko, ehkä ensimmäinen eko-ihminen, entomorfage, joka söi vain heinäsirkkoja ja hunajaa, ja kulki lampaannahkaisissa vaatteissa. Ja julisti tiukkaa sanomaa parannuksesta.

Johanneksen uran huippukohta tapahtui Jordan-joella, jossa hän kohtasi Jeesuksen. Hän lausui silloin suureen ääneen: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Tällä tavalla hän kuitenkin jatkoi isänsä tehtävää pääsiäislampaan esittelijänä.

Myös Jeesus kulki isänsä jalanjäljissä ensimmäiset vuotensa aikuisena: hänestä tuli puuseppä. Mutta oikeana aikana hän vastasi taivaalliseen kutsuun ja alkoi toteuttamaan sitä tehtävää, jonka vuoksi hän oli tullut maan päälle. (Mahtoiko Joosef olla jo kuollut siinä vaiheessa? Evankeliumit puhuvat vain Mariasta, hänen äidistään ja veljistään.)

Perinteet ovat tärkeitä! Ne välittävät historiaa, kulttuuria, uskomuksia ja viisautta eteenpäin sukupolvesta toiseen. Esimerkkinä voisi mainita sapatin tavat ja perinteet. Ne ovat osaltaan säilyttäneet juutalaisen uskon vuosisadasta toiseen. Mutta joskus Jumala voi johdattaa jonkun hylkäämään totutun tavan toimia, ja ottamaan askeleita tuntemattomaan. Joskus aika, jossa elämme vaatii myös radikaaleja ratkaisuja ja perinteiden hylkäämisen, jotta uusi pääsee esiin!