Olin tilannut taksin hyvissä ajoin vuorokautta ennen, kuten pitääkin, ja sovittu aika oli klo 02.30 aamuyöstä. Klo 02.25 soi puhelimeni ja kuski ilmoittaa (hepreaksi), että ei löydä osoitettani. (Se ei vielä ollut mitenkään tavatonta, sillä asun kaupungin laidalla, lähes erämaan reunalla. Siksi minut yleensä haetaan ensimmäisenä kyytiin.) Yritin yksinkertaisella heprean-englannin sekoituksella selittää, mikä on lähin raitiovaunuasema ja miten siitä edetään. Mies puhelimen päässä kärsimättömänä tokaisee: "Eikö siellä ole ketään hepreaa kunnolla puhuvaa!" Vähän närkästyneenä herätin kämppikseni, joka hänkään, vaikka puhuukin kieltä normaalisti sangen sujuvasti, ei tahtonut saada sanaa suustaan näin äkillisesti aamuyöstä herätettynä! Lupasin sitten tulla taksia vastaan isommalle lähikadulle, josta sitten löysimmekin toisemme.
Istuin kuskin taakse, josta hän äkkiä komentaa minut istumaan toiselle puolelle etupenkille, suoraan näköyhteyteen hänen kanssaan. Mikään silmäpeli ei kuitenkaan tältä yli 75-vuotiaalta kuskilta onnistunut, vaikka hän jo alkoi kyselemään alkuperämaatani (kätevä tapa täällä avata keskustelu!) sillä sama osoitteen etsiminen alkoi seuraavan matkustajan kohdalla. Itseasiassa, kaikki 9 kyyditettävää osoittautuivat hankaliksi löytää. Useimpien kohdalla kuljettaja soitti toimistoonsa, ja pyysi: "Moishe, kerro nyt tarkemmin, missä tämä osoite sijaitsee, en löydä sitä!" Mitään karttaa navigaattorista puhumattakaan kuskilla ei ollut apunaan! Noin kuudennen matkustajan kohdalla "Moishe" ilmeisesti lähetti apukuskin kyytiin, joka sitten ohjasi ja neuvoi pääkuskiamme, joka näytti olevan ensimmäistä kertaa työssään! Puolentoista tunnin matkustajien etsimisten jälkeen taksi oli suht koht täynnä ja suuntasimme lentokenttää kohti, jonne saavuimmekin aivan hyvissä ajoin. Viimeinen episodi sattui maksaessani, hän yritti ottaa 5 shekeliä liikaa maksua, mutta siinä kohtaa sitten vaadin vaihtorahaa taksan mukaan.
Loppu matka Suomeen jouluksi sujuikin sitten rauhallisesti. Vieressäni oli molemmilla melko täysillä lennoilla koko koneen lähes ainoat vapaat paikat!
Näiden keltasten sheruttien kyytiin kannattaa todella nousta rukoillen, eikä vain sen takia, että kuljettajilla on vain kaksi poljinta, jarrrut ja kaasutus! Kerran joitakin vuosia sitten tullessamme Tel Avivista tiimin kanssa luulimme oikeasti, että meidät kidnapattiin! Sherut, jotka kulkevat myös T. A.n ja Jerusalemin väliä, lähti kiidättämään kahdeksan hengen tiimiämme Jerusalemin sijaan lentokentän suunnalle, ja vaikka kuinka huusimme kuskille, että väärä suunta, hän ei ottanut kuuleviin korviinsakaan. Hän vain puhui ajaessaan kiivaasti KAHTEEN puhelimeen. Noin puoli tuntia ajettuaan, hän yhtäkkiä teki u-käännöksen keskellä moottoritietä, ja lähti takaisin T. A.n suuntaan. Silloin Aila, yksi tiimiläisistämme päätti vielä kokeilla ranskan kieltä, johon hän yllätykseksemme vastasikin sujuvasti, ja selitti, että auto oli rikki ja hän joutui palauttamaan meidät alkupaikkaan bussiasemalle. Sieltä sitten pääsimme uuteen hänen tilaamaansa kyytiin. Taksissa oli vielä tilaa kahdelle ja uusi kuskimme ottikin kyytiin nuoren naisen ja miehen, joista tämä viimeinen sattui istumaan minun viereeni. Tämän kanadalaisen entisen uskonnollisen juutalaisen kanssa syntyikin niin hedelmällinen keskustelu monista uskoon ja Raamattuun liittyvistä asioista, että havaitsin pian, että koko tämä aiempi episodi, auton rikkoontuminen ja meidän paniikkimmekin oli vain johdattelua tälle tärkeämmälle asialle.
Israelin liikenneolosuhteet vaativat kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa (vaikka erittäin harvoin matka keskeytyy niin, että et pääse määränpäähäsi!), mutta usein matka on hauska kokemus ja joskus lopussa odottaa palkinto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti