Saavun Punaiseen Mattoon n 10 minuutin kävelyn jälkeen bussipysäkiltä vähän ennen klo 11. Valitsen useimmiten rauhallisemman kävelytien, enkä suorinta tietä Vanhan bussiaseman rähjäisen ympäristön läpi, jotta voin vielä rukoilla ja koota ajatuksiani päivää varten.
HaSharon kadulla Punaisen Maton ulko-oven liepeillä seisoskelee jo joukko naisia odottamassa ovien aukeamista, kukin erilaisessa kunnossa. Joku tunnistaa minut, hymyilee ja tervehtii. Sisään on pyrkimässä myös tyttö, joka sai viime kerralla porttikiellon riehumisesta. Turvamies ovella torjuu napakasti hänen sisäänpääsy-yrityksensä.
Sisällä ovat jo päivän työntekijät ja vapaaehtoiset pilkkomassa salaattia, asettamassa uusia vaatteita vaaterekeille, lajittelemassa pyykkiä. Rukoilemme päivän aluksi yhdessä.
Rukouksen lopussa portaita alas laskeutuvat jo ensimmäiset naiset. He saapuvat nälkäisinä, lopen uupuneina ja suihkun tarpeessa, monet hoippuen alas portaita. Korkeat korot lintassa, tuskin pystyssä pysyen.
Vahvasti meikattu Nadja nukahtaa usein ruokalautasensa päälle. Joudumme herättelemään häntä jatkuvasti. Joskus hän nukahtaa seisaalleen, vaikka vaatetankojen viereen ja joku joutuu vahtimaan, ettei hän kaadu ja loukkaa itseään. Olen joutunut pitelemään hänestä joskus kiinni, josta hän aina suuttuu. Tänään meillä oli ystävällinen juttuhetki, kun hän valitsi itselleen uutta villapuseroa. Vihreä väri sopi hänelle kauniisti! Hän hymyili minulle, kun kehuin väriä.
Noin 40-vuotias Elvira syö hyvällä ruokahalulla ja haluaa sitten lepäämään. Elvira on vielä kaunis ja herkkä. Katuelämä ja huumeet eivät ole vielä kokonaan vieneet hänen terveyttään ja psyykeään. Kulmasohvalla on jo kaksi nukkujaa, joten sijaan hänelle patjan lattialle. Hän pyytää minua hieromaan selkäänsä, sillä se saa hänet rentoutumaan. Kun hieron hänen olkapäitään, rukoilen samalla hiljaa kuiskaten. Hän nostaa päätään ja pyytää: "Kovemmalla äänellä, ole hyvä! Haluan kuulla mitä rukoilet!" Niin sitten rukoilen, että Jeesus kosketttaisi hänen sisintään ja avaisi niitä lukkoja ja solmuja, mitä on tullut elämän aikana, antaisi vapauden ja ilon. Rukous saa hänet avautumaan ja hän kertoo, että on jo toivottomassa tilanteessa elämänsä suhteen. Hän kaipaa muutosta, Jumalan kohtaamista. Mutta ei tiedä miten. Kerron omasta elämästäni, miten Jeesus on minua auttanut ja johtanut elämässä, parantanut peloista ja ahdistuksista. Hänelle ei ole mikään mahdotonta! Meidän tulee vain pyytää häntä. Halaamme ja kehoitan häntä miettimään asioita ja kuntoutukseen lähtöä.
Lora on erikoinen pakkaus. Olen nähnyt häntä vasta muutaman kerran tänä syksynä. Ensimmäisellä kerralla luulin häntä pojaksi, jolta hän täysin näyttääkin, laihana, pojan vaatteissa, piikkitukkaisena. Hän on jatkuvasti niin levoton, ettei pysy hetkeäkään aloillaan. Syökin seisaaltaan, jalat heiluen. Kun hän saapuu, hän menee ensimmäisenä peilin eteen ja alkaa kohentaa hiuksiaan. Joka päivä on saatava uusi väri! Tänään sateenkaaren värit, keltainen. vihreä ja sininen muuttuvat porkkanan punaiseksi ja hiukset myös ajetaan osittain. Lopputulos näyttää tyylitellyltä irokeesikampaukselta. Lora on diplomi-kampaaja ammatiltaan. Hän on hiljainen, mutta herkkä ja auttavainen. Aina puolustamassa heikompia! Hyvä ystävä Anatin kanssa, sanoo tätä äidiksi. Hän touhuaa keskuksessa edes takaisin ja päivän päätteeksi hän pesaisee lattian, voimalla ja kovalla vauhdilla, mutta tehokkaasti!
Huonokuntoinen ja likainen Natasha saa tänään myös selkähieronnan. Hänellä on ollut joskus pahoin tulehtuneita paiseita kehossaan, nyt niitä ei näkynyt. Tämä karski ja riitainen, joskus harhainen, elämän rääkkäämä nainen istuu hiljaa vapaaehtoisen hierottavana ja hänkin saa luultavasti hiljaiset rukoukset osakseen. 20 minuutin kuluttua hieronnan loputtua kyyneleet valuvat hänen poskillaan valtoimenaan. Jokin on kosketttanut hänen sisintään. Suihku ja puhtaat vaatteet tekevät myös hyvää hänelle. Hän on herkän tuntuinen koko loppupäivän ja silmissä on uusi ilo.
Nuoren tytön, Lean, päivä ei alkanut hyvin. Hän suuttuu vapaaehtoiselle, joka ei ymmärrä hänen hepreankieltään, kiroilee, sanoo rumasti ja marssii ylös portaita mieltään osoittaen. Yllätykseksemme hän kohta palaa lauhtuneena, menee vapaaehtoisen luo nöyrästi ja pyytää anteeksi käytöstään. Hän vielä kertoo Anatille, että käyttäytyi tosi huonosti ja pyysi anteeksi. Istuin hänen viereensä ruokapöydässä ja huomautin, kun kuulin hänen puhuvan venäjää: "En ole tiennytkään että olet venäjänkielinen!" Hän vastasi siihen: "En minäkään ole tiennyt, että sinä olet venäjänkielinen!" Siitä alkoi hauska keskustelu: hän on itse asiassa kotoisin Burjatiasta, jossa minäkin olen käynyt. Olen nähnyt häntä monet kerrat näiden kuukausien aikana, mutta nyt vasta keskustelimme ensimmäisen kerran, kun löytyi yhteinen kieli.
Vanhin asiakas keskuksessa, puolalaista alkuperää oleva n 65-vuotias Dina saapuu ontuen ruokapöydän ääreen ja pyytää, että hoitaisin hänen kättään. Sormi oli turvoksissa ja kynnen vieressä selvästi alkava tulehdus. Sairaanhoitajia ei ollut sinä päivänä paikalla, joten vedin hanskat käsiini ja aloin puhdistamaan haavaa antiseptisellä liuoksella ja laitoin uuden siteen. Dina itki, ja kun kysyin, mikä oli hätänä, hän kertoi että hänen n 30-vuotias "poikaystävänsä" ei halunnut enää nähdä häntä. Keskustelimme pitkään ja neuvoin häntä unohtamaan koko poikaystävän, joka käytti häntä vain hyväkseen. Rukoilimme yhdessä ja pyysin että Herra antaisi Dinalle uuden tulevaisuuden ja merkityksen elämälle.
Järjestellessäni vaatteita rekeille keskukseen saapuu pitkästä aikaa nuori transseksuaali Oren. Hän saapuu iloisena ja halaa minua, suutelee molemmille poskille. Hämmästyn hieman, sillä hän on yleensä ollut aika varauksellinen käytökseltään. Ehkä hän on vain iloinen tunnistaessaan tutun ihmisen. Keskuksessa käy n 4-5 transseksuaalia. Heihin on kaikkein vaikein saada kontaktia.Mutta Anat on läheinen ystävä monen kanssa, hänellä on avain heidän sismpäänsä. Olen monesti nähnyt, miten joku heistä istuu pöydän päässä Anatin kanssa ja purkaa sydäntään ja elämäänsä hänelle.
Näin päivä kuluu, naisia soljuu sisään ja ulos keskuksesta, ehkä 35-40 päivässä. Päivään mahtuu pinnallisempia ja syvempiä kohtaamisia. Täysi päivä ja kohtaamisia, joita jään miettimään ja rukoilemaan pitkäksi aikaa. Jumala tekee hiljaista työtään. Meidät on kutsuttu rakastamaan ja pitämään elämän sanaa ja toivoa esillä näilläkin kaduilla, jossa toivoa ei ole. Hän tekee työn. On valtava ilo nähdä aina välillä jonkun pääsevän irti, kuin tulesta, kuoleman porteilta uuteen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti