NO MAN IS AN ISLAND - EI KUKAAN OLE AUTIO SAARI

אחד vai יחד

Raamatusta voi löytää monia mysteerejä – kuten elämästä yleensäkin – ja asioita, jotka nopeasti ajateltuina vaikuttavat ristiriitaisuuksilta. Yksi niistä on juutalaisten uskontunnustus, joka lauletaan melkein kaikissa messiaanisissakin seurakunnissa kokousten aluksi. Se löytyy jakeesta 5 Moos 6:4:

”Kuule, oi Israel, Herra, sinun Jumalasi, on yksi.” Tätä jaetta pidetään myös yhtenä kolminaisuuden käsitteen esteenä. Koska Jumala on yksi, Hän ei voi olla Isä, Poika ja Pyhä Henki samanaikaisesti.

Vastaus löytyykin juuri sanasta ”yksi” eli hepreaksi ”echad” אחד . Se nimittäin ei tarkoitakaan yhtä yksikköä, vaan kahta tai useampaa, jotka ovat yhdistyneitä yhdeksi. Toinen hepreankielen "yhtä" tarkoittava sana "jachad" on taas juuri sitä, mitä se sanookin, yksi yksikkö. Asiaa selventää muutama Raamatun kohta, joissa tätä "echad"- sanaa on käytetty.

1 Moos 1:5 ”...ja tuli ilta ja aamu, ensimmäinen päivä.” (Hepr ”יום אחד" ”päivä yksi”, joka muodostuu illasta ja aamusta. Suomalainen Raamattu on kääntänyt tämän "ensimmäiseksi päiväksi", Jom rishon, mikä ei ole oikea termi. Juutalaisten uusi päivä tämän mukaan alkaa aina illasta, auringon laskusta, ja kestää seuraavan päivän iltaan.)

1 Moos 2:24 ”Siksi jättäköön mies isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja niin heistä tulee yksi liha.” (בשר אחד" ”basar echad” eli yksi liha. Mies ja vaimo , kaksi erillistä ihmistä yhtyvät avioliitossa ja heistä tulee yksi uusi perheyksikkö.)

Ezra 3:1 ” Ja kun seitsemäs kuukausi tuli, kokoontuivat israelilaiset eri kaupungeista yhtenä miehenä Jerusalemiin.( איש אחד "ish echad” yhtenä miehenä, joilla oli sama päämäärä, palvella Jumalaa. )

Näiden kahden yhtä merkitsevien sanojen, ”echad” ja ”jachad” ero on pieni, vain yhden piirron verran. Sanassa ”jachad” ensimmäinen kirjan on ”jud” יחד . Se on juuri se ”piirto”, josta Jeesus mainitsi, että sitäkään ei saa muuttaa kirjoituksista. Tällä pienellä piirrolla, tai sen puuttumisella, on nimittäin suuri merkitys.

Kolminaisuudesta Vanhassa Testamentissa voisi kirjoittaa paljonkin, löytyyhän sieltä jakeita niin Pojasta kuin Pyhästä Hengestäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen varsinainen aihe. Siitä kirjoitan ehkä kokonaan oman kappaleen.

Tämän blogin aiheena on yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys Israelissa, josta olen aiemminkin toisessa yhteydessä kirjoittanut, ja jota ihailen yhä enemmän. Se tarkoittaa yhteenkuuluvaisuutta ja lojaalisuutta, juuri sitä, miten kahdesta tai useammasta yksilöstä tuleekin yksikkö, joko perheyksikkö tai yhteiskunnan suurempi yksikkö. Jopa kansakunta.

Minulla oli erittäin mielenkiintoinen keskustelu vähän aikaa sitten tästä aiheesta erään nuoren miehen, Eitanin, kanssa kadunkulmassa. Hän oli ujon tuntuinen n 20-vuotias nuori, joka oli töissä lasten parissa ja kun kysyin, oliko hänellä omia, hän vastasi, että ei vielä, mutta hän kovasti odottaa isäksi tuloa! Aika erikoinen haave nuorella miehellä. Hän ei haaveillut urasta tai lisäopinnoista, asunnosta tai autosta, hän halusi isäksi! Kun kerroin hänelle, että ihailen kovasti näkemieni israelilaismiesten hellyyttä lastenhoitajina ja isinä, hän katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi:” Eivätkö teillä Suomessa sitten miehet hoida lapsiaan?” Aloin kertomaan sodasta ja sen tuomista haavoista tunne-elämään, asioista, jotka vaikuttavat vielä tänäkin päivänä, kolmanteen ja neljänteen sukupolveen, alkoholismista ja kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta. Vasta muutama aika sitten miehet ovat alkaneet ottaa enemmän vastuuta perheestään ja lapsistaan. Mutta ei vieläkään voi sanoa, että lasten kasvatus olisi isien vastuulla, niinkuin kuuluisi olla, tai että miehet ottaisivat lastensa hengellisen opetuksen tai elämän ohjeiden antamisen vakavasti, niinkuin juutalaisessa kulttuurissa tehdään, jo Sanan käskyjen mukaankin.

Kun kysyin sitten Eitanilta, mistä hän ajattelee johtuvan, että vaikka Israel on jatkuvien sotien, hyökkäysten ja terroritekojen kohteena, joista voisi kuvitella jäävän syvät haavat, ne eivät näytä vaikuttavan samalla tavalla henkisesti rampauttavina. (Holokoustin haavat vanhemmassa väestössä ovat kyllä vielä nähtävissä, niin suuri ja totaalinen, kaikkiin vaikuttava oli 30-40-lukujen juutalaisviha. Vanhemmat tarvitsevatkin paljon lohdutusta ja rakkautta osakseen tämän takia.) Hän vastasi hetken mietittyään nuorelle harvinaisella viisaudella ja ymmärryksellä: ”Se johtuu siitä, että me kannamme surun yhdessä. Kukaan ei ole yksin menetyksensä kanssa.” Muistin muutama viikko sitten Leijona Portilla terrori-iskussa kuolleen nuoren sotilaan hautajaiset. Niihin osallistui tuhansia ihmisiä! Jopa Facebookissa oli yleinen kutsu tulla hautausmaalle kunnioittamaan nuoren, henkensä maan puolesta uhranneen miehen muistoa ja lohduttamaan hänen omaisiaan. Vaikka kipu on kova, sitä helpottaa ja keventää muiden osallistuminen ja tuki.

Israel on oppinut niin suremaan kuin iloitsemaan. On tärkeää ilmaista tunteensa niin hyvässä kun pahassa. Juuri iloittiin ja tanssittiin 70-vuotista itsenäisyyttä. Aivan tarkoituksella Kaatuneiden muistopäivä sireeneineen, hiljaisine hetkineen ja hartaine tilaisuuksineen on edellisenä päivänä. On tärkeää muistaa se suuri uhri, jonka kansa on maksanut itsenäisyydestään. Kun sen tiedostaa, voi iloitakin vielä syvemmällä ilolla!

Tänään ja huomenna Israel suree jälleen. Tällä kertaa ei terrori-iskussa kuolleita, vaan tulvaveteen hukkuneiden kymmenen nuoren elämää. Yhdeksän heistä oli tyttöjä ja yksi poika.Menehtynyt poika Tzur Alfi Mazkeret Batyasta kuoli auttaessaan toisia turvaan kalliolle. Hän olisi helposti voinut pelastaa itsensä, mutta hän laittoi toiset etusijalle. Mikä sankari! Ei voi kuvitella perheenjäsenten ja ystävien, koulutovereiden tuskaa ja kysymyksiä. Antakoon siihenkin lohdutusta ja rohkaisua toisten tuki ja ennen kaikkea ajatus Iankaikkisista kantavista käsivarsista. Hänestä, joka tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja joka on kaiken lohdutuksen Jumala.

TÄYTTÄ HEPREAA!

 

Heprean kielessä on huomattavissa erikoinen piirre: monet esim Raamatussa käytetyt sanat, jotka on meillä käännettyinä adjektiiveja tai substantiiveja, ja kuvaavat passiivista olotilaa, ovatkin alkukielessä verbejä ja toimintaa tarkoittavia. Esim Room 5:3, jossa sanotaan, että ”koettelemukset tuottavat kärsivällisyyttä”. Sana ”kärsivällisyys” luo ajatuksen, että meidän pitää vain hiljaa ja passiivisina kärsien odottaa koettelemuksen menevän ohi. Alkuperäinen sana merkitsee enemmänkin ”lujuutta” ja ”peräänantamattomuutta”. Meidän suomalaisten se kuuluisa sisu kuvaa sitä ehkä hyvin. Mennään vaikka ”harmaan kiven läpi”! Sana ”kärsivällisyys” tarkoittaakin, että meidän tulee pysyä vahvoina ja uskollisina tehtävissämme ja vakaumuksessamme vaikeuksissakin ja koettelemuksissa, vastustuksessakin. Passiivisuudesta ei ole puhettakaan!

Toinen termi, johon vastikään törmäsin, on tärkeä sana ”usko”, hepr אמונה "emunah”. Uskon saamme totta kai lahjana, ja otamme sen vastaan. Sitten se jää jonnekin sisimpäämme ja odottaa kasvua? ”Emunah” heprean kielessä tarkoittaa jälleen toiminnallista sanaa, ”uskollisuutta”. Uskollisuus on toimimista jossain suhteessa, jossakin tehtävässä. Meille se tarkoittaa tietenkin uskollisuutta Jumalaa kohtaa, Hänen ilmoitustaan ja sanaansa kohtaan, niiden noudattamista ja sisäistämistä. Uskollisuutta ihmissuhteissa. Pysymistä uskollisena siinä tehtävässä, jonka Hän on meille osoittanut. Usko kasvaa, kun sitä käyttää ja joskus vaikeissa tilanteissa joutuu käyttämään. Yleistä onkin, että Jumala usein laittaa meitä tilanteisiin, jotka menevät yli omien voimiemme tai kykyjemme. Joudumme pakosta turvautumaan Häneen, ja kun sitten näemme Hänen uskollisuutensa ja apunsa usein ihmeellisellä tavalla, oma uskomme Häneen kasvaa sen seurauksena.

Uskossa on kyse myös kuuliaisuudesta, kuuliaisuudesta Jumalan ilmoitukselle yleisesti meille kaikille Sanassaan ja käskyissään, ja myös kuuliaisuudesta henkilökohtaisesti. Tästä ajatuksesta käsin on helppo ymmärtää apostoli Jaakobin sanat: "Usko ilman tekoja on kuollut." Teot kuuluvat uskon olemukseen.

Viime viikolla tapasin jälleen erinomaisen esimerkin tästä uskon kuuliaisuudesta Punaisessa Matossa. Eräs jo vanhempi nainen oli tullut esittämään syntymäpäiväonnitteluja eräälle asiakkaallemme. Kävi ilmi, että hän oli toiminut useita vuosia sijaisäitinä asiakkaamme kolmelle lapselle, jotka olivat jo aikuisia.

Tämä vanhempi ystävä kertoi pöydässä tarinaansa. Kuinka hän oli päätynyt Hollannista Israeliin nuorena naisena. Hän oli saapunut -70-luvulla sairaanhoitajaksi koettuaan sydämessään Jumalan kutsua Israelin kansan pariin. Siihen aikaan kaikki ammatti-ihmiset otettiin avosylin vastaan, sillä työvoimasta oli kova pula, eikä viisumiongelmista, toisin kuin nyt, ollut tietoakaan. Jonkin jan kuluttua hän tuli huomaamaan, miten sosiaaliset ongelmat perheissä erikosesti arabiväestöllä olivat suuret ja lapset kärsivät vaikeissa perheoloissa. Hänelle tarjottiin ensimmäisiä sijaislapsia. Lapsia kertyi vuosien mittaan 20 ja hän kasvatti heidät kaikki yksin aikuisiksi saakka. Hän ei koskaan mennyt naimisiin, vaan eli naimattomana yksinhuoltajaäitinä läpi kaikki Israelin -70- -90-lukujen vaiheet intifadoineen ja terrori-iskuineeen päivineen. Mikä esimerkillinen Herran palvelijatar!

Kerrottuani, millä alueella asuin, hän sanoi, että sinne hän ei koskaan enää halua mennä. 2015 kesällä siellä räjäytettiin bussi, jossa useita luokkaantui, hän muiden mukana vakavasti, ja muutamia kuoli. Ihmisen elämään Israelissa kuuluvat voimakkaasti niin vaikeudet ja menetykset kuin suuren ilotkin. Päivää ennen Itsenäisyyspäivää juhlitaan aina sodissa ja terrori-iskuissa menehtyneiden muistojuhlaa. Se muistuttaa siitä, että vaikka voitto on ollut suuri, niin on myöskin sen hinta.

ONNEA 70-VUOTIAALLE IHMEELLE!

Ensi viikolla 19.4 vietetään Israelin 70-vuotista itsenäisyyttä suurin juhlallisuuksin. 19.4.48 tapahtui se suuri ihme, että melkein 2000 vuotta hajoitettuna ympäri maan piirin ollut kansa palasi omaan maahansa ja julistautui itsenäiseksi valtioksi. Lähes kaikki muut maat (ja YK) tunnustivat uuden valtion, paitsi ympäröivät arabimaat. Se oli Kaikkivaltiaan Jumalan suuri ihme; näin ei ole koskaan tapahtunut maailman historiassa aikaisemmin, ei minkään kansan kohdalla! Israelin valtio ja kansa ovat suuri todistus Jumalan olemassaolosta ja Hänen sanansa totuudesta! Tämä kaikkihan profetoitiin jo vuosituhansia sitten, että Jumala kokoaa kansansa jälleen omaan maahansa, jo ennen kuin heidät itse asiassa hajoitettiin, ensin Babyloniaan ja myöhemmiin , v 70 Jerusalemin tuhoutumisen jälkeen kaikkialle maailmaan.

Itse asiassa Raamatussa on laskujen mukaan yli 600 profetiaa Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta ja jälleen kokoamisesta (mm Danielin ja Jeremiaan kirjat) ennenkuin kumpikaan oli tapahtunut.

Jeremian luvussa 31 on useita ennustuksia siitä, miten Jumala kokoaa kansansa pohjoisesta maasta ja maan ääristä (jae 8) Luvun lopussa on myös lupaus uudesta liitosta, laista, joka kirjoitetaan sydänten tauluihin kivitaulujen sijaan, lupaus Jumalan läheisyydestä, tuntemisesta ja syntien anteeksisaamisesta. (jakeet 31-34)

Nyt näiden profetioiden ensimmäinen osa on toteutunut; juutalaiset ovat palaamassa suurin joukoin omaan maahansa. Väkiluku on kasvanut muutaman vuoden aikana 6:sta miljoonasta 8,8 miljoonaan.

Nyt odotetaan toisen osan toteutumista; hengellistä kääntymistä. Sitä on jo näkyvissä monin paikoin. Viimeisen kahden vuoden aikana asenteet kristinuskoa kohtaan ovat muuttuneet suuresti lämpimämmiksi ja ihmisillä huomaa janon Jumalaa kohtaan. Keskustellessani monen kanssa puhe kääntyy helposti hengellisiin asioihin. Uutta Testamenttia tutkitaan. Monet ortodoksijuutalaiset ovat kääntyneet messiaanisiksi.

.

Vuonna 1948 Jumala aloitti näyttämön valmistamisen suurta maailmanlopun näytelmää varten, näytelmää, jossa Israel ja juutalainen kansa näyttelevät päärooleissa. Kyse on jännitysnäytelmästä, taistelusta hyvän ja pahan välillä ja se on myös rakkaustarina: Jeesuksen ja hänen morsiamensa kertomus. Me saamme kaikki osallistua siihen. Tulevat kuukaudet tulevat näyttämään, mitä roolia kukin maa näyttelee tässä suuressa draamassa. Loppuhuipennus on jo tiedossamme; Kuningas palaa kunniassaan hallitsemaan maailmaa Israelista käsin, Jerusalem pääkaupunkinaan!

Ei siis mikään ihme, että muslimimaailma on itsenäistymisestä alkaen niin raivoisasti vastustanut pientä juutalaisvaltiota, eikä tänä päivänäkään tyydy muuhun ratkaisuun, kuin siihen, että juutalaiset on ajettava pois koko alueelta, ja vielä enemmän: tuhottava kokonaan! Kyseessä on hengellinen valta, joka kaikessa vastustaa Jumalaa ja hänen Sanaansa.

Ensi viikon juhlallisuuksiin on jo varauduttu; liput ja julisteet koristavat katujen varsia. Erilaisia tapahtumia järjestetään niin kaikelle yleisölle kuin kirkoissa. Torstai 19.4. on perinteisesti koko kansan piknik-päivä. Itsenäisyysjuhlat ovat joka vuosi suuri tapahtuma, kansanjoukkoja juhlii kadulla, laulaen ja tanssien. Tänä vuonna ehkä vielä enemmän.

Elämäni on viime viikkoina asettunut jotensakin säännöllisiin uomiinsa, jos elämä Israelissa koskaan voi olla säännöllistä! Ensi viikolla saan pitää vieraanani ryhmää Suomesta. Se katkaisee kyllä säännöllisyyden. Voimme yhdessä osallistua myös viikon juhlallisuuksiin. 

FREE GAZA FROM HAMAS. FREE GAZA FROM EUROPE.

 
 Muistan hyvin sen kesän, kun Gazan luovutuksesta palestinalaisille äänestettiin. 2005. Ariel Sharon oli silloin pääministerinä ja hän puolsi luovutusta voimakkaasti. Kansalaiset olivat äänekkäästi puolesta ja vastaan. Vaatteissa ja autojen ja asuntojen ikkunoissa roikkui joko sinisiä tai oransseja kankaansuikaleita. Siniset kannattivat israelilaisasutusta, oranssit luovutusta palestiinalaisille.
Vuoteen 1967 Gazan kaistale kuului Egyptille. Kuuden päivän sodan tuloksena, alue siirtyi Israelin kontroliin, kuten muukin Länsiranta. Se kuului nk B-vyöhykkeeseen. ( Länsiranta Oslon päätöksen mukaan on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen; A-, B- ja C-vyöhykkeet. A on palestiinalaisten aluetta ilman israelilaisten läsnäoloa ja kontrolia. B-vyöhyke on palestiinalaisviranomaisten ja Israelin yhdessä kontroloimaa aluetta. C-alue on pelkästään israelilaisten aluetta.Täällä sijaitsevat Israelin 135 siirtokuntaa, joissa asuu yhteensä 389 250 asukasta. Alue A käsittää 18% koko Länsirannasta, alue B noin 22%. Suurin osa Länsirannan 2,8 miljoonasta asukkasta asuu näillä alueilla. N 150 000 palestiinalaista asuu muilla aluella.) Israelin armeija piti yllä järjestystä, ja alueelle sai muuttaa juutalaista asutusta. Hyvin pian hedelmälliselle maaperälle perustettiin viljelyksiä ja kasvihuoneita. Gazasta tuli monien vihannesten maailmanlaajuinen tuottaja.
Gazassa asui n 1,5 miljoonaa palestiinalaista ja ehkä n 6000 israelilaista siirtokuntalaista. Sharon päätti, että armeijan oli vaikea turvata heidän elämäänsä siellä, joten hän määräsi sekä armeijan että siirtokunnat lopetettaviksi alueella. Tämä oli myös osa rauhanmyönnytyksiä, että neuvotteleut saisivat uutta pontta.
Osa siirtokuntalaisista vastusti häätöä. Oli surullista nähdä uutisissa, miten sotilaat joutuivat kantamaan osan passiivista vastarintaa tekevistä siirtokuntalaisista väkisin odottaviin evakuointi-autoihin.
Valtaan äänestettiin heti seuraavana vuonna Hamas, joka edustaa islamin äärisuuntausta. Ohjusten ampuminen ja muu terrori Israelin puolelle alkoi välittömästi ja viljelykset kuin kasvihuoneet tuhottiin lyhyessä ajassa. Ammuksia on vuosien mittaan ammuttu kymmeniä tuhansia ja laittomia aseita on kuljetettu tunnelien kautta Gazaan. Alueella on valtava saasteongelma, paikallisen hallinnon ollessa täysin välinpitämätön kansalaisten tarpeista. YK ja muiden järjestöjen avustusrahat käytetään ihmisten auttamisen sijasta asevarusteluun ja tunneleiden rakentamiseen niin Israeliin kuin Egyptiiin terroritarkoituksessa. Lapsia koulutetaan järjestelmällisesti itsemurhapommittajiksi tai puukottajiksi. Terroristien perheille maksetaan suuria summia avustuksia vuosia teon jälkeen.
Gaza on ollut kuin piikki Israelin lihassa luovuttamisesta alkaen. Saadakseen tilanteen hallintaan ja ammukset loppumaan Israel on käynyt alueella kolme lyhyttä sotaa, joista jokaisen ovat lansimaat sekä YKn ihmisoikeusneuvosto jyrkästi tuominneet. Israel on saanut "sodanlietsojan" ja apardheit-politiikkaa harrastavan maan maineen. Sorrrettuja ovat tietysti palestiinalaiset.. Viimeinen syytös koski poljettuja ihmisoikeuksia, Israel on kuulemma johtava maa maailmassa tässä suhteessa. Mitään ei puhuta Pohjois-Koreasta, Syyriasta tai muista islamilaisista maista ja heidän mm kristittyjen ja naisten vainoamisesta.
Taistelu on kiihtynyt viimeisten viikkojen aikana. Ennen pääsiäistä virkamiehet antoivat luvan pääsiäislampaan teurastukselle lähellä Temppelivuorta. Tästä syntyi valtava protesti, ja palestiinalaishallinto Abbasia myöten piti uhkaavia puheita mediassa yllyttäen kansalaisiaan kapinaan ja väkivallantekoihin. "Luvattiin" pitää "rauhanomaisia marsseja" kymmentuhansin joukoin  saarroksissa olevan Gazan tarkistuspisteillä joka perjantai Israelin 70. itsenäisyyspäivään, 14.5. saakka. On selvää, että marssit eivät ole olleet rauhanomaisia, vaan samat iskilauseet, jotka julkistettiin jo Hamasin ja palestiinalaishallinon käsikirjassa (artikla 7), olivat osanottajien huudoissa ja julisteissa! "Vapauttakaa Palestiina juutalaisista!" "Jordan-joelta Välimereen maa kuuluu palestiinalaisille!" Ihmisjoukosta on myös ammuttu, lapsia ja naisia ihmiskilpinä käyttäen, israelilaisten sotilaiden joukkoon. Israelin vastatessa tuleen se saa syytteet lasten murhaamisesta!
Muutama päivä sitten kymmentuhatpäinen joukko otti "aseekseen" autonrenkaiden polttamisen. 10 000 autonrenkaasta nousevan sakean savun suojassa se pystyi tekemään suurempaa tuhoa. Kaiken muun lisäksi ilmansaaste oli hirvittävä.
Propagandasota on säälimätöntä. Palestiinalaiset eivät kaihda lastenkaan lavastamista haavoittuneiksi saadakseen lisää myötätuntoa Länsimailta ja mustamaalatakseen Israelin imagoa.
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta kerran maailman lopun merkkejä. (Matt 24)

⁴ Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.

⁵ Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.

⁶ Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.

Maailmassa on tänäkin päivänä monia, jotka väittävät olevansa "Voideltuja", niitä, joilla on vastaus tälle maailmalle. On myös päivittäin monia huhuja, uutisia ja sanomia sodista ja mellakoista. Osa niistä on täysin perättömiä valeuutisia. Nettissä on kokonaisia sivustoja, jotka "tuottavat" näitä uutisia hämmentääkseen ihmisiä. On tärkeää tarkistaa uutisen alkulähde, ennenkuin uskoo sen. Netti on täynnä valheita. Sinne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vain. Pari kuukautta sitten eräs amerikkalainen ystäväni vakavana ilmoitti, että hän luki, että USA romahtaa poliittisesti marraskuun alussa ja sinne tulee sisällissota. Hän kiirehti vaihtamaan kaikki dollarinsa kullaksi. No, marraskuu tuli ja meni. Sisällissodasta ei ollut tietoakaan. 

Jeesus sanoi: "Katsokaa, ettette peljästy." Mitä meidän pitäää sitten sen sijaan tehdä? Vastaus löytyy seuraavasta kappaleesta Matteus 25. Meidän pitää valmistautua varaamalla öljyä lamppuihimme (täyttymällä Pyhän Hengen voimalla ja rakkaudella jatkuvasti) ja toimimalla kukin meille annetulla talentillamme uskollisesti. Hänen paluuseensa saakka.

Vaikka kuulemme mitä huhuja. Vaikka maailma vaipuu suurempaan kaaokseen ja sanoo mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Vaikka kaikki nousisivat kristillisiä arvoja ja meitä kristittyjä vastaan. Ja juutalaisia, Israelia vastaan. Sillä me olemme samalla linjalla, seisomme Jumalaan sanan ja lupausten todistajina.