JUHLAHUMUA

Minäkin sain viettää ystävien kanssa viime perjantaina Seder-ateriaa. Kokoontuneina oli n 30 tuttua ja kävimme läpi perinteistä exodus-historiaa "lyhyemmän kaavan mukaan". Se kesti vain 1,5 tuntia!
Jälkeenpäin seurasi suuri pääsiäisateria ja nautimme toistemme seurasta!

Koko tämä viikko on yhtä juhlaa! Kaupat ovat osittain lyhyemmällä aukioloajalla, puolet niistä kokonaan kiinni, samoin monet yleishyödylliset laitokset, kuten postit ovat auki vain puoli päivää. Mitään asioita on turha odottaa saavansa hoidetuksi tällä viikolla. Torstaina ja perjantaina, juhlan viimeisinä päivinä on luvattu vielä lopettaa bussiliikenne ja kaikki kaupankäynti. Kadut ovat täynnä juhlivaa kansaa, kokonaisia perheitä, sillä lapset ovat lomalla koulusta. Kaduilla on myyntikojuja ja katusoittajia joka nurkalla.
Eilen kun kävin kaupungilla asioilla, en voinut mitään sille, että juhlatunnelma tarttui. Olo oli kuin kesäloman ensimmäisenä päivänä! Ilma oli tunnelman mukainen, kesäinen ja lämmin. Raitiovaunu oli täynnä iloisia ja vapautuneita ihmisiä. Viereeni sattui istumaan uskonnollinen juutalaisäiti suuren lapsijoukon kanssa. Miehen valtavasta majavankarva-hatusta (+30C asteen helteessä!) tunnistin heidät askenaaseiksi. Kahdella sievällä pikkutytöllä, iältään ehkä 5 ja 7 oli samanlaiset siniset hameet yhteensopivine rusettinauhoineen. Kaikilla kolmella pojalla oli mustat housut ja valkoiset paidat, hiukset varmasti juhlia varten leikattu viimeisen askenaasimuodin mukaisesti, pitkät korvakiehkurat oli jätetty jäljelle. Isä istui poikien kanssa käytävän toisella puolella.  Vastapäätä minua istuva äiti oli n 30-vuotiaan näköinen ja ystävällisen oloinen, joten en voinut olla huomauttamatta hänelle:"Teillä on aika paljon lapsia!" Nuori nainen katsoi minuun nauru silmissään ja vastasi, että kotona on vielä lisää! Sitten hataralla hepreankielelläni kerroin, että minulla oli vain kaksi, Suomessa. Hän katsoi minuun ja vastasi, että lisää pitäisi saada! Kielitaitoni ei sitten enää riittänyt selittämään, että se aika oli kohdaltani jo ajat sitten mennyt ohi! Kohta he jo nousivat ja toivotimme toisillemme sydämelliset juhlatoivotukset, ja "Kol tov"!

"Autsh, en jaksa enää odottaa, että hän alkaa taas heittelemään tavallisia leivänmuruja!"






Monet perheet kävivät eilen Itkumuurilla. Siellä oli itse asiassa tuhansien ihmisten joukko, koko aukio oli täynnä rabbeilta siunausta odottavia ihmisiä. Heitä oli useista maista ja osa myös ortodoksi-turisteja Venäjältä, sillä venälästen ja armenialaisten pääsiäinen osuu myös tälle viikolla. Tunnelma oli kuvista päätellen tiivis, kun satapäinen rabbijoukko siunasi yleisön Aaronin siunauksella 3 Moos 6:22-26-jakeiden mukaan. Tänään käydessämme Itkumuurilla, siellä kymmenet uudet sotilaat vannoivat valaansa.

                                                       CHAG SAMEACH!

SEDER-ATERIASTA

Teologisissa piireissä esitetään hyvinkin erilaisia mielipiteitä siitä, oliko Jeesuksen viimeinen ateria opetuslasten kanssa sama, kuin juutalaisten viettämä Pesachin suuri ateria, eli Seder. Myös evankeliumit itse antavat ristiriitaista tietoa asiasta, aterian ajankohdasta sekä yksityiskohdista. Juutalaisten käyttämät erilaiset kalenterit sekoittavat asiaa lisää, sekä se, että fariseukset ja saddukeukset viettivät seder-ateriaa eri päivinä, toiset Nisan-kuun 14. päivänä, toiset 15.

Kuitenkin Jeesus sanoi: "Minä olen halajamalla halunnut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin." (Lk 22:15) Aterialla Jeesus sanoi jäähyväiset opetuslapsilleen ja korosti vielä viimeiseen asti sanomansa pääkohtia. Johannes kertoo puheesta kaikkein yksityiskohtaisimmin luvuissa 13-17. Koko pääsiäisateria on myös symbolisesti esimerkki lunastuksesta, jonka Jeesus itse suoritti oman uhrinsa kautta, ollen "Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin". Tämä ateria sisältää myös meidän kristittyjen ehtoollisen asetuksen.

Tiedemiehet ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että Jeesus kuoli perjantaina, johon Nisan-kuun 14. päivä vuonna 33AD (v. 3793 juutalaisen kalenterin mukaan) osui, kellonaikaan, jolloin pääsiäislampaiden teurastus temppelissä tapahtui klo 12-15.  Tällöin viimeinen ateria oli edellisenä iltana, ennen vangitsemista Getsemanessa. Tämä on myös jo Nisan-kuun 14. päivää, sillä vuorokauden lasku aloitetaan auringonlaskusta. Luukas kuvaa tätä dramaattista tapahtumaa (Lk23: 44-46) näin: " Ja oli jo noin kuudes hetki (klo12). Niin yli kaiken maan tuli pimeys, joka kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen (klo 15), sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiini minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä." Pimeys hälveni ja esirippu repesi juuri sillä hetkellä kun viimeinen lammas uhrattiin ja Jeesus antoi henkensä.
Johanneksen evankeliumi (Joh 19:31) kertoo myös, että ristiinnaulitsemisen päivä oli Sapatin valmistaumispäivä eli perjantai, josta syystä Jeesuksen ruumis otettiin ristiltä ennen Sapatin alkua auringon laskiessa. Pääsiäinen ja Sapatti osuvat samalle päivälle, perjantaille vain vuonna -33AD, muina lähivuosina, mahdollisina ristiinnaulitsemisen vuosina Pesach on maanantaina.
 Vaikka päivästä ei ole varmaa tietoa, Jeesuksen viimeisellä aterialla on paljon yhteistä perinteisen Seder-aterian kanssa, vaikka evankeliumit eivät mainitsekaan kaikkia aterian elementtejä. Seuraavassa vertaan joitakin yksityiskohtia evankeliumeista juutalaiseen perinteiseen seder-aterian viettoon. (Osa opetuksesta on nettisivulta http://bible.org/passoverseder in the time of Jesus, joka puolestaan lainaa tekstejä Mishnasta, juutalaisesta vuonna 200 AD kirjoitetusta dokumentista, kirjoittaja rabbi Judah ha-Nassi. Hän kirjoitti muistiin suullisen tradition tekstejä, alkuperältään suuren rabbi Hillelin ajalta n 100 vuotta eKr, joten on hyvin todennäköistä, että Jeesuskin vietti juhlaa näin. )

Seder-ateria aloittaa Pesachin juhlimisen. Sitä vietetään Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sitä tuli viettää läpi sukupolvien aina samana päivänä (Nisan-kuun 14) kertoen tarinaa Herran suurista ihmeistä ja voimasta tuleville sukupolville II Moos 12 luvun antaman käskyn mukaan. Seder-ateria ei ole pelkkä ateria, vaan pöydälle on katettu kokonainen pelastus-näytelmä, johon ruokailijat osallistuvat kuuntelemalla, maistamalla ja kysymällä kysymyksiä.  Matza kuvaa sitä happamatonta leipää, jonka israelillaiset kantoivat taikina-astioissa paetessaan Egyptistä faaraon vihdoin päästäessä heidät lähtemään. Charoseth (omenasta, kanelista, hunajasta ja pähkinöistä valmistettu tahna, jota syödään matzan kanssa) on kuvaus siitä laastista, jota israelilaisten piti tehdä rakentaessaan faaraon kaupunkeja orjuudessa. Katkerat yrtit kuvaavat kärsimystä ja elämän kovuutta, jota he kokivat orjuudessa.  Lammas, jonka veri siveltiin ovien pihtipieliin (muodostaen ristin niin tehtäessä) ja joka paistettiin kokonaisena tulessa, pelasti kansan kuoleman enkelin lyödessä Egyptin kaikki esikoiset.

Aterian neljä maljaa perustuvat II Moos 6:6-8 sanoihin, jossa Herra lupaa viisinkertaisen pelastuksen:
1. vien teidän pois egyptiläisten sorron alta
2. vapautan teidät orjuudesta
3. pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla
4. otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne
5. johdatan teidät siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olen luvannut.
Viides malja on nk Eliaan malja, joka jätetään juomatta ja se viittaa Messiaan tuloon. Lopullinen, konkreettinen saapuminen, ruumiin lunastus tapahtuu vasta Jumalan valtakunnassa Messiaan paluun jälkeen, johon myös Roomalaiskirje 8: 23 viittaa ("mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.") Nämä valaisevat pelastuksen ja lunastuksen suuruutta meillekin. Pelastus ei ole vain vapautus synneistä, vaan kaikkinaisesta orjuudesta ja siihen liittyy myös adoptointi Jumalan kansaan, perheväkeen.


Matteus ja Markus mainitsevat vain yhden maljan ja leivän siunauksen. (Matt 26:20-, Markus 14:18-) Luukas puhuu kahdesta maljasta ja leivän siunauksesta siinä välissä (Lk 22: 14-). Nämä maljat ja leivänmurto ovat symboleja Jeesusken iankaikkisesta lunastuksesta, hänen verensä ja ruumiinsa kautta. Kaikki kolme evankeliumia mainitsevat myös Jeesuksen sanat, ettei hän juo enää viinipuun hedelmää ennenkuin kuin opetuslasten kanssa Isänsä valtakunnassa (4. tai 5. malja?).

Johannes ei mainitse itse ateriointia, vaan 13. luvun alussa kertoo, miten Jeesus ennen ateriaa esimerkillään opetti opetuslapsille palvelijan asenteesta pesten heidän jalkansa. Tämä oli juutalaisessa yhteiskunnassa orjien tai kaikkein halvimpien palvelijoiden tehtävä. 13-17 luvut jatkavat opetuslasten valmistamista hänen poismenoonsa, puhuvat tulevista ahdistuksista, Pyhän Hengen lupauksesta ja lohdutuksesta, ja miten Hän oli valinnut heidät kantamaan hedelmää ja pysymään Hänessä, viinipuussa. Hän lupaa myös tulla lopulta hakemaan omansa ja viemään valmistamaansa paikkaan.
Jeesuksen aikana aterioitiin puolittain makuuasennossa tyynyjen päällä matalan pöydän ympärillä. Istumajärjestys oli määrätty: perheen pään oikealla puolella istui tärkein vieras tai hänelle läheisin henkilö. Kun leipä, matza, oli siunattu, isäntä mursi sen ja antoi oikealla istuvalle, ja he yhdessä kastoivat sen charoseth-tahnaan. Ja sitten seuraava mursi taas ja kastoi vierustoverinsa kanssa. (Kaunis kuvaus yhteisöllisyydestä ja riippuvuudestamme toisista.) Siksi juuri Jeesus sanoi Matt 26:23: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut." ... (jae 25:) Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit." Miksi Jeesus asetti Juudaksen tärkeimmälle paikalla, oikealle puolelleen? Rakastaakseen tätä loppuun saakka! (Joh 13:1) Antaakseen hänelle vielä viime hetkelläkin mahdollisuuden tehdä käännös ja ottaa vastaan Jumalan armo. Mutta koska Juudas tähänkin vastasi vilpillisesti ("En kai minä ole se?"), Jeesus vain sanoi hänelle, "minkä teet, tee se nopeasti!" Juudaksen lähdettyä, toiset alkoivat kiistellä siitä, kuka oli tärkein, ehkä, koska paikka Jeesuksen oikealla puolella oli nyt vapaa. (Lk 22: 24- )

Pesach juhla on valtava ilojuhla! Siihen kuuluvat ilolaulut ja psalmit. Juhlan alussa lauletaan psalmit 113 ja 114, joiden sisältönä on Jumalan armo, alhaisen nostaminen prinssien joukkoon ja vapauttaminen Egyptin orjuuudesta. Aterian lopuksi lauletaan psalmit 115-118, johon Jeesuskin opetuslapsineen tiettävästi osallistui. "Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle". (Mark 14:26) Psalmit 115-117 kuvaavat Jumalaa kaikkivaltiaana, elävänä, kaiken Luojana , kuolemasta vapauttajana. Psalmissa 118 erityisesti on merkittäviä jakeita ajatellen, että se oli Jeesuksen viimeinen laulu ennen kärsimyksien tien alkamista. Ne puhuvat myös selkeästi hänen Messiaan olemuksestaan ja toisesta tulemuksestaan:

jae 5-9 (Raamatun keskimmäiset jakeet)
Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin. parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaisiin.
jakeet 17-24
En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. Herra kyllä minua kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. Se kivi jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
 Jae 26:
Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.

Mekin saamme riemuita siitä päivästä, jonka Herra oli tehnyt, Pesach- juhlasta 14. Nisan-kuuta v 33 AD, päivästä, joka on kulmakivi koko maailman historiassa!

VALMISTAUTUMISTA PESACH'IN VIETTOON

 

Tällä viikolla vietetään juutalaisen kalenterin  aloittavaa suurta juhlaa, Pesachia. Se on myös uuden vuoden juhla. Juutalaisessa kalenterissa on neljä uutta vuotta: uskonnollinen uusi vuosi, josta kalenteri alkaa (4.Moos 9: 1-5), Rosh Hashanna, suuri sovituspäivä (7. kuun 10.pvä) länsimainen uusivuosi 1.1. ja puiden uusi vuosi Tu B' Svat, joka aloittaa uuden vuoden maanviljelyksessä tammi-helmikuun vaihteessa. Valmistautuminen Pesachiin on näkynyt monella tavalla katukuvassa ja ihmisten elämässä. Kodeissa tehdään yleensä suursiivoa, kaiken
happaman leivän lisäksi vaihdetaan keittiövälineitä uusiksi, kattiloita ja muita keittovälineitä, vuodevaatteita ja jopa huonekaluja näkee roskalavoilla. Näyttää siltä, että käynnissä on kokonaisvaltainen kodin inventaario. Ruokailuvälineitä, haarukoita, veitsiä jne ja pannuja kiehautetaan kaduille nostetuissa isoissa kiehuvissa vesiastioissa kaiken lian ja "hapatuksen" poistamiseksi. Uutta ostetaan vanhan tilalle ja kaupat, kadut ovat tungokseen asti täynnä väkeä. Kauppiaat ovat levittäneet kattilansa ja muut myytävät tavarat katujen varsille ulos. Myös ruokatarvikkeita hamstrataan juhlien varalle suuret määrät. Jo tänään torstaina monista kaupoista oli peitettynä leipää, makeisia ja muuta "hapanta ruokatavaraa" sisältävät hyllyt. Viikon ajan syödään leivän sijasta vain matzaa, eräänlaista näkkileipää. Jauhoja ei käytetä edes ruuanlaitossa, leivonnaiset on valmistettu yleensä kookos- tai mantelijauheesta.

 Juhlat kestävät  viikon verran, jolloin koulut ovat suljettuina ja monet viettävät lomaa.

Olin maanantaina Donan, pastorin vaimon kanssa ostoksilla seurakunnan perjantain seder-ateriaa varten. Tai se oli hyvä yritys ehdä ostoksia. Kiersimme tunnin eri parkkialueita onnistumatta löytämään tilaa. Luovuimme lopulta yrityksestä ja Dona päätti ostaa tarvittavat ruokatarvikkeet lähikaupasta. Keskiviikkona yritimme uudestaan ja onnistuimme jo puolessa tunnissa. Kaupassa meni kuitenkin pitkälti yli toista tuntia, sillä kassajonot olivat valtavat. Monilla oli kärryt kukkuroillaan tavaraa, toisilla jopa kaksi kärryllistä. Täällä tarvitaan jokapäiväisissä asioissa sitä kuuluisaa "savlanut'ia" eli kärsivällisyyttä!


Viikon kestävien juhlien ajaksi vartijoita ja poliiseja on lisätty katukuvaan runsaasti. Maanantaina tapahtuneen itsemurhapommijan iskun jälkeen Länsiranta on suljettu juhlien ajaksi. Isku kohdistui kaupungin liikennelaitoksen bussiin ja tapauksessa oli Jumalan suuri varjelus läsnä; bussi oli tapahtumahetkellä tyhjä. Ohiajaneesta bussista n 20 henkilöä loukkaantui, muutama vakavasti. Terroristi kuoli myöhemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin. 

Pesach alkaa seder-aterialla. Se on tärkeä perheen tai ystävien kesken vietetty juhla, sama, jota Jeesuskin vietti opetuslastensa kanssa ennen vangitsemistaan. Aterialla käydään läpi Raamatusta koko kertomus israelilaisten vapauttamisesta Egyptin orjuudesta Mooseksen kautta.

"ÄLKÄÄ SIIS MUREHTIKO HUOMISESTA PÄIVÄSTÄ."

"SENTÄHDEN MNÄ SANON TEILLE: ÄLKÄÄ MUREHTIKO HENGESTÄNNE, MITÄ SÖISITTE TAI MITÄ JOISITTE; ÄLKÄÄKÄ RUUMIISTANNE, MITÄ PÄÄLLENNE PUKISITTE. EIKÖ HENKI OLE ENEMMÄN KUIN RUOKA JA RUUMIS ENEMMÄN KUIN VAATTEET?






 KATSOKAA TAIVAAN LINTUJA;

 EIVÄT NE KYLVÄ EIVÄTKÄ KOKOA AITTOIHIN, JA TEIDÄN TAIVAALLINEN ISÄNNE RUOKII NE. ETTEKÖ TE OLE PALJOA SUUREMPIARVOISET KUIN NE?

JA KUKA TEISTÄ VOI
MUREHTIMISELLAAN LISÄTÄ IKÄÄNSÄ KYYNÄRÄNKÄÄN VERTAA?

 JA MITÄ TE MUREHDITTE VAATTEISTA?

 KATSELKAA KEDON KUKKIA, KUINKA NE KASVAVAT; EIVÄT NE TYÖTÄ TEE EIVÄTKÄ KEHRÄÄ. KUITENKIN MINÄ SANON TEILLE: EI SALOMO KAIKESSA LOISTOSSANSA OLLUT NIIN VAATETETTU KUIN YKSI NIISTÄ." (MATT 6:26-29)

JOS SIIS JUMALA NÄIN VAATETTAA KEDON RUOHON, JOKA TÄNÄÄN KASVAA JA HUOMENNA UUNIIN HEITETÄÄN, EIKÖ PALJOA ENEMMIN TEITÄ, TE VÄHÄUSKOISET?

SILLÄ TÄTÄ KAIKKEA PAKANAT TAVOITTELEVAT. TEIDÄN TAIVAALLINEN ISÄNNE KYLLÄ TIETÄÄ TEIDÄN KAIKKEA TÄTÄ TARVITSEVAN.









VAAN ETSIKÄÄ ENSIN JUMALAN VALTAKUNTAA JA HÄNEN VANHURSKAUTTAAN, NIIN MYÖS KAIKKI TÄMÄ TEILLE ANNETAAN. (MATT 6:30-33)

KEVÄISIÄ KUUROJA JA SIUNAUSTEN SATEITA

 

Muutamana viime päivänä Jerusalemia on vihmonut lämmin kevätsade. Eilinen päivä oli vielä helteinen ja kaukaa kuului ukkosen jyrähdyksiä. Tänään sade on ollut lähes yhtäjaksoista ja lämpötilakin on pudonnut. Kadulle ilmestyivät talvesta tutut ortodoksimiehet valtavine suihkuhatun näköisine sadesuojineen muhkean huopaisen lierihatun peitteenä ja myös naiset ottivat kaapista toppatakkinsa jälleen esille, lämpötilan pudotessa lähelle + 15C. Sadetta on luvattu vielä pari päivää, mutta viikonlopusta alkaen lämpötila kohoaa taas lähes +30C:een. Nämä saattavatkin olla viimeiset sateet taas lokakuuhun saakka. Kesäkautena Israelissa ei koskaan sada, ei pisaraakaan, joten jokainen tippa kevätsateesta menee tarpeeseen. On hyvä, että sateenkin tulevat ajallansa. Tänä vuonna sadetta on saatukin tavallista enemmän; Kuolleen Meren pinta on noussut ja Negevissä jopa tulvii niin, että teitä on poikki. Kuiva maa ei pysty yhtäkkiä nielemään suurta vesimäärää ja se huutoutuu wadeja myöten mereen. Kukat kukkivat parhaimmillaan: ruusut, leijonankidat, bougainvillet ja kaikki muutkin niittyjen kukat.


  Raamattu puhuu kymmenissä jakeissa sateesta ja se kuvaa usein Jumalan siunausta. Tässä muutamia:
(5Moos 11:14) " ...niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi."
(5 Moos 28:12) "Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt, ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa."
(Hosea 6:3) "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra; hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan."
(Jes 55:10) "Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee; se ei minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle on otollista, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."

Nykyään, teollisessa ja tietokoneiden hallitsemassa maailmassa, eikö sateesta ja hyvästä sadosta puhuminen ole hieman arkaalista? Eikö se kuulu menneeseen maatalouskeskeiseen maailmaan, onko sillä mitään tekemistä meidän elämämme kanssa? Jos kuitenkin katsoo uutisia, sodan ja terrorismin jälkeen mittavimpiin globaaleihin ongelmiin kuuluvat yhä nälkä, köyhyys ja alhainen elintaso, monissa maissa sateettomuuden  ja kuivuuden aiheuttamia. Jakamalla elintasoa tasaisemmin saataisiin nälän ongelma kukistettua, mutta tilanne silti osoitttaa, että ihminen ei ole, avaruuden valloituksesta  ja tekniikan ihmeistä huolimatta, elementtien herra vaan riippuvainen säästä, monesssakin mielessä. Sateet ja siunaus tulevat Jumalalta, mutta ihminen on toki myös asetettu vaalimaan viisaasti luomakuntaa, eikä ryöstämään sitä, käyttämään itsekkäästi hyötyäkseen taloudellisesti. Joten kannattaa rukoilla kevät- ja syyssateita ja toimia luontoa säästäen!

Tänään matkustaessani kaupunkiin, bussiin nousi minun jälkeeni eräältä pysäkiltä kokonainen komppania nuoria iloisia sotilaita, miehiä ja naisia, armeijan vihreissä. Koko bussi tuli aivan täyteen ja käytävä keskiosaa myöten oli tukossa jättimäisten kangaskassien ja rinkkojen takia. Hauska tapaus! Minäkin jouduin loikkimaan niiden ylitse jotenkuten pyrkiessäni ulos pysäkilläni. Siunasin heitä mielessäni ja olin kiitollinen viimeisistä rauhallisista kolmesta viikosta ilman terrori-iskuja. Tämä viimeinen iskujen aalto näyttäisi tältä erää olevan ohi. Hamasin johtaja tosin TV-uutisissa esitti pahoittelunsa siitä, että Fatah-hallinto oli liikaa tehnyt myönnytyksiä israelilaisille turvallisuusjoukoille. Netanjahu puolestaan kiitteli palestiinalaishallinnon ja israelilaisten yhteistyötä terrorismin hillitsemisessä.

Hektisen elämän keskellä on hyvä, että on välillä hiljaisempia päiviä, jolloin voi tankata voimia taas uusia haasteita varten. Viime päivinä Herra on muistuttanut sanallaan rakkaudestaan, joka ympäröi meitä joka hetki.
Hän on myös ikiaikojen Jumala, meidän turvamme ja jonka iankaikkiset käsivarret kantavat meitä.  5 Moos 33:27.

UUSIA TUULIA

Paluumatkani tänne Israeliin oli aika kuoppainen, aivan konkreettisestikin! Lensin taas Istanbulin kautta ja lentäjällä oli jollain tavalla jarrujalka hukassa, molemmilla lennoilla, niin työssykäs lasku oli ja lisäksi koneesta kuului outoa kirskuvaa ääntä laskeuduttaessa. Katsoimme vain silmät pyöreinä toisiimme vierustoverin kanssa ja ihmettelimme, olikohan tämä lentäjä jollain koelennolla vai oliko harjoitellut laskeutumista aikaisemminkin!
Vieressäni ensimmäisellä lennolla istui jäyhän tuntuinen pitkähiuksinen suomalais-nuorimies, joka kuunteli heviä korvakuulokkeilla koko matkan ja katseli jotain psykodeeliseltä näyttävää musiikkifilmiä. Kun sitten muutaman minuutin keskustelimme ennen laskeutumista, hän kertoi olevansa menossa koko vuodeksi vuokraamalleen mökille Turkin rannikolle ja hehkutteli paikan ihanuutta.
Matkani teki epämukavaksi massiivinen flunssa ja tukkoinen olo. Onneksi viimeisellä lennolla vieressäni oli vapaata, sain ojentaa jalkani ja levätä pari tuntia. Myös passintarkastuksessa klo 04.00 aamulla oli yllättäin hankaluuksia. Jono mateli eteenpäin hitaasti. Jokaisen kohdalla näytti olevan epäselvyyksiä. Näin, miten tarkastaja lähetti jo kolme henkilöä edeltäni jonosta lisäkuulusteluihin toimistolle ja suupielestäni huomautin vieressä seisovalle miehelle, että taidamme ollakin väärässä jonossa. Vuoroni vihdoin saapui ja tarkastaja alkoi tenttaamaan tiukasti matkani tarkoitusta, katsoi lentoliput ja poistui sitten passini kädessään neuvottelemaan jonkun kanssa. Vapaaehtoistyö ja tiedotus Israelista kuitenkin kelpasivat hänelle lopulta ja hän toivotti hyvää matkaa ja ojensi dokumenttini takaisin. Saavuin perille asunnolleni n klo 6 keskiviikkoaamuna ja loppupäivä kuluikin levätessä. Illalla saapuivat Matti ja Irja Kuolleelta Mereltä.
Torstai oli perinteiseen tapaan Tel Aviv-päivä. Saavuimme Punaiseen Mattoon hyvissä ajoin avustustarvikkeinemme. Keskuksessa oli jo silloin neljä asiakasta, kuka syömässä, kuka etsimässä itselleen uutta päälle pantavaa. Kohta ruokapöytä oli täynnä, keskukseen saapui vanhoja tuttuja ja monia uusia kasvoja. Myös viime blogissa mainitsemani Alla oli paikalla, nyt huomattavasti paremmassa kunnossa. Hän nukkui sohvalla uupuneena lähes koko aukioloajan, neljä tuntia. Anat,  työn johtaja, istui pöydän ääressä keskustellen usean asiakkaan kanssa. Yksi heistä oli nuori transseksuaali, Jane, joka purki sydäntään ja elämänsä kipeyttä itkien. Anat rukoili hänen puolestaan. Päivän aikana keskuksessa kävi yli 20 asiakasta, mikä oli huippu! Neljä heistä oli transseksuaaleja, jotkut todella huonossa kunnossa. Keskuksessa koki uuden herkän ilmapiirin. Lauloimme eräälle arabi-tytölle Irjan kanssa arabiaksi. Tämä halasi meitä moneen otteeseen ja lähti kyyneleeet silmissä. Toinen nainen, entinen Tel Avivin parhaimman ravintolan pääkokki, nainen, joka puhui useita kieliä ja oli matkustellut ympäri maailmaa, kärsii nyt huumeiden ohella vaikeasta astmasta. Hän on sosiaaliturvan ulkopuolella eikä voi ostaa lääkkeitä. Hän lupasi tulla uudestaan maanantaina ja lähteä Haifaan kuntoutukseen.
Intensiivisen, mutta samalla toivorikkaan päivän jälkeen suuntasimme Tel Avivin ihanalle hiekkarannalle, missä Matti meitä jo odotti. Saimme nauttia hetken auringosta, lämmöstä, kerätä kiviä ja simpukoita ja työntää varpaat lämpimään hiekkaan. Ympärillä koirat juoksivat innoissaan pallojen perässä ja ihmiset ottivat aurinkoa. Mielessä oli kiitollisuus Jumalalle Hänen hyvyydestään!

"Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdatan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansan, minun valittuni juoda. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani." Jes 43: 19-21