SEDER-ATERIASTA

Teologisissa piireissä esitetään hyvinkin erilaisia mielipiteitä siitä, oliko Jeesuksen viimeinen ateria opetuslasten kanssa sama, kuin juutalaisten viettämä Pesachin suuri ateria, eli Seder. Myös evankeliumit itse antavat ristiriitaista tietoa asiasta, aterian ajankohdasta sekä yksityiskohdista. Juutalaisten käyttämät erilaiset kalenterit sekoittavat asiaa lisää, sekä se, että fariseukset ja saddukeukset viettivät seder-ateriaa eri päivinä, toiset Nisan-kuun 14. päivänä, toiset 15.

Kuitenkin Jeesus sanoi: "Minä olen halajamalla halunnut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin." (Lk 22:15) Aterialla Jeesus sanoi jäähyväiset opetuslapsilleen ja korosti vielä viimeiseen asti sanomansa pääkohtia. Johannes kertoo puheesta kaikkein yksityiskohtaisimmin luvuissa 13-17. Koko pääsiäisateria on myös symbolisesti esimerkki lunastuksesta, jonka Jeesus itse suoritti oman uhrinsa kautta, ollen "Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin". Tämä ateria sisältää myös meidän kristittyjen ehtoollisen asetuksen.

Tiedemiehet ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että Jeesus kuoli perjantaina, johon Nisan-kuun 14. päivä vuonna 33AD (v. 3793 juutalaisen kalenterin mukaan) osui, kellonaikaan, jolloin pääsiäislampaiden teurastus temppelissä tapahtui klo 12-15.  Tällöin viimeinen ateria oli edellisenä iltana, ennen vangitsemista Getsemanessa. Tämä on myös jo Nisan-kuun 14. päivää, sillä vuorokauden lasku aloitetaan auringonlaskusta. Luukas kuvaa tätä dramaattista tapahtumaa (Lk23: 44-46) näin: " Ja oli jo noin kuudes hetki (klo12). Niin yli kaiken maan tuli pimeys, joka kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen (klo 15), sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiini minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä." Pimeys hälveni ja esirippu repesi juuri sillä hetkellä kun viimeinen lammas uhrattiin ja Jeesus antoi henkensä.
Johanneksen evankeliumi (Joh 19:31) kertoo myös, että ristiinnaulitsemisen päivä oli Sapatin valmistaumispäivä eli perjantai, josta syystä Jeesuksen ruumis otettiin ristiltä ennen Sapatin alkua auringon laskiessa. Pääsiäinen ja Sapatti osuvat samalle päivälle, perjantaille vain vuonna -33AD, muina lähivuosina, mahdollisina ristiinnaulitsemisen vuosina Pesach on maanantaina.
 Vaikka päivästä ei ole varmaa tietoa, Jeesuksen viimeisellä aterialla on paljon yhteistä perinteisen Seder-aterian kanssa, vaikka evankeliumit eivät mainitsekaan kaikkia aterian elementtejä. Seuraavassa vertaan joitakin yksityiskohtia evankeliumeista juutalaiseen perinteiseen seder-aterian viettoon. (Osa opetuksesta on nettisivulta http://bible.org/passoverseder in the time of Jesus, joka puolestaan lainaa tekstejä Mishnasta, juutalaisesta vuonna 200 AD kirjoitetusta dokumentista, kirjoittaja rabbi Judah ha-Nassi. Hän kirjoitti muistiin suullisen tradition tekstejä, alkuperältään suuren rabbi Hillelin ajalta n 100 vuotta eKr, joten on hyvin todennäköistä, että Jeesuskin vietti juhlaa näin. )

Seder-ateria aloittaa Pesachin juhlimisen. Sitä vietetään Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sitä tuli viettää läpi sukupolvien aina samana päivänä (Nisan-kuun 14) kertoen tarinaa Herran suurista ihmeistä ja voimasta tuleville sukupolville II Moos 12 luvun antaman käskyn mukaan. Seder-ateria ei ole pelkkä ateria, vaan pöydälle on katettu kokonainen pelastus-näytelmä, johon ruokailijat osallistuvat kuuntelemalla, maistamalla ja kysymällä kysymyksiä.  Matza kuvaa sitä happamatonta leipää, jonka israelillaiset kantoivat taikina-astioissa paetessaan Egyptistä faaraon vihdoin päästäessä heidät lähtemään. Charoseth (omenasta, kanelista, hunajasta ja pähkinöistä valmistettu tahna, jota syödään matzan kanssa) on kuvaus siitä laastista, jota israelilaisten piti tehdä rakentaessaan faaraon kaupunkeja orjuudessa. Katkerat yrtit kuvaavat kärsimystä ja elämän kovuutta, jota he kokivat orjuudessa.  Lammas, jonka veri siveltiin ovien pihtipieliin (muodostaen ristin niin tehtäessä) ja joka paistettiin kokonaisena tulessa, pelasti kansan kuoleman enkelin lyödessä Egyptin kaikki esikoiset.

Aterian neljä maljaa perustuvat II Moos 6:6-8 sanoihin, jossa Herra lupaa viisinkertaisen pelastuksen:
1. vien teidän pois egyptiläisten sorron alta
2. vapautan teidät orjuudesta
3. pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla
4. otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne
5. johdatan teidät siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olen luvannut.
Viides malja on nk Eliaan malja, joka jätetään juomatta ja se viittaa Messiaan tuloon. Lopullinen, konkreettinen saapuminen, ruumiin lunastus tapahtuu vasta Jumalan valtakunnassa Messiaan paluun jälkeen, johon myös Roomalaiskirje 8: 23 viittaa ("mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.") Nämä valaisevat pelastuksen ja lunastuksen suuruutta meillekin. Pelastus ei ole vain vapautus synneistä, vaan kaikkinaisesta orjuudesta ja siihen liittyy myös adoptointi Jumalan kansaan, perheväkeen.


Matteus ja Markus mainitsevat vain yhden maljan ja leivän siunauksen. (Matt 26:20-, Markus 14:18-) Luukas puhuu kahdesta maljasta ja leivän siunauksesta siinä välissä (Lk 22: 14-). Nämä maljat ja leivänmurto ovat symboleja Jeesusken iankaikkisesta lunastuksesta, hänen verensä ja ruumiinsa kautta. Kaikki kolme evankeliumia mainitsevat myös Jeesuksen sanat, ettei hän juo enää viinipuun hedelmää ennenkuin kuin opetuslasten kanssa Isänsä valtakunnassa (4. tai 5. malja?).

Johannes ei mainitse itse ateriointia, vaan 13. luvun alussa kertoo, miten Jeesus ennen ateriaa esimerkillään opetti opetuslapsille palvelijan asenteesta pesten heidän jalkansa. Tämä oli juutalaisessa yhteiskunnassa orjien tai kaikkein halvimpien palvelijoiden tehtävä. 13-17 luvut jatkavat opetuslasten valmistamista hänen poismenoonsa, puhuvat tulevista ahdistuksista, Pyhän Hengen lupauksesta ja lohdutuksesta, ja miten Hän oli valinnut heidät kantamaan hedelmää ja pysymään Hänessä, viinipuussa. Hän lupaa myös tulla lopulta hakemaan omansa ja viemään valmistamaansa paikkaan.
Jeesuksen aikana aterioitiin puolittain makuuasennossa tyynyjen päällä matalan pöydän ympärillä. Istumajärjestys oli määrätty: perheen pään oikealla puolella istui tärkein vieras tai hänelle läheisin henkilö. Kun leipä, matza, oli siunattu, isäntä mursi sen ja antoi oikealla istuvalle, ja he yhdessä kastoivat sen charoseth-tahnaan. Ja sitten seuraava mursi taas ja kastoi vierustoverinsa kanssa. (Kaunis kuvaus yhteisöllisyydestä ja riippuvuudestamme toisista.) Siksi juuri Jeesus sanoi Matt 26:23: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut." ... (jae 25:) Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit." Miksi Jeesus asetti Juudaksen tärkeimmälle paikalla, oikealle puolelleen? Rakastaakseen tätä loppuun saakka! (Joh 13:1) Antaakseen hänelle vielä viime hetkelläkin mahdollisuuden tehdä käännös ja ottaa vastaan Jumalan armo. Mutta koska Juudas tähänkin vastasi vilpillisesti ("En kai minä ole se?"), Jeesus vain sanoi hänelle, "minkä teet, tee se nopeasti!" Juudaksen lähdettyä, toiset alkoivat kiistellä siitä, kuka oli tärkein, ehkä, koska paikka Jeesuksen oikealla puolella oli nyt vapaa. (Lk 22: 24- )

Pesach juhla on valtava ilojuhla! Siihen kuuluvat ilolaulut ja psalmit. Juhlan alussa lauletaan psalmit 113 ja 114, joiden sisältönä on Jumalan armo, alhaisen nostaminen prinssien joukkoon ja vapauttaminen Egyptin orjuuudesta. Aterian lopuksi lauletaan psalmit 115-118, johon Jeesuskin opetuslapsineen tiettävästi osallistui. "Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle". (Mark 14:26) Psalmit 115-117 kuvaavat Jumalaa kaikkivaltiaana, elävänä, kaiken Luojana , kuolemasta vapauttajana. Psalmissa 118 erityisesti on merkittäviä jakeita ajatellen, että se oli Jeesuksen viimeinen laulu ennen kärsimyksien tien alkamista. Ne puhuvat myös selkeästi hänen Messiaan olemuksestaan ja toisesta tulemuksestaan:

jae 5-9 (Raamatun keskimmäiset jakeet)
Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin. parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaisiin.
jakeet 17-24
En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. Herra kyllä minua kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. Se kivi jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
 Jae 26:
Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.

Mekin saamme riemuita siitä päivästä, jonka Herra oli tehnyt, Pesach- juhlasta 14. Nisan-kuuta v 33 AD, päivästä, joka on kulmakivi koko maailman historiassa!