Vieressäni ensimmäisellä lennolla istui jäyhän tuntuinen pitkähiuksinen suomalais-nuorimies, joka kuunteli heviä korvakuulokkeilla koko matkan ja katseli jotain psykodeeliseltä näyttävää musiikkifilmiä. Kun sitten muutaman minuutin keskustelimme ennen laskeutumista, hän kertoi olevansa menossa koko vuodeksi vuokraamalleen mökille Turkin rannikolle ja hehkutteli paikan ihanuutta.
Matkani teki epämukavaksi massiivinen flunssa ja tukkoinen olo. Onneksi viimeisellä lennolla vieressäni oli vapaata, sain ojentaa jalkani ja levätä pari tuntia. Myös passintarkastuksessa klo 04.00 aamulla oli yllättäin hankaluuksia. Jono mateli eteenpäin hitaasti. Jokaisen kohdalla näytti olevan epäselvyyksiä. Näin, miten tarkastaja lähetti jo kolme henkilöä edeltäni jonosta lisäkuulusteluihin toimistolle ja suupielestäni huomautin vieressä seisovalle miehelle, että taidamme ollakin väärässä jonossa. Vuoroni vihdoin saapui ja tarkastaja alkoi tenttaamaan tiukasti matkani tarkoitusta, katsoi lentoliput ja poistui sitten passini kädessään neuvottelemaan jonkun kanssa. Vapaaehtoistyö ja tiedotus Israelista kuitenkin kelpasivat hänelle lopulta ja hän toivotti hyvää matkaa ja ojensi dokumenttini takaisin. Saavuin perille asunnolleni n klo 6 keskiviikkoaamuna ja loppupäivä kuluikin levätessä. Illalla saapuivat Matti ja Irja Kuolleelta Mereltä.
Torstai oli perinteiseen tapaan Tel Aviv-päivä. Saavuimme Punaiseen Mattoon hyvissä ajoin avustustarvikkeinemme. Keskuksessa oli jo silloin neljä asiakasta, kuka syömässä, kuka etsimässä itselleen uutta päälle pantavaa. Kohta ruokapöytä oli täynnä, keskukseen saapui vanhoja tuttuja ja monia uusia kasvoja. Myös viime blogissa mainitsemani Alla oli paikalla, nyt huomattavasti paremmassa kunnossa. Hän nukkui sohvalla uupuneena lähes koko aukioloajan, neljä tuntia. Anat, työn johtaja, istui pöydän ääressä keskustellen usean asiakkaan kanssa. Yksi heistä oli nuori transseksuaali, Jane, joka purki sydäntään ja elämänsä kipeyttä itkien. Anat rukoili hänen puolestaan. Päivän aikana keskuksessa kävi yli 20 asiakasta, mikä oli huippu! Neljä heistä oli transseksuaaleja, jotkut todella huonossa kunnossa. Keskuksessa koki uuden herkän ilmapiirin. Lauloimme eräälle arabi-tytölle Irjan kanssa arabiaksi. Tämä halasi meitä moneen otteeseen ja lähti kyyneleeet silmissä. Toinen nainen, entinen Tel Avivin parhaimman ravintolan pääkokki, nainen, joka puhui useita kieliä ja oli matkustellut ympäri maailmaa, kärsii nyt huumeiden ohella vaikeasta astmasta. Hän on sosiaaliturvan ulkopuolella eikä voi ostaa lääkkeitä. Hän lupasi tulla uudestaan maanantaina ja lähteä Haifaan kuntoutukseen.
Intensiivisen, mutta samalla toivorikkaan päivän jälkeen suuntasimme Tel Avivin ihanalle hiekkarannalle, missä Matti meitä jo odotti. Saimme nauttia hetken auringosta, lämmöstä, kerätä kiviä ja simpukoita ja työntää varpaat lämpimään hiekkaan. Ympärillä koirat juoksivat innoissaan pallojen perässä ja ihmiset ottivat aurinkoa. Mielessä oli kiitollisuus Jumalalle Hänen hyvyydestään!
"Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdatan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansan, minun valittuni juoda. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani." Jes 43: 19-21
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti