TOISEN MOKKASIINEISSA

Luulen, että tänään opin tärkeän asian. Nimittäin asioiden katsomisesta toisen ihmisen näkökulmasta. Minulla oli keskustelu henkilön kanssa, joka ei ole ehkä kaikkein helpoimpia henkilöitä. Hän on aika särmikäs, vaativa, tarvitsee paljon palvelua. Puhuu toisista jopa arvostelevasti, negatiivisesti. Tiedätte varmasti tyypin. Hänen kanssaan on oltava koko ajan varuillaan, voi vain odottaa seuraavaa purkausta tai muuta epämiellyttävää. Hankala ihminen.
Aloimmekin keskustelemaan hieman syvemmin asioista ja hän kertoi lapsuuden kokemuksistaan. Pikkuveljen traagisesta kuolemasta, isän häviämisestä sodassa, kaikista ongelmista, syrjimisestä kansalaisuutensa takia, köyhyydestä. Yhtäkkiä sisälläni oli kuin valot olisi sytytetty: ei mikään ihme, että hän on särmikäs: hän on joutunut olemaan sitkeä ja selviytymään monesta. Ei ihme, että hän on vaativa: elämässä on varmasti ollut pulaa monesta, myös läheisistä ihmisistä ja inhimillisestä tuesta. Ei ihme, että hän on negatiivinen ja arvosteleva; niin häntäkin on kohdeltu, epäoikeudenmukaisesti, kovasti.
Ja mieleeni nousi vanha intiaanien sananlasku: "Älä tuomitse ketään, ennenkuin olet kulkenut mailin hänen mokkasiineissaan. " Hyvä elämän ohje! Emme voi tietää, mitä ihmisillä on takanaan. Vain Jumala tietää kaiken. Hän on ainoa oikeudenmukainen tuomari. Meidän tehtävämme on siunata!

SÄRKYNEIDEN SYDÄNTEN KUJA

.

Monessa suurkaupungissa löytyy katu tai kokonaisia kortteleja, joissa vieri vieressä on liikehuoneistoja, avoimia ovia, joiden edessä vähäpukeiset naiset seisovat etsien asiakkaita. Näin on Tel Avivissakin. Bussiaseman lähellä sijaitsevat korttelit ovat kaikenlaisen huumekaupan ja rikollisuuden keskus. Kahden kadunpätkän mitalta alueelta löytyy n 30-40 "putiikkia", rähjäistä huonetta, joiden oviaukoissa istuu naisia asiakasta odotellen. Yhden "putiikin" yläpuolelta löysin tämän ylläolevan särjetyn sydämen kuvan. Se kuvaa hyvin täällä toimivien ihmisten elämää, särkyneitä toiveita, luottamusta ja rikkimennyttä elämää, olemattomia ihmissuhteita. Tällä kadulla kaiken tämän keskellä sjaitsee myös Punaisen Maton Keskus. Keskuksen tarkoituksena on tulla lähelle näitä ihmisiä ja tarjota heille auttava käsi, mahdolllisuus uuteen tulevaisuuteen.

Muutama viimeinen torstai keskuksessa on ollut erityisen raskas. Viikko sitten asiakkaita oli paljon, mutta oli erittäin levotonta, koska eräältä naiselta varastettiin puhelin ja hän nosti siitä suuren metelin. Poliisit kutsuttiin paikalle, mutta puhelinta ei löytynyt. Tällä viikolla paikalla oli jälleen paljon naisia, lähes 30 yhteensä ja ilmapiiri oli melko rauhallinen, mutta huonokuntoiset ja kuihtuneet kehot, naisten sekavuus ja ahdistus olivat raskasta seurattavaa, vaikka hyviä keskusteluja ja kohtaamisiakin syntyi. Torstaista toipuminen vie aina useamman päivän, kun asioita ja yksityiskohtia pohtii ja vie rukouksessa Herralle.

Tilastot kertovat, että ihmiskaupan uhrien lisäksi n 95-98% prostituoiduista on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa tai varhaisessa nuoruudessa. Kerta toisensa jälkeen keskustellessani näiden naisten kanssa, kuulen lähes samat sanat, saman surullisen tarinan: "Isäni/setäni/ naapurin mies/perhetuttava käytti minua hyväksi seksuaalisesti. Häpesin asiaa niiin paljon, etten voinut kertoa kenellekään, edes äidille. Näistä asioista puhuminen on täysin kiellettyä/ epäsopivaa kulttuurissani. Olisin joutunut kaikkien hyljeksittäväksi." Ja myös: "Hyväksikäyttö rikkoi koko persoonani. Koin, että en pysty mihinkään. Koulu alkoi mennä huonosti. Aloin viettämään aikaani kadulla.  Minun täytyi olla paha ihminen, kun minulle tapahtui näin. En ole sopiva /kelvollinen kuin tähän prostituoidun työhön. Se on osani." Jos hyväksikäytön uhri ei saa lohdutusta, sisäistä parantumista ja puolustusta, jos rikollinen ei saa rangaistusta teoistaan, uhri alkaa kantamaan syyllisyyttä, joka kuuluisi teon tekijälle. Hän tuntee itsensä pahaksi ja syylliseksi, vaikka niin kuuluisi hyväksikäyttäjän tuntea. Mukaan tulee yleensä heti huumeiden käyttö, turruttamaan näiden tunteiden ja olosuhteiden kipua. Syöksykierre on valmis.
Punainen Matto tarjoaa näille naisille (ja keskuksessa käy myös 4-5 transseksuaalia nykyään) ystävyyden, keskustelun, ruokailun ja hygieniapalvelujen lisäksi tietoa kuntoutuksesta. Suunnitteilla on myös erilaisten terapiamuotojen mm taideterapian käyttö työssä tulevaisuudessa. Kävijöiden määrä vaihtelee n 15-30 välillä päivittäin.

Suurin osa keskuksen asiakkaista on kodittomia, syrjäytyneitä, kuolemansairaita usean vuoden huumeiden käytön jäljiltä. Monilla on AIDS, hepatiitti ja muita seksin ja huumeiden kautta välittyviä sairauksia. Teemme myös jalkautuvaa työtä kadulla ja kerromme oviaukoissa istuville naisille keskuksesta ja mahdollisuudesta toisenlaiseen elämään. Vastaanotto on ollut vaihteleva. Monet kokevat, etteivät ole vielä tarpeeksi huonossa tilanteessa. Mutta on ollut myös positiivista vastaanottoa.
Prostituution levinneisyys Israelin kaltaisessa uskonnollisessa maassa on suuri tragedia. Kuka voi enää käyttää näiden vakavasti sairaiden naisten palveluja? Vastaus on kauhistuttava: Uskonnolliset vähävaraiset, valtion tuilla elävät ortodoksijuutalaiset ovat heidän suurin asiakaskuntansa. Nämä miehet sitten vievät kaikki tarttuvat taudit kotona odottaville vaimoilleen. Tiukka uskonnollisuus ja sen luonnollista elämää rajoittavat säännöt ovat hedelmällinen perusta perverssioille ja laittomuudelle, myös lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Tarvitsemme useimmissa maissa kansalaisliikettä ja lakien muutosta prostituoidun palvelujen ostamisen tekemiseksi laittomaksi. Se on ainoa asia, joka auttaa ja puolustaa seksikaupan uhrien elämää ja tarjoaa heille mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Jos ei ole kysyntää, tarjontakin vähenisi. Tämä on todettu tosiasia mm Ruotsissa, jossa seksikauppa on saatu lähes kitkettyä. Se antaa myös keinot ihmiskaupan kitkemiseen. Nyt meillä Suomessa on seksin ostaminen kielletty vain parituksen tai ihmiskaupan uhreilta. Prostituutio ei ole kenenkään ihanneammatti, kukaan ei siitä haaveile tulevaisuuden uranaan. Siihen ajaudutaan tahdonvastaisesti. Jos olisi jokin muu vaihtoehto, se otettaisiin vastaan. Meidän tehtävämme on tarjota se vaihtoehto, puolustaa heikkoja ja hyväksikäytettyjä, olla niiden äänenä, jotka eivät voi puhua omasta puolestaan.
"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "Vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." Jes 61:1-3 Tämä on rukouksemme Punaisen Maton työn puolesta!

KEISAREIDEN KESAREA

Toukokuun alussa pääsin päivän retkelle KolBaMidbar-seurakuntalaisten kanssa Kesareaan, joka sijaitsee Välimeren rannikolla n 45km Tel Avivista pohjoiseen. Tämä  Herodes Suuren vuonna 25-13 eKr  Keisari Augustuksen kunniaksi rakentama kaupunki syvänmerensatamineen ja hallinnollisine rakennuksineen oli yksi tärkeimmistä keskuksista Juudeassa, ja sen pääkaupunki Jerusalemin tuhon jälkeen v 70jKr. Itse kaupunki ja sen vanhat rakennukset ja temppelit ovat tuhoutuneet monien valloitusten ja sotien seurauksena vuosisatojen kuluessa. Herodeksen loisteliaasta kaupungista on jäljellä vain rauniot, jotka kuitenkin antavat hyvän kuvan siitä, miten mahtava kaupunki on kerran ollut. Sen yli 600 v kestäneen olemassaolon aikana se toimi kaupan, merenkulun ja armeijan tukikohtana ja oli aikanaan yksi arkkitehtuurin helmiä Rooman valtakunnassa. Siellä sijaitsi myös kuuluisa kirjasto, jonka aarteita tutkivat monet oppineet, mm Josefus (eli v 37-n 100jKr ).

Herodeksen palatsia

Hippodrome-areena

Myös Raamattu mainitsee Kesarean useasti. Alkuseurakunnan aikana kaupungissa toimi myös kristillinen seurakunta, joka sai alkunsa Pietarin vierailusta Korneliuksen, sadanpäämiehen luona. Apostolien tekojen luku 10 kertoo tämän tarinan.
Muita mainintoja Kesareasta löytyy mm
Apt 21:8-9 Filippus ja hänen neljä profeetta-tytärtään
Apt 9:30 Paavalin matka K:sta Tarsikseen pian kääntymyksensä jälkeen
Apt 24: 15, 27 Paavali vietti 2 vuotta vankeudessa K:ssa.
Apt 23:23-26:32 Paavali Kesareassa Agrippan                                                                                        tuomioistuimen edessä.
Apt 12: 20-24 Herodes Agrippa (Herodes Suuren poika) kuolee Herran enkelin lyödessä häntä, koska hän asetti itsensä jumalan asemaan. Tämä tapahtui perimätiedon mukaan hänen rakentamallaan Hippodromella, areenalla, joka toimi gladiaattorikisojen näyttämönä sekä kristittyjen surmapaikkana.

Kuten muuallakin Rooman valtakunnassa, myös Kesareassa seurakunnat kokivat vainoja. Erikoisesti keisari Valerianin aikana (hallitsi v 253-260 jKr ) kolme yksinkertaista maanviljelijää, Priscus, Malchus ja Aleksander Kesarean ulkopuolelta heitettiin areenalle villipetojen revittäviksi. Heidän rikoksensa oli se, että he olivat rohkeasti kysyneet hallitsijalta, miksi hän painosti niin kristittyjä. Josefus kertoo myös Appianuksesta ja Maximinuksesta, jotka poltettiin elävältä, sekä Marcionite-neidosta.

Miksi tässä yhteydessä halusin mainita kristittyjen vainot? Koska se on ajankohtainen aihe tänäkin päivänä!

Kristittyjen vainot eivät tapahtuneet vain jossain kaukaisessa menneisyydessä, barbaaristen ja sivistymättömien, tietämättömien ihmisten kautta, vaan nykyaikana valtoissa, jotka ovat teollistuneita, sanovat itseään sivistyneiksi ja rauhanomaisiksi, mutta joilta kuitenkin puuttuu ihmisen arvon ymmärtäminen. Meidän sivistyneessä nykyajassamme 100 000 kristittyä menettää henkensä joka vuosi. Se tekee 274 henkilöä joka päivä!! On tärkeä rukoilla vainottujen veljien ja sisarten puolesta. Joiltakin järjestöiltä voit saada uutisia ja listoja vainotuista ja vangituista kristityistä eri puolilta maailmaa, että voit rukoilla heidän puolestaan nimeltä ja ehkä lähettää heille myös rohkaisevaa postia.
Jumala salli tämän Rooman valtakunnan hirmuvallan jatkua 300 vuotta, jolloin Hänen lastensa veri vuosi kuin vesi.Miksi oli välttämätöntä, että seurakunnalla oli niin hirveä ja pitkä kärsimyksen aika? Se tapahtui siksi, että maailma näkisi, että vaikka kuninkaat ja hallitsijat kokoontuisivat Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan, kaikki mitä he tekevät, on turhaa. Jumala on kansansa, Siionin keskellä. Hän auttaa sitä, jo aamulla aikaisin. Kristillinen seurakunta, aivan kuin ripustettuna maan ja taivaan välille, ei tarvitse muuta  apua kuin näkymättämän, mutta jumalallisen käden, joka piti siitä kiinni ja kantoi sitä joka hetki. Koskaan ei seurakunta ole ollut vapaampi, vahvempi ja kukoistavampi, laajalle kasvava, kuin vainojen päivinä.
Ja mitä sitten tapahtui tälle vainoavalle vallalle, Rooman valtakunnalle? Je kukistui barbaarien edessä. Rooma kukistui ja raunioitui, sen epäjumalat luhistuivat kivikasoiksi, samalla kun  barbaaritkansat, jotka valloittivat heidät muuttuivat nyky Euroopan nimikristillisiksi valtioiksi, ja heidän jälkeläisensä veivät kristillisen uskon Amerikkaan, Austraaliaan, Afrikkaan ja kaikkialle maailmaan. 

Kesarea on elävä esimerkki siitä, että tämän maailman Herodekset ja muut despootit häviävät, heidän palatsinsa ja rakennuksensa eivät pysy, mutta se, joka rakentaa vahvalle perustalle ja käyttää rakennusaineina pysyviä elementtejä, uskoa, toivoa ja rakkautta, ja laastina Jumalan apua, sen työ on pysyvää.

Jumala käytti menneisyydessä (ja käyttää nykypäivänäkin) vainoja omien tarkoitusperiensä eteenpäin viemiseksi ja käänsi ne voimaksi, hyväksi. "Marttyyrien veri on seurakunnan siemen." lausui Tertullius.
Vainot ovat myös rikastuttaneet kirkon historiaa. Niiden takia meillä on todisteita alkukristittyjen rohkeudesta ja uskosta. Vainoissa kärsivät kokivat Jeesuksen läsnäolon erikoisen läheisenä.  Monet marttyyreista todistivat, etteivät he kokeneet kipua edes kaikkein hirveimpien kidutusten keskellä, mutta että Kristus oli heidän kanssaan. He eivät olleet suurempia kuin Jeesus, jos häntä vainottiin, niin vainotaan heitäkin. Mutta vaikka heitä vainottiin, he olivat turvallisella mielellä, Jeesus oli voittanut maailman; Hän oli heidän kanssaan; Hän auttoi heitä olemaan uskolliset kuolemaan saakka. Heitä odotti elämän kruunu.

MENNEN TULLEN - ERIKOISIA MATKOJA

Eilisestä lupauksestani huolimatta kertoa näiden viikkojen uutiset vasta viikonloppuna, tänään oli niin erikoinen tapaus, että se on mainittava heti.
Oli kuuma päivä, mutta onneksi ei aivan sellainen kuin eilen, jolloin astemäärä kohosi päivällä yli +38C, erikoista Israelissakin toukokuussa. Asteita oli vain mukavat  +27C.
Lähdimme aamulla asunnolta ystävien kanssa tarkoituksena vierailla tutussa monilapsisessa perheessä ja ehkä auttaa perheen äitiä joissain käytännön asioissa. Olimme sopineet saapuvamme n klo 10.30. Eli lähdimme suht koht ajoissa, matka olisi pitkä, bussi-raitiovaunu-bussi kaupungin vastakkaiselle laidalle. Bussi lähti kohdaltamme normaalisti ja istuimme tämän erikoispitkän haitari-bussin takaosaan tyytyväisinä. Kanjonin (rotkossa sijaitseva ostoskeskus) jälkeen se tekikin yllättävän käännöksen vasemmalle ja lähti kiitämään katua alas aivan väärään suuntaan pois normaalireitiltä. Bussin takaosassa alkoi puheen sorina ja ihmettely. Tulimme siihen tulokseen, että seuraavalla pysäkillä isossa risteyksessä oli täytynyt tapahtua jotain, ehkä onnettomuus, koska kaikki liikenne ohjattiin toista reittiä. Ruuhka oli kova, joka risteys oli tukossa ja kului yli puoli tuntia, kun seikkailimme vieraalla asuinalueella. Osa matkustajista jäi välillä pois, suurin osa jatkoi bussissa katsellen kiinnostunneena, mihin mahdoimme päätyä, me muiden mukana. Reitiltään karannut kovaa kiitävä bussi oli aivan kuin jostain venäläisestä kertomuksesta! Yhtäkkiä bussi kääntyi takaisin tuttuun rotkoon kohti meidän kotikatuamme. Bussista kuului suuri hurraa-huuto, naurua ja taputuksia! Tunnelma oli täysin kuin huviretkiläisillä! Railin vieressä istunut nuori mies nousi ylös ja kävi kysymässä kuskilta, minkä reitin hän nyt aikoi ottaa ja palasi sitten paikoilleen. Hän suupielestään huomautti: "Tällaista tämä elämä täällä on, tätä tapahtuu jatkuvasti!" Harmillista tietysti, jos olit menossa johonkin tärkeään tapaamiseen esim lääkärille.
Kului vielä puoli tuntia, ja sitten olimme jo keskustassa raitiovaunussa, reilusti myöhässä tapaamisestamme. Matka ei vieläkään jatkunut sujuvasti: kohta kuului kuulutus kovaäänisistä, kuski kehoitti kaikkia poistumaan seuraavalla pysäkillä ja odottamaan seuraavaa vaunua, joka tulikin hetken päästä. Mutta laiturille sattui jäämään jonkun matkustajan ostoskärryt, ja niiden omistaja oli jo poistunut paikalta. Raitiovaunu ei lähtenyt mihinkään, ennenkuin ostoskärryistä vielä oli kuulutettu. Paikalle saapui lopulta luultavasti armeijan pommiryhmä tarkastamaan, että mitään vaarallista ei kärryistä löytyisi. (Sivuhuomautus: julkisiin liikennevälineisiin ja pysäkeille unohtuneisiin laukkuihin ja paketteihin suhtaudutaan aina vakavasti, sillä niistä vielä jokin aika sitten löytyi usein räjähteitä. Joka puolella on kylttejä, missä kehoitetaan tarkistamaan, ettei mitään unohdu paikallesi.) Vielä 45 minuuttia ja olimme vihdoin perillä, yli tunnin myöhässä, mutta se ei haitannut, emmekä mekään kovasti stressanneet tapahtumaa. Alamme jo tottumaan elämäntyyliin täällä. Kaikkea voi tapahtua, mutta kaikki yleensä päättyy hyvin. Täytyy vain istua tyynesti ja ja luottaa, että perille päästään, ja useimmiten päästään!
Tapaaminen perheen äidin ja hänen nuoren ystävänsä kanssa oli lopulta iloinen. On mukavaa tutustua paikallisiin ihmisiin ja oppia ymmärtämään heidän elämäänsä!

KIIRETTÄ PITÄÄ

Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että tämä glogi on jäänyt aivan paitsioon. Israelissa on juhlittu juhlia toisensa jälkeen, Pesachia koko viikko, Kaatuneiden muistopäivää ja heti seuraavalla viikolla 12.5. 68. itsenäisyyspäivää. Samaan aikaan saapui ystäväni Venäjältä viikoksi. (Hän oli maassa ensimmäistä kertaa ja piti tietysti näyttää monia nähtävyyksiä, mitä nyt viikossa ehtii pikkuisen pintaa raapaisemaan! Kuolleella Merellä ehdittiin käymään sekä Israel-museossa, mm.) Heti hänen lähtönsä jälkeen samana päivänä saapui kolme ystävää Suomesta viikoksi. Heidän kanssaan on myös joka päivälle paljon ohjelmaa tiedossa, joten vaikutelmat ja tarkemmat uutiset näiltä viikoilta saatte vasta viikonloppuna. Tässä vain video puistossa tanssivista ihmisistä Itsenäisyyspäivänä. Täällä osataan niin surra kuin iloita kunnolla!

HOLOCAUST- 71V- MUISTOPÄIVÄ

Tänään vietettiin II maailmansodan vainoissa kuolleiden 6 miljoonan juutalaisen muistopäivää. Päivä oli vapaapäivä kaikille ja juhlatilaisuudet aloitettiin jo eilen illalla, jolloin kaupunki hiljeni aikaisin. Tänään klo 10, jolloin satuin olemaan juuri Keskusbussiasemalla menossa Tel Avivin bussiin, soivat hälytyssireenit kahden minuutin ajan hiljaisuuden merkiksi. Koko asema pysähtyi, samoin liikenne ja ihmiset seisoivat hiljaa rukoillen ja ajatuksissaan.

Luin koskettavan tarinan  "Times of Israel"-julkaisun sivulta ja haluan lisätä sen tähän käännettynä. Alkuperäinen löytyy linkistä
http://blogs.timesofisrael.com/miracle-on-dan-bus-4/

Ihme Dan-bussissa numero 4

Esor Ben-Sorek,

 heprean, raamatullisen kirjallisuuden ja Raamatun historian professori

Oli hyvin kuuma päivä heinäkuussa vuonna 1951. Olin Tel Avivissa ja oli liian kuuma kävelläkseni, joten astuin bussiin numero 4 Ben Jehudan ja Gordon-katujen kulmasssa. 

Bussi oli hyvin täynnä, eikä istumapaikkoja ollut. Minun piti seistä jemeniläisen naisen vieressä, jolla oli elävä kana esiliinansa alla. 

Ihmiset rupattelivat, keskustellen kiivaasti päivän uutisista, jokainen tuoden oman henkilökohtaisen mielipiteensä poliittisesta tilanteesta, jokainen tietysti eriävän mielipiteensä. Kuten on tavallista Israelissa, jokainen pitää itseään asiantuntijana "sisäpiiirin tiedosta". Yksi sanoo: "Minun serkkuni on poliisivoimissa ja hän kertoi minulle...." Toinen vastaa: "Eihän tuossa ole mitään järkeä. Naapurini poika on armeijassa ja hän ilmoitti meille....." Ja bussin takaosasta matkustaja huutaa: "Mitä väliä? Mikään ei tule muuttumaan nopeasti!"

Joka pysäkillä matkustajia jäi pois ja uusia nousi bussiin. Nyt bussissa oli tyhjiä paikkoja ja istuin keskivaiheelle. Kun taas lähestyimme seuraavaa pysäkkiä, (en muista, mikä kulma se oli) kolme tai neljä uutta matkustajaa nousi kyytiin. Yksi vanhahko naishenkilö astui kuljettajan viereen ja alkoi laittaa matkarahoja lippukojeeseen. Yhtäkkiä katsoen kuljetttajaa hän päästi kovan kirkaisun. "Moishele, Moishele, Moishele, minun lapseni!"

Kuski iski jarrut pohjaan ja katsoi vanhaa naista huudahtaen: " Mamma, Mamma, oletko se sinä, Mamma?"

Molemmat olivat Puolan holocaustista selviytyneitä ja kumpikin oli luullut toisen menehtyneen. 

Hypäten istuimeltaan kuski syleili kauan kadoksissa ollutta ja kuolleksi luultua äitiään ja molemmat halasivat ja halasivat ja itkivät katkeria ilon kyyneliä. Kaikki muut matkustajat taputtivat käsiään. Useat itkivät ilosta nähdessään äidin ja pojan jälleennäkemisen. Yksi matkustaja hyppäsi ulos bussista ja pysäytti seuraavan paikalle saapuvan bussin. Hän kertoi uutisen tämän kuskille ja pyysi tätä ilmoittamaan Dan-bussifirmalle, että lähettäisivät sijaisen kuskillemme.

Kukaan ei lähtenyt bussista. Sijaiskuski ilmaantui noin puolen tunnin kuluttua. Matkustajat, jotka istuivat kuskin takana antoivat paikkansa äidille ja pojalle, jotka vieläkin syleilivät toisiaan ja itkivät sydäntäsärkevää itkua. 

Jossain vaiheessa alkuperäinen kuskimme ja hänen äitinsä lähtivät bussista meidän kaikkien taputusten saattamina ja jiddishiä puhuvat matkustajat toivottivat: "Mazal tov. Mazal tov! Tzu gezunt. A Sach nachas."

En koskaan saanut tietää, mihin he menivät. Luultavasti kuljettajan kotiin, jotta hänen äitinsä voisi tavata hänen vaimonsa ja uuden lapsenlapsensa.  

Me kaikki olimme niin täynnä tunnetta, että oli vaikeaa hillitä itseään. Ei ollut yhtään kuivaa silmää matkustajien joukossa.

Oli kuuma heinäkuun päivä vuonna 1951. Mutta en koskaan tule unohtamaan ihmettä Dan-bussissa numero 4 tuona erittäin onnellisena päivänä.

E. B-S

Terrori-iskut ovat jatkuneet tällä viikolla, on tosin ollut onneksi vain kaksi iskua, toinen Vanhan kaupungin Leijona- portilla, missä haavoittui puukon iskusta vanhempi ortodoksimies, toinen kaupungista ulos johtavan väylän varrella, jossa auto ajoi pysäkillä odottelevien väkijoukkoon. Tänään tutun bussireitin varrella ortodoksien asuinalueella paloi iso roihu ja roskalaatikoita oli heitelty pitkin katuja sillä seurauksella, että bussi ei päässyt ajamaan normaalia reittiään, vaan teki kierroksen muualta.

RUKOILLAAN RAUHAA JERUSALEMILLE - SE ON AJANKOHTAINEN RUKOUS TÄNÄÄNKIN!