TOISEN MOKKASIINEISSA

Luulen, että tänään opin tärkeän asian. Nimittäin asioiden katsomisesta toisen ihmisen näkökulmasta. Minulla oli keskustelu henkilön kanssa, joka ei ole ehkä kaikkein helpoimpia henkilöitä. Hän on aika särmikäs, vaativa, tarvitsee paljon palvelua. Puhuu toisista jopa arvostelevasti, negatiivisesti. Tiedätte varmasti tyypin. Hänen kanssaan on oltava koko ajan varuillaan, voi vain odottaa seuraavaa purkausta tai muuta epämiellyttävää. Hankala ihminen.
Aloimmekin keskustelemaan hieman syvemmin asioista ja hän kertoi lapsuuden kokemuksistaan. Pikkuveljen traagisesta kuolemasta, isän häviämisestä sodassa, kaikista ongelmista, syrjimisestä kansalaisuutensa takia, köyhyydestä. Yhtäkkiä sisälläni oli kuin valot olisi sytytetty: ei mikään ihme, että hän on särmikäs: hän on joutunut olemaan sitkeä ja selviytymään monesta. Ei ihme, että hän on vaativa: elämässä on varmasti ollut pulaa monesta, myös läheisistä ihmisistä ja inhimillisestä tuesta. Ei ihme, että hän on negatiivinen ja arvosteleva; niin häntäkin on kohdeltu, epäoikeudenmukaisesti, kovasti.
Ja mieleeni nousi vanha intiaanien sananlasku: "Älä tuomitse ketään, ennenkuin olet kulkenut mailin hänen mokkasiineissaan. " Hyvä elämän ohje! Emme voi tietää, mitä ihmisillä on takanaan. Vain Jumala tietää kaiken. Hän on ainoa oikeudenmukainen tuomari. Meidän tehtävämme on siunata!