torstai 29. syyskuuta 2016

JUHLA HOLOCAUSTISTA SELVIYTYNELLE JA SANKARI-SOTURIN POISMENO

Tällä viikolla aloitettiin jo Rosh Hashanan, juutalaisen uuden vuoden ja sen jälkeisten juhlapäivien vietto, vaikka ne virallisesti alkavatkin vasta ensi maanantaina eli 3.10. (Se on sattumoisin myös minun hengellisen syntymiseni päivä!) Toisen Maailmansodan holocaustista selviytyneille vanhuksille järjestettiin King of Kings-seurakunnan soppakeittiön tiloissa juhla, jossa muistettiin heidän kokemuksiaan ja haluttiin osoittaa heille rakkautta ja tukea.

Paikalla oli n 50 vanhusta, joista suurin osa oli venäjänkielisiä.  Juhlassa pidettiin puheita, mm pastori Viktor Blum selitti koskettavasti juhlapyhien raamatullista merkitystä, ja Jumalan pitkämielisyyttä ja armoa Hänen odottaessaan ihmisten kääntymystä ja parannuksen tekoa. "Sillä ei meistä kukaan ole vanhurskas, vaan olemme kaikki syntisiä." Juhlien välissä on päiviä, jotka voivat valmistaa ihmistä kokosydämiseen Jumalan kohtaamiseen ja armon vastaanottamiseen. Musiikista vastasi valkovenäläinen aviopari Vladimir ja Julia.
Musiikin lomassa tarjoiltiin maukas ateria, johon kuului salaatteja, piirakoita ja Uuden vuoden juhlaan kuuluvat omenan siivut ja hunaja, jotka symbolisoivat "hyvän ja makean" uuden vuoden toivotusta.

Aterian jälkeen juhlavieraat yhtyivät lauluun ja  pian salin laidoille syntyi pieniä tanssipiirejä. Pöydän ääressä istui myös n 85-vuotias mies, jonka olin tavannut jo soppakeittiön ruokailuissa. Hän halusi jutella kanssani ja kiitti koskettavasta juhlasta. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa viime talvena, hän huikkasi minulle pöydästä: "Taidat olla uusi täällä ja Suomesta? Ja olet varmasti uskova, joka haluat auttaa täällä ja kertoa Jeesuksesta? Mutta minä olenkin ateisti, enkä usko Jumalaan ollenkaan. Mitäs siihen sanot?" Mietin kuumeisesti, miten vastata tähän selvään haasteeseen ja sanoin sitten: "Niinpä, meillä on jokaisella oma suhteemme Jumalaan, myös teillä, jotka ette usko Häneen." Hän nauroi vastaukselleni, ja sanoi, että hyvin sanottu! Nyt tämä sama mies kuunteli hartaana puhetta parannuksen teosta ja nyökytteli päätään. Toivottavasti ateismi on jo vaihtunut tarpeeseen kohdata elävä Jumala! Hän sitten juhlassa halusi rohkaista minua ja sanoi: "Sinä et ole tullut Israeliin turhaan, sinua tarvitaan täällä, saat nähdä." Ja hän pyysi minua tanssiin mukaan, enkä tietenkään voinut kieltäytyä!





Eilen keskiviikkona poistui tästä elmästä Israelin entinen presidentti ja yksi maan perustaja-isistä, Shimon Peres, 93-vuotiaana. Hän oli myös Puolan holocaustista pelastunut muutettuaan Israeliin perheensä kanssa juuri ennen vainojen alkua. Muut sukulaiset, mm isovanhemmat menehtyivät kaasukammioissa. Hän teki yli 70-vuotisen uran poliitikkona ja hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1994 yhdessä Jitzak Rabinin  ja Jasser Arafatin kanssa. Hän luopui presidentin virastaan 91-vuotiaana, Gazan sodan kynnyksellä 2014. Tämä positiivisuudestaan ja optimistisuudestaan tunnettu, rakastettu mies on mm lausunut: "Emme tule katumaan muuta, kuin että emme osanneet unelmoida suurempaa elämässä ihmisten ja maailman parhaaksi. Unelmoidaan suuria!"

Tänään koko Jerusalem on ollut kaaoksessa ja täynnä sotilasjoukkoja turvaamassa maailman lähes kaikkien suurpolitikkojen, alkaen Barack Obamasta ja Angela Merkellistä, saapumista huomisiin hautajaisiin. Valtateitä on suljettu Jerusalemin ja lentokentän välillä ja turvatoimet ovat huipussaan.  Palestiinalaisten avoimesti riemuitessa israelilaisten surusta ja uhatessa hautajaisia iskuilla ovat koko maailman johtajat kokoontuneet kunnioittamaan tämän miehen muistoa ja perintöä, pyrkimyksiä kansansa parhaaksi.



lauantai 24. syyskuuta 2016

KESÄ ON OHI

Eilen taivaalle ilmestyi pilviä neljän kuukauden pilvettömän ja sateettoman jakson jälkeen ja jossain päin Israelia jopa satoi, vaikka Jerusalemissa tai Tel Avivissa sadetta ei näkynyt. Myös lämpötila laski lähelle 20C illalla. Kaikki nämä ovat kesän helteiden loppumisen merkkejä, vaikka suomalaisittain kesäisiä lämpötiloja onkin odotettavissa vielä ainakin päivisin marraskuuhun saakka.


Ajoimme illalla Tel Aviviin ja saavuimme sinne auringonlaskun ollessa juuri kauneimmillaan, pilvet hohtivat kaikissa violetin ja vaaleanpunaisen väreissä. Mietin siinä istuessani, miten Jumala on antanut kaikelle tarkoituksensa, luonnon kiertokululle, taivaan kappaleille. Pilvetkin on siunaus, ne suojaavat liian kuumalta paahteelta, tuovat kauan kaivatun sateen kuivalle maalle ja saattavat kaiken kasvamaan ja kukoistamaan jälleen. Ja kaiken tämän lisäksi ne ovat kauniita, voimme ihailla niitä eri aikoina ja Jumala on antanut meille kyvyn nauttia kaikesta kauniista.
Meidänkin elämässä on joskus pilvisiä aikoja, synkkiä päiviä tai vain harmaita, jolloin aurinkoa ei näy ja elämä tuntuu raskaalta. Ehkä silloinkin voimme ajatella, että aurinko ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään vaan on siellä piilossa pilvien takana ja odottaa aikaansa taas ilmestyäkseen. Ja joskus pilvien raosta pilkistää auringon säteet ja kultaavat pilven reunat. Samoin Jeesus rohkaisee meitä vaikeina aikoina, nostaa ja vahvistaa sanallaan. Hän on uskollinen kaikkina aikoina ja lähellä meitä erikoisesti silloin, kun meillä on vaikeaa. Näinä aikoina voimme joskus kokea Jumalan läheisyyden ja rakkauden voimakaammin ja selvemmin, niin että vaikeudet muuttuvatkin siunauksiksi ja kallisarvoisiksi kokemuksiksi, siksi, että Herra on niissä meidän kanssamme.
Psalmi 84:7 lupaa:"Kun he käyvät kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa."

Ilman pilviä meillä ei olisi ihania aurinkonlaskuja eikä kultaisia pilvenreunoja!


perjantai 23. syyskuuta 2016

NIIN KAUKANA KUIN PIPPURI KASVAA

Suomenkielessä on sanonta toivottaa "niin kauas kuin pippuri kasvaa" jokin vaikea asia, ongelma tai ihminen. Eli se on se maailman kaukaisin maantieteellinen paikka, johon toivomme vaikeuksiemme jäävän, pysyvästi.
Mutta huomasin eräänä päivänä, että minä itseasiassa nyt asun siellä, missä pippuri kasvaa! Täällä kasvaa teiden vierillä suuria, yli kymmenmetrisiä puita, jotka ovat tällä hetkellä täynnä kauniita punertavia marjoja: punapippureita!
Mahtaakohan tästä, vai jostain muusta, johtua myös tämän maan monet ongelmat ja taistelut, jotka vaikuttavat vääjäämättä myös yksittäisen ihmisen elämään?

Terroriaalto on viime viikon muslimien juhlapäivien mukana alkanut uudestaan. Viikon sisällä on ollut toistakymmentä iskua Jerusalemissa ja Hebronissa, joskus useita päivässä. Se aiheuttaa stressiä ja ahdistusta ihmisille. Seurakunnan turistikierroksella, muutaman minuutin päässä Puutarhahaudalta, kuului ampumista Damaskusportilta. Eräs osanottajista sai hysteerisen kohtauksen.

Onneksi kaikkien paineiden ja työnkin keskellä on Jumala, joka nostaa ja kantaa. Eräänä päivänä tällä viikolla kaipasin kiireisen soppakeittiö-päivän päätteeksi luonnon rauhaa ja vilvoittavaa tuulta. Menin raitiovaunulla Hertzl-vuorelle, kuuluisien valtion päämiesten ja kenraalien hautausmaalle, jossa suuret männyt ja seetrit kasvavat. Istuin penkille varjoon mietteissäni ja väsyneenä. Viereeni istui kohta vanha, heiveröinen nainen ja huomasin, että hän luki venäjänkielistä kirjaa. Istuimme hiljaa noin puoli tuntia ja sitten kysyin häneltä: "Onko tuo hengellinen kirja, mitä luette?" Siitä  alkoi mitä ihmeellisin ja rohkaisevin keskustelu. Vanhus oli kotoisin Moskovasta (puhuimme venäjäksi), entinen kommunisti, mutta tullut uskoon ja kuului Venäjän ortodoksikirkkoon. Hän kertoi, miten usko merkitsi hänelle kaikkea ja miten täälläkin naapurit ja muut tuttavat, juutalaiset, suhtautuvat häneen hyväksyvästi. Vaikea astma oli parantunut Israelin hyvässä ilmastossa. Ja hän kertoi, miten usko Jumalaan oli kannattanut häntä elämän vaikeissa hetkissä, sairauden keskellä, menettäessään läheisen äidin ja nyt viimeksi miehensä. "Miten kukaan voi elää, uskomatta, että elämämme on Korkeimmissa käsissä? Se antaa valtavan turvan. Jumalan teothan ovat kaikkialla nähtävissä, luonnossa ympärillämme."
Sitä minäkin ihmettelen! Ja hänen sanansa antoivat myös minulle uutta rohkaisua ja voimaa.

Meillä on ongelmia, joihon ei riitä toivotus, että ne menisivät niin kauas kuin pippuri kasvaa, sillä sieltäkin voimme vielä löytää ne. Jumalalla on ratkaisu tähän, nimittäin syntiin ja sen tuomiin ristiriitoihin. Hän on luvannut siirtää rikkomuksemme ja syntimme niin kauas kuin itä on lännestä. (Psalmi 103:12) Kun käännymme Hänen puoleensa ja teemme parannuksen. Ihmisviisaudella eikä tekniikalla ei ole vielä pystytty mittaamaan tätä välimatkaa idän ja lännen välillä, eli käytännössä ne on siirretty iankaikkisuuteen, eivätkä ne koskaan enää tule meitä häiritsemään. Jeesuksen ristinkuoleman tähden.

Viikon päästä täällä vietetään Rosh Hashanaa, vuoden suurinta juhlaa, ja heti sen jälkeen tulee Jom Kippur, suuri sovituspäivä. Palaan varmasti tähän aiheeseen silloin.

SHABBAT SHALOM JÄLLEEN KERRAN!


perjantai 9. syyskuuta 2016

EPISODI PUISTOSSA


Eräänä päivänä tällä viikolla minua lähestyi kolme muslimi-naista, hunnutettuja. Kaksi heistä oli keski-ikäisiä, yksi aivan nuori. He olivat saaneet jostain arabiankieliset Uudet Testamentit ja he lähestyivät minua ja sanoivat (melko hyvällä englanninkielellä): "Sinä näytät siltä, että sinun kanssa voi jutella tärkeästä asiasta, meillä on kysymyksiä".
Istuuduimme läheiselle puiston penkille ja keskustelumme sujui suunnilleen näin:

Nainen numero 1: "Voitko kertoa meille, mitä kristityt ja Raamattu opettavat Paratiisista?"

Minä: "Se on paikka, missä ei ole sairautta, kyyneleitä eikä tuskaa. Siellä saamme olla Jumalan ja Jeesuksen läheisyydessä aina, iankaikkisesti. Siellä on onni ja ilo ikuisesti. Maan päällä meillä on monenlaista vaivaa ja ahdistusta, mutta siellä saamme lohdutuksen. Taivas on tarjolla kaikille; miehille, naisille, lapsille!"

Nainen numero 2: " Minä pelkään kovasti joutuvani helvettiin!" (Islamin uskossa naisille ei ole paikkaa Paratiisissa. Suurin osa Helvetissä olevista ihmisistä on naisia, joiden synti on olla tottelemattomia miehiään kohtaan.)

Minä (häkeltyneenä tästä ihmeellisestä tilaisuudesta kertoa evankeliumin ilosanoma!): "Kukaan, joka uskoo Jeesukseen, ei joudu helvettiin. Hän, Jumalan Poika kuoli ristillä puolestamme 2000 vuotta sitten, tässä lähellä, Jerusalemin kaupungissa. Hän oli se Jumalan viaton Uhrikaritsa, joka kuoli meidän tähtemme. Hän kantoi meidän, ja koko maailman ihmisten synnit, jotta meillä olisi pelastus ja lunastus."

Nainen numero 1 (tuskastuneena ja ahdistuneena): "Tarkoitatko, että Hän kantoi myös minut raiskanneen miehen synnit, ja hän saa ne anteeksi? Ja minun pitää myös antaa hänelle anteeksi?"

Minä (rukoillen hätäisesti Jumalalta viisautta ja armoa vastata oikein): "Jeesus kantoi kaikkien synnit, mutta Hän on myös oikeudenmukainen tuomari ja näkee jokaisen sydämen. Saatana on tullut tappamaan ja tuhoamaan ja ryöstämään meidän elämämme, mutta Jeesus on tullut, jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisesti. Hän voi parantaa meidän sydämemme!" (Tämän nainen numero 1 käänsi toiselle, jotta tämä ymmärtäisi oikein ja molemmat iloitsivat sanoista!)

Minä: "Kannattaa lukea Raamattua, siellä se on kaikki kirjoitettuna."

Naiset nousivat ja hyvästellessämme he vielä kutsuivat minut teelle luokseen, mutta minulla ei ollut sillä kerralla tilaisuutta ottaa kutsua vastaan. Toivon, että tulee uusi tilaisuus tavata heidät! Toivotimme vain toisillemme kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta elämään!

Post Script: Euroopassa puhutaan paljon muslimipakolaisten oikeudesta parempaan elämään. Suurin osa näistä pakolaisista on miehiä. Mutta kuka puhuu muslimi-naisten oikeuksien puolesta?  Koraanin mukaan naisella ei ole samaa arvoa kuin miehellä. Hän on miehen omaisuutta. Hänen tulee olla koko elämänsä alamainen jollekin miespuoliselle sukulaiselle, isälle, miehelle, pojalle, veljelle. Häneltä on itseasiassa riistetty oikeus määrätä omasta kehostaan (hän on täysin miehensä omaisuutta ja käytettävissä millä tavalla tämä haluaa, milloin tahansa, ja kapinoinnista on rangaistuksena raippa, kivitys, teloitus ja Helvetin tuli.), ammatinvalinnasta (vain alat, joissa hän kohtaa toisia naisia sallittuja), pukeutumisesta ja ulkona liikkumisesta (koti on musliminaisen pääasiallinen vaikutusalue). Hänet voi myydä tai antaa lahjaksi toiselle miehelle. Hänellä ei ole oikeutta todistaa oikeudessa (tai hänen sanansa ei paina yhtä paljon kuin miehen). Häneltä on riistetty ihmisarvo ja jopa oikeus omaan suhteeseen Jumalan kanssa.
Kuitenkin muslimi-naiset ovat myös saman iankaikkisen elämän perillisiä, kuin muutkin. Tasavertaisia miehensä kanssa Jumalan edessä.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

KOKO ELÄMÄ JUMALAN KASVOJEN EDESSÄ JA DAAVIDIN PALATSI



Jerusalemissa tehdään kaikkialla paljon arkeologisia kaivauksia, jotka paljastavat hämmästyttäviä asioita historian pimennosta, ja monesti todistavat Raamatun paikkansa pitävyydestä. Viimeksi Siionin vuorelta, johon kirjoitusten mukaan kuningas Daavid rakensi palatsinsa, löytyi pari vuotta sitten Daavidin ja hänen seuraajansa Salomonin aikaiset palatsin rauniot.

On myös löytynyt sinettejä, joissa on painettuna profeetta Jeremiaan aikaisten virkamiesten nimet,  jotka mainitaan myös Raamatussa. Mm Jeremaan kirja 38:1-4  kertoo Gedaliasta, Pashurin pojasta, joka oli yksi Jeremiaan poliittisia vastustajia. 2008 löytyi sinetti, joka kantoi hänen nimeään juuri Daavidin kaupungista. Pari vuotta aikaisemmin oli löytynyt samasta paikasta toinen sinetti, jossa nimi Jucal Shelemian poika. Molemmat miehet olivat ministereitä kuningas Sidkian, Juudan kunungaskunnan viimeisen hallitsijan hallituksessa ennen babylonialaisten vuonna 587eKr tuhoamaa Jerusalemin kaupunkia ja sen temppeliä.
 http://helpmewithbiblestudy.org/17archeology/bullaeJeremiah.aspx


Eräänä iltana satuin seisomaan näköalapaikalla, jonka läheisyydessä Daavidkin oli mahdollisesti seisonut palatsinsa katolla illan viileydessä, katsellut tähtitaivasta ja kaupunkia alapuolellaan. Tunnelma oli ihmeellinen. Tähdet kirkkaalla taivaalla olivat erityisen kauniit. Muistin Raamatun sanat Daavidista, että hän vaelsi Jumalan edessä vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti. (I Kun 9: 4), kuten myös monet muut Jumalan miehet ja naiset historiassa. Kukaan ei ole täydellinen, ei kuuluisa kuningas Daavidkaan, vaan hän lankesi suureen syntiin Batseban kanssa (ehkä katsellessaan juuri tässä samassa paikassa talonsa katolla kylpevää kaunotarta), mutta hän tunnusti syntinsä ja katui syvästi. Syntyi Psalmi 51, kuuluisa katumuspsalmi ja sen lohduttavat jakeet, joista on kirjoitettu lauluja (jakeet 12-14 ja 19): "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä...Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää." Jumalan armo on suuri. Vaikka Daavid sai kärsiä syntinsä seuraukset perheessään; ensimmäisen lapsen kuoleman ja monet ongelmat poikiensa kanssa, Absalomin kapina isäänsä vastaan ym (" Sentähden ei miekka ole väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uuriaan vaimon... Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden." II Sam 12: 10, 12), Jumala valitsi juuri Batseban ja Daavidin toisen lapsen tämän seuraajaksi, Salomonin, jonka kaltaista kuningasta viisaudessa ja loistossa ei ole koskaan sen jälkeen ollut. Kaikista synneistä ja virheistä huolimatta Daavid ei luopunut Jumalasta, vaan "hän vaelsi Jumalan edessä" koko elämänsä. Niin meidänkin pitäisi tehdä.
Syviä Raamatun opetuksia joka askelella.