perjantai 23. syyskuuta 2016

NIIN KAUKANA KUIN PIPPURI KASVAA

Suomenkielessä on sanonta toivottaa "niin kauas kuin pippuri kasvaa" jokin vaikea asia, ongelma tai ihminen. Eli se on se maailman kaukaisin maantieteellinen paikka, johon toivomme vaikeuksiemme jäävän, pysyvästi.
Mutta huomasin eräänä päivänä, että minä itseasiassa nyt asun siellä, missä pippuri kasvaa! Täällä kasvaa teiden vierillä suuria, yli kymmenmetrisiä puita, jotka ovat tällä hetkellä täynnä kauniita punertavia marjoja: punapippureita!
Mahtaakohan tästä, vai jostain muusta, johtua myös tämän maan monet ongelmat ja taistelut, jotka vaikuttavat vääjäämättä myös yksittäisen ihmisen elämään?

Terroriaalto on viime viikon muslimien juhlapäivien mukana alkanut uudestaan. Viikon sisällä on ollut toistakymmentä iskua Jerusalemissa ja Hebronissa, joskus useita päivässä. Se aiheuttaa stressiä ja ahdistusta ihmisille. Seurakunnan turistikierroksella, muutaman minuutin päässä Puutarhahaudalta, kuului ampumista Damaskusportilta. Eräs osanottajista sai hysteerisen kohtauksen.

Onneksi kaikkien paineiden ja työnkin keskellä on Jumala, joka nostaa ja kantaa. Eräänä päivänä tällä viikolla kaipasin kiireisen soppakeittiö-päivän päätteeksi luonnon rauhaa ja vilvoittavaa tuulta. Menin raitiovaunulla Hertzl-vuorelle, kuuluisien valtion päämiesten ja kenraalien hautausmaalle, jossa suuret männyt ja seetrit kasvavat. Istuin penkille varjoon mietteissäni ja väsyneenä. Viereeni istui kohta vanha, heiveröinen nainen ja huomasin, että hän luki venäjänkielistä kirjaa. Istuimme hiljaa noin puoli tuntia ja sitten kysyin häneltä: "Onko tuo hengellinen kirja, mitä luette?" Siitä  alkoi mitä ihmeellisin ja rohkaisevin keskustelu. Vanhus oli kotoisin Moskovasta (puhuimme venäjäksi), entinen kommunisti, mutta tullut uskoon ja kuului Venäjän ortodoksikirkkoon. Hän kertoi, miten usko merkitsi hänelle kaikkea ja miten täälläkin naapurit ja muut tuttavat, juutalaiset, suhtautuvat häneen hyväksyvästi. Vaikea astma oli parantunut Israelin hyvässä ilmastossa. Ja hän kertoi, miten usko Jumalaan oli kannattanut häntä elämän vaikeissa hetkissä, sairauden keskellä, menettäessään läheisen äidin ja nyt viimeksi miehensä. "Miten kukaan voi elää, uskomatta, että elämämme on Korkeimmissa käsissä? Se antaa valtavan turvan. Jumalan teothan ovat kaikkialla nähtävissä, luonnossa ympärillämme."
Sitä minäkin ihmettelen! Ja hänen sanansa antoivat myös minulle uutta rohkaisua ja voimaa.

Meillä on ongelmia, joihon ei riitä toivotus, että ne menisivät niin kauas kuin pippuri kasvaa, sillä sieltäkin voimme vielä löytää ne. Jumalalla on ratkaisu tähän, nimittäin syntiin ja sen tuomiin ristiriitoihin. Hän on luvannut siirtää rikkomuksemme ja syntimme niin kauas kuin itä on lännestä. (Psalmi 103:12) Kun käännymme Hänen puoleensa ja teemme parannuksen. Ihmisviisaudella eikä tekniikalla ei ole vielä pystytty mittaamaan tätä välimatkaa idän ja lännen välillä, eli käytännössä ne on siirretty iankaikkisuuteen, eivätkä ne koskaan enää tule meitä häiritsemään. Jeesuksen ristinkuoleman tähden.

Viikon päästä täällä vietetään Rosh Hashanaa, vuoden suurinta juhlaa, ja heti sen jälkeen tulee Jom Kippur, suuri sovituspäivä. Palaan varmasti tähän aiheeseen silloin.

SHABBAT SHALOM JÄLLEEN KERRAN!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti