Odotin seuraavaan aamuun ja kun jalalla ei vieläkään voinut kunnolla astua, pyysin ystävääni kyyditsemään minut lähi-lääkäriin. Halusin varmistaa, ettei mitään ollut poikki tai revennyt. Lääkäri vakuutti, että polvi varmasti paranee levolla ja kipulääkkeillä, mitään venähdystä vakavampaa hän ei havainnut. Olin helpottunut. Pari päivää hiljaiseloa tekisi hyvää.
Seuraavana päivänä sain sähköpostia ystävältä. Hän kertoi, että oli edellisenä päivänä iltapäivällä saanut voimakkaan sisäisen kehoituksen rukoilla puolestani. Viestissä luki vielä: "Hän ohjaa jokaisen askelleesi, emmekä pelkää mitään!" Mikä rohkaisu! Ilman hänen rukouksiaan, olisi voinut käydä huonommin!
Kipeän polveni ansiosta sain jutella ainakin yhden ystävän kanssa syvistä elämän kysymyksistä. Muutkin seurakunnassa ovat osoittaneet erityistä avuliaisuutta minulle näinä päivinä. Tämäkin onnettomuus tulee kääntymään siunaukseksi!
Raamattu vertaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi. Olemme jokainen tämän ruumiin osia, jonka toiminnassa on jänteillä ja nivelillä suuri merkitys. Ne ovat pieniä osia, mutta saadessaan iskun tai vahingoittuessaan muuten, niillä on suuri vaikutus koko raajan tai ruumiinosan toimintakykyyn. Kuten minun polvijänteen venähdys vei vähäksi aikaa toimintakyvyn koko jalasta ja kipu vaikutti koko kehoon.
Kun joku osa vahingoittuu, saa iskun, se tarvitsee silloin hoitoa, lepoa ja erityistä huomiota. Näin on meidänkin kanssa. Elämä kolhii välillä rajustikin, jokaista meistä. Mutta ruumiilla on ihmeellinen uusiutumiskyky ja toinen toistamme tukien ja hoitaen, voimme edesauttaa näistä kolhuista parantumista, niin että toimintakyky palaa.
Ef 4:
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta
koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä
avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä
kullakin osalla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti