EEDENISTÄ ITÄÄN; ELÄMÄÄ MENETETYN PARATIISIN JÄLKEEN

Yliopisto-opinnot ovat nyt käynnissä toista viikkoa ja monenlaista mielenkiintoista ja haastavaa on jo tullut eteeni luennoilla. Yksi kaikkein parhaista asioista on se monenkirjava opiskelijoiden joukko jotka minun lisäkseni käyvät tunneilla. Suurin osa heistä on Aasiasta ja he ovat kristittyjä. Myös luennot ovat olleet uusia ajatuksia herättäviä.
Eräälllä tunnilla käsittelimme Raamatun selityskirjojen moraalisia kysymyksiä, joita löytyy Raamatusta tietysti paljonkin. Luennoitsija otti esimerkiksi Aatamin ja Eevan elämän syntiinlankeemuksen jälkeen, Kainin ja Aabelin syntymän ja heidän suhteensa, Aabelin murhan.
Tämä herätti mielessäni monia kysymyksiä ja yhtäkkiä tajusin, etten ollut kovinkaan paljoa ajatellut heidän elämäänsä. Olin jotenkin vain ohittanut heidän elämänsä ja vain ajatellut, että olipa harmi, että he lankesivat.
Millaista oli heidän elämänsä ennen syntiinlankeemusta? Aika täydellistä! He olivat Jumalan luomat, ensimmäiset ihmiset, Jumalan kuvaksi luodut, ja siksi varmasti täydelliset monella tavalla. He asuivat Paratiisissa, missä kaikki hedelmät ja vihannekset olivat heidän ruokaansa, ilmasto oli lämmin ja sopiva elämään ilman vaatteitakin. Heidät oli pantu huolehtimaan Paratiisista ja eläimistä, jotka olivat kaikki kesyjä. Se oli varmasti ihana paikka!
Illan viileydessä he tapasivat Luojansa ja kävelivät Hänen kanssaan. Mistä he keskustelivat? Varmastikin Aatami ja Eeva kysyivät Luojalta monia kysymyksiä; Miksi toukasta tulee perhonen? Mitä on ylhäällä tähdissä? Ja Herra saattoi kysyä Eevalta: "Mitä olet tänään puuhaillut?" ja Eeva kertoo, että hän suunnittelee uutta ruusupenkkiä heidän makuupaikkansa lähelle. Ja Aatami kysyy Herralta: "Mitä mieltä olet, jos patoaisin puron, joka virtaa metsän läpi ja tekisin pienen altaan uimista varten?" Ja Jumala hymyilisi ja nyökyttelisi; " Hyviä ideoita!"
Ja sitten käärme sai houkuteltua Eevan ja hänen mukanaan Aatamin tottelemattomiksi Jumalan käskyä kohtaan. Se oli ainoa rajoitus, mikä heillä oli kaiken täydellisyyden keskellä. Ja heidät karkoitettiin Paratiisista. Mikä musertava häpeä ja katumus oli molemmilla! He eivät enää uskaltaneet tulla Jumalan eteen vaan piilottelivat pensaikossa. Ja Jumala joutui rankaisemaan heitä. Ne siunaukset, joilla Jumala oli siunannut ensimmäistä paria maan päällä; lisääntyminen, lapsien saaminen ja luomakunnan hoitaminen, hallitseminen tulisivat olemaan työtä ja tuskaa siitä lähtien. Heidän täydellinen suhteensa vääristyi, Eeva tukeutui liikaa mieheensä, Aatami hallitsi häntä voimalla.
Oliko heillä tänä aikana vielä yhteyttä Herraan? Raamattu ei siitä kerro. 
Syntyi ensimmäinen lapsi, Kain, lahja Jumalalta! Eeva huudahti: "Olen saanut uuden ihmisen Herran avulla!" Mikä ihme! Jumala ei sittenkään ollut ottanut kaikkea siunaustaan pois, vaikka Eeva jo sitäkin epäili. Ja aikanaan syntyi toinen lapsi, Aabel. Aabelista kasvoi lammaspaimen (he luultavasti kasvattivat lampaita villan ja maidon takia, sillä lihaa ei silloin vielä syöty) ja Kainista maanviljelijä. Pojat päättivät tuoda Herralle uhrin. Olivatko he oppineet tämän tavan uhrata Jumalalle vanhemmiltaan vai oliko se oma idea? Raamattu ei kerro. Mutta kaikki tiedämme lopputuloksen, Jumala hyväksyi Aabelin uhrin, uhrilampaan, mutta Kainin lahjaa Hän ei hyväksynyt. Kain raivostui ja hyökkäsi Aabelin kimppuun surmaten tämän. Tässä voi löytää myös suurta symboliikkaa viattomasta, hyvästä lammasten paimenesta, joka kärsi kuoleman syyttömästi.
Eeva joutui kokemaan pahimman, mitä äiti voi kokea; oman lapsensa kuoleman ja toiseksi sen, että toinen lapsista oli tämän murhaaja. Hänestä tuli murhaajan äiti. Kaikki lapsiin kohdistuneet odotukset ja unelmat romuuttuivat kerralla ja hänestä tuli jälleen lapseton. Voi vain kuvitella, miten lohduton Eeva oli. Maailmasta oli tullut todella Kuoleman ja murheen laakso. Aatami oli koko tämän tapahtumajakson ajan hiljaa. Ainakaan Raamattu ei kerro hänen sanovan mitään. Ehkä hän monen miehen tavoin vetäytyi kuoreensa ja suri hiljaa. Purki tuskaansa työhön.
Mutta Jumala ei kuitenkaan jättänyt Aatamia eikä Eevaa yksin, vaan antoi heille lohdutuksen; syntyi kolmas poika, Seet. Eeva sanoi hänestä; "Jumala antoi minulle uuden jälkeläisen Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi." Jumala oli nähnyt Eevan lohduttomuuden ja antoi uuden lapsen. Aabelin menetys oli vielä tuoreessa muistissa, mutta jollain tasolla Eeva oli hyväksynyt sen. Hän pystyi puhumaan siitä kuin jollekin toiselle tapahtuneesta asiasta.  Ja lisää lapsia siunaantui myöhemmin Aatamin ja Eevan perheeseen.
Me kaikki elämme menetetyn Paratiisin jälkeisessä ajassa ja joudumme kokemaan erilaisia synnistä johtuvia asioita. Ehkäpä samantapaisia tragedioita kuin ensimmäiset ihmiset kokivat. Heillä oli elämässään kuitenkin Jumalan apu, vielä enemmän meillä, jotka olemme saaneet tulla tuntemaan Pelastajan ja Lunastajan. Hän on tullut myös asettamaan ennalleen rikkoutuneen maailmanjärjestyksen, jotta voimme kokea jo vähän esimakua Paratiisista niin ihmissuhteissamme kuin muussa elämässä.
Aatamista ja Eevasta olisi paljonkin sanottavaa, Jumalan järjestyksestä perheessä, miehen ja naisen asemasta ja tehtävästä, mutta se on toinen asia. Tässä on nyt ajatuksia, mitä mieleeni heräsi tällä viikolla.

ASIOINTIA MONIMUTKAISELLA TAVALLA

Viikko sitten sain iloisia uutisia: pääsen opiskelemaan B:n yliopistoon täällä Israelissa! Olin paikan päällä tällä viikolla ottamassa selvää käytännön asioista, netistä löytynyt info sekä saamani kirje (hepreaksi!) eivät antaneet tarpeeksi selvyyttä asioihin. Aineeni on Raamattu ja löysinkin tiedekunnasta ystävällisiä ihmisiä, jotka auttoivat suuresti.
Ennen kursseille ilmoittautumista minun piti maksaa yliopiston alkumaksu. (Omien yliopiston sivujen luomisen jälkeen.) Sivujen luominen onnistui hyvin, sitten en kuitenkaan löytänyt maksusivuille. Ei hätää, opintotoimisto oli lähellä.
Maksusivu löytyi. Luottokorttini ei kuitenkaan kelvannut (se on kelvannut neljän vuoden ajan kaikkiin muihin tapahtumiin maassa!) Vain American Express ja Visa sopivat. Maksua ei myöskään voinut maksaa käteisellä opintotoimistossa. Taas asia järjestyi, sain paperisen laskun. Virkailijat vakuuttivat:" Sen voi maksaa kaikissa pankeissa."
Seuraavana aamuna päätin hoitaa asian heti kuntoon, että asioissa pääsisi eteenpäin. Menin lähimpään Bank Hapoalimiin. Odotin jonossa aikani ja kun pääsin virkailijalle ja annoin laskun hänelle, hän katsoi sitä halveksuen ja kysyi :"Mikä tämä on?" Selitin, että haluan maksaa laskun. Kun hän näki kukkaron, hän tokaisi vielä halveksuvammalla äänellä: " Ai käteisellä vai? Me emme täällä käsittele käteistä ollenkaan! Mene postiin!" - Mutta kun piti olla kaikissa pankeissa mahdollista maksaa... Posti oli vieressä, joten päätin totella kärsivällisesti. Odotin taas jonossa puolisen tuntia. Tyttö kassalla ottikin laskun ja oli jo leimaamassa sitä, kun hän yhtäkkiä huudahti:" Emme voikaan ottaa tätä maksuun! Tässä lukee: voi maksaa kaikissa pankeissa, paitsi postissa!"
Nyt olin todella ällistynyt ja tunsin, miten verenpaineeni alkoi kohoamaan. Miten Israelissa maksetaan lasku? Rukoilin Herraa auttamaan!
Mietin hetken ja mieleeni tuli pieni pankki Ben Yehudalla. Päätin yrittää sitä. Sainkin pankissa ystävällistä palvelua englanniksi! Virkailija ensiksi epäili, mutta meni kysymään esimieheltä. Maksu onnistui! Olin todella onnellinen! Yhdestä laskun maksamisesta!
Toinen stressaava asia tällä viikolla oli pitkittynyt solmu pankkitunnuksissa. Oli saanut nettitunnukseni lukittua jo kolme viikkoa sitten. Olin jo pulassa laskujen kanssa. Onneksi pankkikorttini toimi tässä kohtaa hyvin ja sain nostettua käteistä. Torstai-iltana rukoilin asiaa erityisesti ystävien kanssa. Uudet tunnukset oli lähetetty kirjattuna Suomesta yli kolme viikkoa takaperin ja kirje ei ollut saapunut. Suomen Postia moititaan nykyään, mutta Israelin posti on tunnetusti vieläkin epävarmempi. Lähetykset vain häviävät joskus  jonnekin avaruuteen! Tarvitsin kipeästi pankin kautta myös joitakin papereita viisumihakemukseen. Kaikki riippuu kaikesta! Iso vyyhti, ja olin asiasta stressaantunut. Ystävät rukoilivat Herran apua asian selvittämiseksi ja minulle rauhaa sydämeen. Ja viisautta ottaa seuraavat askeleet. Koinkin Herran kosketuksen. Ja päätin odottaa vielä pankkiasian selviämistä (olin soittanut pankkiin jo kahdesti, viimeisellä kerralla hekin kehottivat vielä odottamaan viikon loppuun.) Ja veisin kaikki viisumihakemukseen liittyvät paperit sisäministeriöön ensi viikon torstaina. Silloin se olisi seuraavan kerran auki juhlien takia.

Perjantai aamuna päätin mennä postiin kysymään olisiko kirje saapunut, vaikka nettiseurantakoodi ei näyttänyt, että kirje olisi perillä. Edelläni oli jälkeen yli 20 henkeä jonossa, mutta päätin sinnikkäästi vain odottaa. Selitin taas virkailijalle asian. Hän katsoi koneelle ja meni katsomaan hyllystä. Kirje olikin siellä!! Saapumisilmoitus ei ollut ehtinyt tulemaan! Olisin halunnut syleillä häntä, olin niin iloinen! Mikä vastaus eiliseen rukoukseen!

Päätin vielä soittaa pankkiin ja tiedustella, olisiko mahdollista lähettää saantitodistus ja passini kopio s-postissa tavallisen postin sijaan. Sehän voisi kestää täältä toiset kolme viikkoa saapua perille! Pystyin lähettämään, ja vielä saman tien! Nyt asiat ovat täysin kunnossa!
Kuin ihmeen kaupalla! Kun asiat menevät solmuun tai eivät toimi niinkuin pitäisi, rukoile ja laita toivoisi rakastavaan Jumalaan, Taivaalliseen Isäämme! Hän tekee ihmeitä tänäkin päivänä!

GIIHONIN LÄHDE JA MUITA ISRAELIN INFRASTRUKTUUREJA

Kun kaupunkiin rakennetaan uusi asumisalue, kuten Jerusalemia rakennetaan koko ajan, jotta tehtäisi tilaa uusille maahanmuuttajien joukoille, kyse ei ole pelkästään asuintalojen suunnittelusta maastoon sopiviksi, vaan kysymys on paljon laajempi. Miten vedetään vesi-, kaasu- ja sähköputket ja kaapelit? Viemärit? Mitä palveluja asuinalueelle tai sen lähistölle suunnitellaan; kouluja, päiväkoteja, terveysasemia, kauppoja..? Kukkulaisen ja jopa vuoristoisen kaupungin talot on rakennettu rinteille, ja se tekee niistä erikoisia. Ensimmäinen kerros maantasalla saattaakin olla ylin kerros ja sen alapuolella on monta tasoa asuntoja. Rakennukset ovat usein lähellä toisiaan. Välissä saattaa olla vain kapeat portaat, joita pitkin pääsee ylemmälle tai alemmalle kadulle. Useissa asunnoissa on pieni terassi tai parveke, jotta asukkaat voivat nauttia auringosta tai viettää eri juhlia vuoden mittaan, kuten esim lehtimajajuhlaa, joka on noin kuukauden päästä. Silloin monet rakentavat terassilleen tai parvekkeelle (jopa kadun varteen joskus) teltan, jossa syödään ateriat ja iloitaan ystävien kanssa.
Muinoin kaupungin infrastruktuurit olivat yksinkertaisempia. Kidronin laaksossa, Temppelivuorelta itään, Öljyvuorelle päin, pulppuaa Giihonin lähde. Kuningas Hiskian aikana sieltä rakennettiin uusi maanalainen akvadukti eli vesitunneli vanhemman, kaananilaisten aikaisen lisäksi, joita pitkin lähteen vesi johdettiin Siiloanin altaalle kaupunkilaisten käyttöön. Lähteen ympärille rakennettiin myös katos ja seinät, jotta vedensaanti olisi turvattua myös piiritystilanteessa. Tällä lähteellä on myös historiallinen merkitys, mm Salomon voideltiin siellä kuninkaaksi. Siiloanin altaan vettä kannettiin Temppeliin erilaisiin puhdistusrituaaleihin. Joh 9:1-11 kertoo myös tarinan siitä, miten Jeesus paransi sokean  miehen juuri täällä. Se tapahtui sapattina, josta fariseuksen närkästyivät suuresti. He eivät ymmärtäneet, että sapatti oli annettu ihmistä varten, ihmistä ei oltu luotu sapattia, tai muitakaan säädöksiä varten.



 Muutin asuntoa muutama viikko sitten. Edellisessä asunnossa, jossa oli asunut lähes kaksi ja puoli vuotta, ilmeni viimeisenä talvena suuria ongelmia. Aina kun Jerusalem sai siunatun talvisen sateen, osa siitä valui WCn katon läpi lattialle aiheuttaen tulvan asunnossani. Jokin mätti pahasti eristyksissä. Useista  kehotuksistani huolimatta vuokraisännän mielestä katon pintamaalaus riitti korjaukseksi. Kostuneet sisärakenteet jäivät paikalleen. Kesän tullen ongelmaa ei tietenkään ollut (paitsi kerran, kun yläkerran asukkaat pesivät pationsa lattiaa!) mutta asunnossa oli jatkuvasti tunkkainen haju. Muitakin ongelmia oli, joten muutto oli edessä. Sainkin samalta kadulta n 200m päästä uuden asunnon, paljon paremmin varustetun, puolet isomman ja samalla vuokralla! Uusi asuntoni on maan tasalla, mutta alapuolellani on kolme kerrosta lisää. Samoin yläpuolella.

Muuton yhteydessä tutustuin Jerusalemin palveluihn, pitihän vesi- ja sähkösopimukset muuttaa uusille nimille. Vesilaitoksen toimistoon (täällä on vain yksi ainoa vesifirma - nimeltään GIIHON!) menimme yhdessä entisen asukkaan kanssa ja saimme asiat toimitettua sujuvasti. Sähkösopimuksen teko onnistui myös sukkelaan, tällä kertaa puhelimitse ja vielä englanniksi. Myös sähköfirmoja on vain yksi koko Israelissa! Eli kukaan ei tule soittelemaan ja tekemään parempia tarjouksia vedestä tai sähköstä, niinkuin Suomessa usein tapahtuu.


Samoihin aikoihin huomasin, että matkakorttini toimi huonosti. Satuin kulkemaan RavKav-toimiston ohi yhtenä päivänä ja poikkesin sisään, toivoen, että jono ei olisi liian pitkä. Pääsinkin asioimaan tiskille nopeasti. Virkailija pyysi näyttämään passiani, mitä minulla ei sattunut siinä hetkessä olemaan mukanani. Mutta tarjosin hänelle israelilaista ajokorttiani, joka kelpasi kyllä. Hän kysyi useasti, olenko Israelin kansalainen, johom tietysti vastasin, että en ole. Nainen kääntyi hetkeksi keskustelemaan kollegansa kanssa ja sitten sanoi: "Koska rekisteröimme matkakorttisi tälle ajokortille, eikä passille, saatkin ikäsi perusteella 50% alennuksen kaikista matkoistasi alkaen tästä päivästä. Jos sinulla olisi ollut passi, et olisi sitä saanut!" Hän oli erittäin ystävällinen ja antoi vielä joitain neuvoja! Koin olevani todella suuresti siunattu tästä tapauksesta ja hymyilin varmasti leveästi lähtiessäni tomistosta.

Kun kerroin näitä tapauksia ystävälleni, hän huudahti: "Israelia ei voi järjellä ymmärtää, täällä vain tapahtuu asioita, koska tämä on Jumalan maa! Ja suurin osa ihmisistä ei ole ollenkaan tietoisia siitä!"

En voinut muuta kuin yhtyä näihin sanoihin. Onhan täällä Giihonin lähde ja kaikki muu!

LÄHTEMISIÄ ja SAAPUMISIA

Palasin lähes kaksi viikkoa sitten kuukauden lomalta Suomesta. Jos sitä nyt voi lomaksi sanoa, kuukauteen mahtui todella paljon kohtaamisia, aikaa yhdessä perheenjäsenten kanssa, kokouksia ja matkakin - Venäjälle, minne muualle!

Saavuin Israeliin n klo puoli 4 aamuyöstä. Samaan aikaan yhdessä kanssani tuloaulaan  astui ryhmä uusia maahanmuuttajia. Heitä oli vastassa toinen ryhmä paikallisia, käsissään kukkakimppuja. He toivottivat tulijat tervetulleiksi "Hatikvan"- Israelin kansallislaulun sävelin. Tunnelma oli yhtä aikaa vakava ja iloinen!

Myöhemmin samana päivänä luin uutisista, että sinä päivänä oli saapunut n 250 juutalaista USAsta ja Kanadasta. Yli 2000 juutalaisen odotetaan tekevän sieltä alijan tänä vuonna. Ehkäpä tämä näkemäni ryhmä oli juuri heitä!

Toivo (hepr tikva) on ollut se, mikä on pitänyt juutalaisen sydämen elävänä läpi vuosisatojen, Euroopan pogromien ja vainojen keskellä. Toivo vapaudesta, toivo itsenäisyydestä, toivo omasta maasta, jossa voi elää juutalaisena rauhassa ja turvassa. "Ensi vuonna Jerusalemissa!" oli toivotus erottaessa lähes kaikkien huulilla.

Oma maa on saatu takaisin, valtavan Jumalan ihmeteon kautta! Vapaus ja oikeus elää juutalaisena - totta! Rauhassa ja turvassa? Ei vielä läheskään toteutunut. Viime viikonloppu taas kerran todisti sen. 49vuotias rabbi, isä, oli sapatti kävelyllä Jerusalemin ulkopuolella suositulla virkistysalueella 17vuotiaan tyttärensä Rinan ja 21- vuotiaan poikansa kanssa. Kauko-ohjattu kotitekoinen pommi räjähti Rinan kohdalla ja hän sai surmansa välittömästi. Isä ja poika haavoittuivat vakavasti. Isä sai tyrehdytettyä verenvuodon pojastaan rukousliinallaan ja soitettua apua puhelimellaan. Syy pommi-iskuun? Juutalaisuus.
Tekijöitä etsitään parhaillaan. Pääministeri Netanjahu julkaisi päätöksen rakentaa 300 uutta taloa Länsirannalle Rinan muistoksi.

Herra siunatkoon ja varjelkoon Israelia! Rauha olkoon sinun majoissasi!

HALUATKO TODELLA OSTAA KIRJAN?

 Pari päivää sitten olin erään ystäväni kanssa metsästämässä villihanhia.Tai siltä se ainakin tuntui!  Tämä on englannin kielinen ilmaus, joka tarkoittaa, että niinkuin villihanhia on turha yrittää saada kiinni, jokin yritys voi osoittautua turhaksi tai liian hankalaksi.
Minua on jo jonkin aikaa harmittanut se, että heprean opintoni ovat jääneet taka-alalle. Vaikka opin joitakin sanontoja ja käytännön asioiden ilmaisuja käytännössäkin, tuntuu siltä, että tässä asiassa sivistyksessäni on suuri aukko, ja asialle pitäisi tehdä jotakin. Oma kärsivällisyys (tai sen puute) tai pitkäjännitteisyys eivät riitä.
Koska ystävälläni oli sama ajatus, päätimme lähteä yhdessä katsomaan Bar Ilan-yliopiston opintotarjontaa. Tätä yliopistoa oli suositeltu minulle usealta taholta ja tunsin monia, jotka opiskelivat siellä. Tähtäimessä olivat tietenkin heprean kieliopinnot ja jokin raamatuntieto-kurssi, raamatun historia tms voisi olla höysteenä hyvä.
Löysimme suurelta kampus-alueelta opintotoimiston. Tyttö siellä oli avulias, mutta tyrmäsi kysymyksemme melkein jo kättelyssä. Kaikki kurssit olisivat hepreaksi, varsinaisesti kieltä ei voinut pelkästään opiskella. Jotkut, joiden kielitaito ei ollut huipussaan, menivät ensin 4-viikon, tehokurssille, jonka jälkeen he selvisivät muista kursseista. "Haluatteko todella mennä sinne kesäkurssille kaikkien 18-vuotiaiden joukkoon?" oli hänen kysymyksensä. Kävi aivan selväksi, ettei hänen mielestään meillä ikämme puolesta ollut mitään mahdollisuuksia selvitä opinnoista. Hän lausui loppusanoikseen: "Teillä on nyt paljon mietittävää kotona. Katsokaa sieltä netistä. Kaikki tapahtuu netin kautta."
Huomautukseksi vain, kaikki nämä ystäväni, jotka tässä opinahjossa opiskelivat, olivat n 60-vuotiaita!
Meitä harmitti! Etsimme kahvilan, jossa joimme kipeästi tarvitsemamme cappuchinot ja jäätelöt lisäksi. Siinä asiaa harmitellessamme muistin, että yliopistoilla on yleensä kirjakauppa, josta voi löytää kaikkea muutakin hyödyllistä ja kivaa. Niimpä kysyin kahvilan tytöltä, missä täällä on kirjakauppa. Hän katsoi minua ällistyneenä ja tokaisi: "Haluut sä ihan oikeesti ostaa kirjan ?" (Paino sanalla kirja!) Vieressä kahvijonossa seisoi herrasmies, joka oli nähtävästi minun tavoin jäänne dinosaurus-aikakaudelta. Hän puuttui puheeseen ja ystävällisesti neuvoi tien kirjakauppaan: Ensin suoraan tiilirakennukselle saakka, sitten käännytte oikeaan ja kävelette niin pitkälle kuin pääsee ja se on suoraan edessä.
Teimme ohjeiden mukaan ja löysimme kirjakaupan. Itse kirjaosasto oli huomattavan suppea ja lähes kaikki oli hepreaksi. Mutta sieltä löytyi kesäpyjamat -50% alennuksessa, pari hyvää kuulakärkikynää sekä kahdet uudet lukulasit. Ei ihan turha käynti!
Kaiken kaikkiaan päivä opetti paljon. Tärkein opetus ehkä oli se, että varsinaiset raamatullisetkin kirjanoppineet ovat lähes sukupuuttoon kuollut laji. Nykyään oikea termi varmasti olisi "netti-oppineet".
Mutta se on varma, että minä tarvitsen ihan oikeat kirjat ja ihan elävän opettajan heprean opiskeluuni, nettikurssi itseopiskeluna ei riitä.

LUPAUKSIA TULEVAISUUDELLE

Nämä pohdiskeluni ovat jatkoa edelliselle blogille. Siinä Jeesus noussessaan ylös taivaaseen vastasi opetuslasten kysymykseen valtakunnan ennalleensaattamisesta, että vielä ei ollut aika, vain Isä tiesi päivän ja ajankohdan suunnitelmilleen.
Tätä kysymystä ovat lähes kaikki uskontokunnat pohtineet ja julkaisseet omia päätelmiään. Milloin maailamanloppu/tuhatvuotisen valtakunnan alku/ Jeesuksen toinen paluu tapahtuisi 1900-luvun alussa, -80-luvulla, 2000-vuosituhannen taitteessa. He kaikki olivat väärässä ja unohtivat, että Isä ei kerro tarkkaa päivää kenellekään etukäteen.
Joitakin merkkejä Jeesuksen toisesta tulemisesta toki on, niistä Herramme puhui mm Matteuksen luvuissa 24-25. Tulee sotia, luonnonkatastrofeja, ihmisten pahuus ja laittomuus kasvaa, mustaa sanotaan valkoiseksi, valkoista mustaksi, hyvä on pahaa ja pahuus hyvyyttä.
Myös Paavali mainitsee, että tämä Herran päivä ei yllätä meitä, jotka elämme valossa. Merkit ovat nähtävissä ja maailman suunta hyvin selvästi jo nyt.
On hyvä vahvistaa ja valmistaa sydäntään, siihen, joka on koittamassa. Me voimme nostaa katseemme ylös, se tulee olemaan vapautuksemme päivä.
Jo Vanha Testamentti antaa lupauksia valtakunnasta, joka on tuleva. Eiväthän opetuslapsetkaan muuten olisi osanneet edes kysyä asiaa. Hehän lukivat vain VT:a.
Seuraavassa on muutamia. Rohkaiskoot ne sydämiämme!
Jesaja 2 Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista ² Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

³ Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana".

⁴ Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

Lähes samat sanat lausui profeetta Miika (Miika 4:1-3)

Herran päivä on tuomio päivä niille, jotka rakastavat vääryyttä ja valhetta enemmän kuin Jumalaa.

 

Malakia 4 Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

² Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.

Joel luvut 2 ja 3 puhuvat Herran päivästä, jolloin Hän palauttaa Juudan ja Jerusalemin kunniaansa.

 

^{Joel 2: 30} Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;

³¹ aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

³² Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

Joel 3:1 Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,...

¹⁶ Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.

¹⁷ Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Ja Jerusalem on oleva pyhä, ja vieraat eivät enää kulje sen läpi.

Nämä sanat ovat lähes samat, kuin  Jeesuksen ilmoituksessa lopun ajoista.

Kaikkien katastrofien, sotien ja levottomuuden keskelläkin. Herra on kansansa, ja niiden jotka ovat Häneen liittyneet, turva.

Miika puhuu myös selvästi siitä, että on kaksi tulemista.  

Miika 5 Nyt yhdy laumaksi, sinä hyökkääjäin ahdistama tytär! Meitä piiritetään, he lyövät sauvalla poskelle Israelin tuomaria. (5:1) Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

² Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse.

³ Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka.

⁴ Ja hän on oleva rauha:

Ensimmäisessä jakeessa Beetlehissä syntyy hallitsija, jonka alkuperä on iankaikkisuudessa. 
Sitten tulee vainon aika (jae 2), kunnes synnyttäjä on synnyttänyt (uuden synnytystuskat), ja jäljellejääneet Jeesuksen veljet (pakana kansat) liittyvät israelilaisiin veljiinsä. Ja Hän on astuva jälleen esiin, hallitsijana koko maanpiirissä.
Jer 33:14-16

¹⁴ Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän lupauksen, jonka minä olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta.

¹⁵ Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.

¹⁶ Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, jolla sitä kutsutaan: 'Herra, meidän vanhurskautemme'.

Raamattu on täynnä ihania lupauksia siitä, millaista on, kun Jumala hallitsee eikä pahuutta enää ole, ei ihmisissä eikä eläimissä, ja kuolema on pois. Yksi kaikkein kauneimmista löytyy Jesajan kirjasta luvusta 11.

 

Jesaja 11 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.

² Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

³ Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

⁴ vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

⁵ Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.

⁶ Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.

⁷ Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

⁸ Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

⁹ Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

¹⁰ Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

Meitä odottaa ihmeellinen, kirkas tulevaisuus. Odotetaan sitä rohkeina ja uskossa Häneen, joka kaiken tulee toteuttamaan ajallansa.

SHAVUOT- 50 päivää Pääsiäisestä

Helatorstaina, kymmenen päivää sitten juhlimme Jeesuksen taivaaseen astumisen päivää, hänen kuljettuaan 40 vuorokautta maan päällä, ilmestyen opetuslapsille ja opettaen heitä Jumalan valtakunnan asioista. Opetuslapset vielä hänen kuolemaansa ja ylösnousemuksen SA jälkeenkin odottivat Jeesuksen perustavan maallisen uuden valtakunnan, jossa hän oli siis hallitsijana. Sehän oli perinteisesti Messiaan tehtävä. Mutta Jeesuksen suunnitelma oli toinen. Maallisella vallalla oli aikansa, mutta se ei ollut vielä.

Teot 1 Raamattu 1933/38 (R1933)

1 Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,

2 hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,

3 ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.

4 Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

5 Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

6 Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"

7 Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

9 Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

10 Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa;

11 ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."

12 Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.

Tämän tulikasteen aika oli kymmenen päivää myöhemmin, SHAVUOTina, viikkojuhlan aikana, kun opetuslapset olivat kokoontuneet rukoukseen, ja kaupunki oli jälleen täynnä juhlijoita. Lopputuloksen tiedämme: tulenliekit pään päällä, uudet kielet, joilla julistettiin evankeliumia maanääristä saapuneille, voima viedä tämän ihmeellinen sanoma kaikkialle maailmaan, niin että se saavutti lopulta jopa Suomen kaukaisen kolkan! Seurakuntaan liittyi kertaheitolla yli 3000 jäsentä, ja tulevina päivinä vielä lisää! Kaikki nämä uuden yhteisön jäsenet olivat juutalaisia. Vasta vuosien päästä johtokunta pohti, voisivatko han pakanatkin olla osallisia tästä Jumalan armosta. Oli aika Paavalin astua esiin.

Helluntaita vietetään perinteisesti kristillisissä piireissä lähetyksen juhlana. Juutalaisille se on ensimmäisen sadonkorjuun ja Lain antamisen juhla. Silloin luetaan synagoogissa Ruutin kirjaa, ehkäpä siksi, että legendan mukaan Daavid syntyi SHAVUOTina ja Ruuthan oli Daavidin ja myös Jeesuksen esiäiti . Kirja on merkityksellinen ja esimerkillinen myös siksi, että se kuvaa Ruutin naisena, joka rakkaudesta liittyi Jumalan kansaan, ei pelosta tai pakosta. 

Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Ruut1:16 Kumpa meilläkin jokaisella  olisi tämä sama asenne!

Jumalan suuruuden tai hänen tuomioiden  pelko ei ole oikea syy palvella Häntä. Hän halajaa rakkaussuhdetta meihin. Pyhän Hengen kastetta kutsutaan myös Rakkauden kasteeksi. 

SIREENIN ÄÄNI

Viime viikot ovat olleet Israelissa monenlaisten juhlien aikaa; ensin vietettiin Pesachia, sitten oli vuorossa 71. Itsenäisyys päivä, sitä ennen vielä Holokoast- vainojen muistojuhla, Sodissa ja terrori-iskuissa kuolleiden muistopäivä.

Muiden tilaisuuksien, juhlapuheiden, videoiden, seppeleiden laskun ja musiikin lisäksi tapahtumia, menehtyneitä kunnioitettiin molempina muistopäivänä kahden minuutin hiljaisuudella, jonka aloitti hälyytyssireenin soitto klo 10 aamulla koko maassa. Tilanne oli vaikuttava. Kaikki pysähtyivät toimissaan. Bussit ja autot pysähtyivät niille sijoilleen, vaikka keskelle risteystä, jalankulkijat samoin keskelle suojatietä. Kännykät pantiin laukkuun ja kaikki painoivat päänsä muistaen väkivallan uhreja kahden minuutin ajan. Satuin istumaan bussissa matkalla Tel Aviviin sireenin soidessa. Kaikki nousivat seisomaan istumapaikoiltaan!
Koin tilanteen tänä vuonna erikoisen tunteikkaasti! Olin katsonut useita videoita YouTubesta vainojen uhreista ja katastrofin laajuus pysäytti minut. Kun puhutaan kuudesta miljoonasta menehtyneestä, se on vain luku ja karua tilastoa. Kun kuvittelet jokaiselle ( lähes kahdelle miljoonalle surmatulle lapselle!!) kasvot ja hymyn, leikit ja unelmat, tulevaisuuden, joka heiltä ryöstettiin, asia alkaa menemään perille.
Ei ole Euroopassa maata, joka ei menettänyt kansalaisiaan ja jota Holokoast- ei koskettanut! Meidän pitäisi herätä muistamaan ja myös näkemään, että antisemitismi, juutalaisvastaisuus on uudestaan herännyt voimakkaana Euroopan lähes kaikissa maissa ja USAssa.
Ei olisi liikaa vaadittu, jos koko maailma hiljentyisi ja pysähtyisi muistamaan ja kunnioittamaan uhreja vaikka kahdeksi minuutiksi kerran vuodessa Israelin kanssa! Ja yhdistäisi voimansa taisteluun kaikkea syrjimistä ja rasismia vastaan!

HAPPAMATTOMAN LEIVÄN PÄIVÄT

Eilinen ilta aloitti juutalaisten suurimman juhlan, Pesachin, vieton. Se aloitetaan perinteisesti Seder-aterian vietolla. Saman kuuluisan aterian Jeesus nautti opetuslastensa kanssa illalla ennen vangitsemistaan samana yönä. Minulla oli tilaisuus tänä vuonna viettää Sederiä Kuolleella Merellä upeissa maisemissa, ja vaikka juhla ei ollut perinteinen (taustalla soi kovaäänisesti rokki ja vieressä istui häliseviä arabiperheitä, yleisellä rannalla kun oltiin) se oli kuitenkin juhlava ja loppuhuipennuksena taivaalle nousi punertava täysikuu auringon laskettua. Rukoukset ja perinteiset laulut, jota Jeesuskin saattoi laulaa tekivät juhlasta erikoisen.

Juhlaa edeltää päivien suursiivous. Erikoisesti keittiötä puhdistetaan suurennuslasin avulla, jopa kaikki muruset kaapeista ja koloista etsitään, keittoastiat keitetään kaduilla sijaitsevissa isoissa kattiloissa, vanha leipä poltetaan nuotioilla ulkona (joskus kyllä lahjoitetaan vähävaraisille). Myös patjat ja muut vuodevaatteet saatetaan uusia ja roskalaatikot ovatkin pullollaan poisheitettyä tavaraa. Toisin sanoen, valmistaudutaan suureen juhlaan karsimalla kaikki vanha ja hapan.
Muinaisina aikoina Israelin valmistautuessa lähtemään Jumalan johdossa Egyptistä se tarkoitti konkreettisesti vanhan jättamistä taakse ja astumista uuteen ja tuntemattomaan. Pääsiäislammas, jonka veri oli sivelty ovien pieliin suojelemaan kuolemalta, syötiin seisten, kupeet vyötettyinä ja valmiina matkaan.

 Pääsiäisviikko antaa hyvän mahdollisuuden tehdä suursiivoa elämässään, luopua asioista, jotka tekevät matkanteosta raskaan, tehdä sovintoa itsensä ja menneisyytensä, ja toisten kanssa. Elämässä voi myös olla hyviä asioita, sinänsä harmittomia, mutta kallista aikaa kuluttavia, kun voisi käyttää ajan tärkeimpiin asioihin.
Käyn aika ajoin tällaista inventoria läpi elämässäni, ja se on aina osoittautunut siunaukseksi ja tuonut lopulta uuden ilon ja vapauden elämääni.
Itse asiassa, kun Jumala haluaa luoda uutta elämässämme, Hän haluaa tehdä tilaa elämässämme sille uudelle. Joudumme ehkä luopumaan vanhoista tavoistamme, tavaroista, tutusta ympäristöstä ja jopa ihmissuhteista. Joskus tietämättä, mitä se uusi tarkoittaa tai mihin se johtaa.
Yleensä elämääämme on vain kertynyt niin paljon ylimääräistä, joko tavaroita tai asioita, työtehtäviäkin, jotka vievät katseemme kaikkein tärkeimmästä, siitä, mihin Jumala on meidät kutsunut.
Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä, uudistumaan jatkuvasti Pyhän Hengen uudistuksen kautta mielemme hengeltä, elävälle tielle, joka on Kristus, Hän joka on kaikki kaikessa. Tässä ei ole kyse uskonnollisuudesta tai siitä kuinka monta kertaa viikossa käyt kirkossa tai suoritat jotain määrättyjä rituaaleja tai lakeja. Kysymys on Elämästä, suurella alkukirjaimella, Elämän Herran yhteydessä. Rakkaussuhteesta Häneen.
Oletko sinä jo maistanut elämän leipää, joka täyttää sisäisen tarpeemme? Onko Jeesus sinulle tärkein kaikista?
Gal 5:9 "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan."
1 Kor 5:7 "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat, sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus teurastettu.
Lk 12:1 ".....Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on ulkokultaisuutta."

 Vaikka koko Israelin kansa koki Jumalan valtavat ihmeet Egyptistä vapautuksen aikana, ja hänen huolenpitonsa erämaassa, suurin osa napisi Jumalaa vastaan ja kaipasitakaisin Egyptin lihapatojen ääreen. Vain kaksi tästä monimiljoonaisesta joukosta pääsi luvattuun maahan. Se on meille varoituksen sana. Mutta Herran armoa on kaikki, ja Hän vie meidät perille.

KAIKKI KEDON PUUT

Olen asunut nyt enimmäkseen Israelissa lähes kolme ja puoli vuotta. Ensimmäisten 18kk aikana koin ajoittain kovaakin koti-ikävää ja yksinäisyyttä, mutta se johtui asuinpaikastani kaupungin laidalla, kaukana ystävistä. Olin täysin jumissa sapattina, kun liikennevälineet eivät toimineet. Kun muutin kaksi vuotta sitten toiselle alueelle, jossa minulla on useita ystäviä sekä kaupungin keskustakin kävelymatkan päässä, tilanne helpottui heti.
Muuten olen sopeutunut hyvin, enkä paljoa edes kaipaa tyypillisiä suomalaisia tapoja tai ruokia. En edes hapanleipää. Täkäläiset monenlaiset kokojyväleivät riittävät aivan hyvin. Aamukahvit keitän kuitenkin Juhlamokasta!

Melkein ainoa asia, mitä kaipaan, on kävelyt metsässä! Täällä niitä ei ole kovin lähellä. Täytyy mennä autolla tai bussilla, niin pääset metsään. Kuitenkin Israel on melkein ainoita maita maailmassa, jossa metsiä istutetaan enemmän kuin hakataan. Juudean vuoriston läntiset rinteet ovatkin kauniin puuston peittämiä!

Eräänä vapaapäivänäni, ei kauaa saapumisen jälkeen, päätin mennä kävelylle lähimetsikköön, jonka nimi on Rauhan metsä, Peace Forest. Vietinkin siellä mukavan parituntisen, keräsin käpyjä ja vain nautin rauhasta, havupuiden tuoksusta ja hiljaisesta tuulenhyminästä lehvistöissä.
Kun kerroin ystävilleni jälkeenpäin ihanasta iltapäivästäni, he olivat kauhuissaan. He vannottivat, etten saa koskaan enää mennä sinne yksin! Pari vuotta sitten kaksi kristittyä naista olivat olleet siellä kävelyllä koiransa kanssa. Palestiinalaisterroristit puukottivat molempia. Toinen heistä menehtyi, mutta toinen selvisi hengissä. Sekin metsikkö on sitten pois listaltani!

Pari viikkoa sitten hyvä ystäväni vei minut yllätys ajelulle syntymäpäivänä Jerusalemin läntisille vuorille, jotka ovat tuuheiden havupuiden, käkkyräisten mäntyjen ja seetrien peitossa. Nautimme upeista näköaloista ja hengitimme hetken raikasta vuoristoilmaa!
Myös mantelipuu oli kukassa jo tammikuun lopussa! Kun muut puut ovat vielä vailla vihreyttä, ne loistavat valkoisina rinteillä, kuin juhlapukuun pukeutuneina.
"Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. " Jes 55:12

LUOJAN VALMISTAMAA VIINIÄ

Luin eräänä päivänä tuttua kertomusta Jeesuksen ensimmäisestä ihmeestä Kaanaassa, häissä. Joh luku 3 kertoo tapauksen. Ei ole varmuutta, kenen häistä oli kyse: jotkut spekuloivat, että kyseessä olisi Johannes itse, tai joku Marian sukulaisista. Ei ole edes varmaa tietoa, missä Kaanaa sijaitsi. Todennäköisimmät ehdotukset sijoittavat sen n 10 km Nazaretin ulkopuolelle. En ole koskaan päässyt käymään tällä paikalla.
Kaikki muistamme tarinan juonen: viini loppui kesken ja Jeesus muutti puhdistusastioiden veden viiniksi. Hän käski ensin täyttää astiat piripintaan. Kun juomanlaskija maistoi viiniä, se oli parempaa, kuin mikään sitä ennen tarjottu! Niin varmasti olikin, olihan se mestari viinitarhurin käsialaa, maailman parasta viiniä!
Ajattelen, että näin tapahtuu usein elämässämme. Ilon tai surun keskellä, omat voimamme/ yrityksemme tai resurssimme eivät riitäkään, emmekä voi muuta, kuin pyytää apua Jeesukselta. Hänen vastauksensa on parempaa kuin mitä olisimme voineet uneksiakaan! Hän voi muuttaa katastrofinkin ja häpeän riemuksi!
Jeesus ei halveksinut ihmisten elämän erilaisia tilanteita tai tilaisuuksia. Hän meni mukaan tähänkin ilojuhlaan. Hän ei sanonut:"Minulla on vain kolme vuotta aikaa saarnata ja tehdä hyvää. En nyt ehdi osallistumaan tällaiseen juhlintaan."  Jeesus tiesi täysin, mitä asioita ihmisen elämään liittyi, iloja ja suruja, arkea ja juhlaa, ja hän oli kaikessa mukana. Ja niin Hän on meidänkin kanssa. Hänelle ei ole liian suurta tai pientä asiaa.
Raamattu, uusi ja vanha testamentti, käyttää usein viiniä ja viinipuuta vertauksena meidän hengellisestä kasvusta.

Johannes 15:1 sanoo näin:"Minä olen totinen vinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri." Jae 5: " Minä olen viinipuuta ja te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."

Taivaassa ollaan valmistamassa hääjuhla. Ylkänä on Jeesus ja morsiamena me, hänen seurakuntansa. On vaikeaa kuvitella, millainen juhlasta tulee, mutta ihana ja mahtava se kuitenkin tulee olemaan. Ja siellä juodaan uutta viiniä, parasta, mitä voi olla!
Silloin toteutuvat Jeesuksen sanat Matteus 26:29:"Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuuta antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
Sitä päivää odotellessamme voimme tänäänkin sapattileipää ja viiniä nauttiessamme muistella hänen näitä sanoja ja uhrikuolemaansa meidän tähtemme.

MYRSKY VAROITUS

Israelissa on tänä talvena satanut enemmän kuin vuosiin. Sateet alkoivat jo varhain marraskuussa ja ovat saaneet ruohon viheriöimään ja kukkaset kukkimaan auringon ruskeaksi polttamilla rinteillä. Täällä puhutaankin "toisesta keväästä" - ja siltä luonnon elpyminen vaikuttaakin!
Runsaat sateet ovat aina siunaus. Nyt vettä on tullut niin paljon, että jo huolestuttavasti vuosia laskenut Kuolleenmeren pintakin on noussut lähes 30cm ja Jordan-joki virtaa vuolaana, mitä se ei ole tehnyt vuosiin. Eikä sadekausi ole edes vielä lopussa!
Tällä viikolla Jerusalemin viranomaiset antoivat yleisen myrskyvaroituksen tiistai-illasta keskiviikko- iltaan.  Kaupungin asukkaiden tuli varustautua ryöppyäviin sadekuuroihin ja jopa yli 90m/sek puhaltaviin tuulenpuuskiin. Hyytävä tuuli saa +3-4C lämpötilan tuntumaan  paljon kylmemmältä. Tiedotteessa annettiin mm seuraavanlaisia ohjeita:
--vältä tarpeetonta ulkona liikkumista
- puhdista sadevesi

viemäreiden aukot roskista. Tällä ehkäistään katujen tulvimista.
- poista kattoterasseilta ja parvekkeilta tuulessa mahdollisesti lentelevät huonekalut, kukkaruukku tms esineet, jotka voivat aiheuttaa muille vaaraa.
- pidä kotieläimet, jos mahdollista sisätiloissa.
- tarkista sähkölaitteiden, erikoisesti ulkovalojen ja ulkopistorasioiden kunto.
Kaupunki vakuutti myös järjestävänsä mm katukissoille ja -koirille ruokintaa myrskyn ajaksi, sekä suojakoppeja sateelta.
Hälytysajoneuvot ja -henkilökunta olivat myös erikoisvalmiudessa myrskyn aikana.
Jerusalemin kaltaisessa kaupungissa, joka on topografialtaan pelkkää ala-ja ylämäkeä, monenlaisia ongelmia ja onnettomuuksia voikin tapahtua, kun vesimassat syöksyvät jyrkkää katua alas. Nyt onnettomuuksilta kuitenkin vältyttiin!
Tänä aamuna heräsin auringon nousuun ja vienoon tuulenhyminään. Pystyin jopa istumaan pitkästä aikaa ulkona lämpimässä ja nautin tuulenpuuskien tuomien roskien, lehtien ja oksien siivoamisesta. Se tuntui erityisen makealta siksi, että olin viettänyt myrskypäivät visusti sängyn pohjassa kissa kainalossa flunssaa potien. Ilma on raikasta ja seesteistä, kuin uuden elämän alku.