QUMRANIN KÄÄRÖJEN IHMEITÄ JA VIISAUTTA

 

Kuolleen meren kääröistä, joita löytyi usean vuoden aikana Israelin itsenäistymisen aikoina, löytyi katkelmia kaikista Vanhan Testamentin kirjoista, paitsi Esterin kirjasta. Saattaa olla, että tämä johtui siitä, että kääröjen piilottamisen aikana Esterin kirjaa ei oltu vielä täysin hyväksytty pyhien kirjoitusten joukkoon. Qumranin luolista löytyi Raamatun tekstien lisäksi kirjoituksia, jotka valaisevat elämään essealaisten yhteisössä, heidän sisäisiä sääntöjään ja lakejaan. Essealaiset olivat Jeesuksen aikoina ja jo n 100v ennen yksi suurimmista juutaialisuuden lahkoista, kirjanoppineiden ja fariseusten rinnalla. Essealaiset olivat eräänlaisia kapinallisia fariseusten kirjaimellisia säädöksiä vastaan. He pitivät tärkeämpänä säädösten henkeä, kuin sen kirjaimellista noudattamista. Tässä suhteessa essealaiset olivat hyvin lähellä Jeesuksen ajattelua. 

^{On merkittä}vää, että tänä vuonna, 2021, Kuolleen Meren alueelta löytyi lisää kääröjä, joissa oli tekstejä mm Sakariaan ja profeetta Naahumin kirjoista. Tiedemiehet julistivat, että nämä löydöt olivat tärkeimmät arkeologiset löydöt 70:een vuoteen!

Seuraavassa esittelen muutamia yhtäläisyyksiä Jeesuksen ja essealaisten periaatteissa.

^{5. Moos 6:4-5}

⁴ Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.

⁵ Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.

^{3. Moos: 15} Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.

¹⁶ Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra.

¹⁷ Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi.

¹⁸ Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.

Jeesus yhdisti nämä kaksi käskyä:  

Luuk 10:27

²⁷ Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Essealaisten tiiviin yhteisön pääajatus oli elää yhdessa harmoniassa ja rakkaudessa. Se kaikessa korostivat yhteyttä ja pyhyyttä keskinäisissä suhteissa. He olivat hyvin tiivis yhteisö. Jos jollakin oli toista vastaan jotain, se yritettiin selvittää rakkauden hengessä. Ei voinut mennä moittimaan johtajille toista (sitä pidettiin panetteluna), ennen kuin oli itse yrittänyt selvittää sitä, ja jos se ei auttanut, ottamalla kaksi tai kolme todistajaa, jotka voivat sitten todistaa johtajille, että tämä todella oli yrittänyt selvittää asian yksin oikeassa hengessä. Katsottiin, että jos ei nuhtele, se lisäsi vihaa ja kiukkua sydämessä, kun asia oli käsittelemätön.  

Matt 18:15-17

¹⁵ Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.

¹⁶ Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.

¹⁷ Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.

Sopiminen riitapuolen kanssa oli tärkeää, jopa tärkeämpää kuin oma jumalanpalvelus tai uhrin tuominen temppeliin. Herran eteen piti tulla puhtaalla sydämellä, välit selvinä kaikkien lähimmäisten kanssa. Tämä on meille suuri haaste!

Jeesus näissä sanoissaan ilmaisi, että hän oli tietoinen tästä essealaisten säännöstä, että pitää olla todistajia, ennen kuin viedä rikkomus seurakunnalle. Hänellä oli varmaan ihanteena, että uskovien joukko olisi vielä enemmän yhtä rakkaudessa kuin essealaisten yhteisö.  Ja näin varmasti olikin alkuseurakunnan aikana. Myös essealaisilla oli kaikki yhteistä, kenelläkään ei ollut omaa omaisuutta. 

Ristiriidat piti vielä hoitaa samana päivänä kuin ne tapahtuvat.

U.T opettaa samoin: "Älä anna auringon laskea vihasi ylle."

Apogryyfikirja Siira 19:13-17 sanoo näin:

13Admonish your friend—he may not have done it;

and if he did, that he may not do it again.^e

14Admonish your neighbor—he may not have said it;

and if he did, that he may not say it again.

15Admonish your friend—often it may be slander;

do not believe every story.

16Then, too, a person can slip and not mean it;

who has not sinned with his tongue?^f

17Admonish your neighbor before you break with him;

and give due place to the Law of the Most High
(Admonish voi tarkoittaa myös kehoittaa, opettaa, korjata)

13 Nuhtele ystävääsi - hän ei ehkä tehnytkään sitä; tai jos teki, että ei enää tekisi.
14 Nuhtele lähimmäistäsi - hän ei ehkä sanonutkaan sitä; tai jos sanoi, että hän ei enää sanoisi sitä.
15. Nuhtele ystävääsi - usein on kyse vain panettelusta; älä usko joka tarinaa.
16. Ja sitten, ihminen voi kompastua eikä tarkoita sitä; kuka ei olisi tehnyt syntiä kielellään?
17. Nuhtele lähimmäistäsi ennen kuin katkaiset välit häneen; ja anna kunniapaikka Korkeimman Laille. (Eli syytöksen täytyy olla vastaan Jumalan lakia, ihminen on tehnyt jotain, minkä laki kieltää tai tuomitsee.)
Periaate on se, että on aina hyvä koittaa selvittää asiat, jos jotain hankaa ihmissuhteessa. Eikä tarvitse olla kysymys edes synnistä.

Näin opitaan tuntemaan toista, kun tulee asioita, joissa ollaan eri mieltä. Ne on hyvä pyrkiä keskustelemalla selvittämään. Ja niinkuin tuossa yllä olevassa tekstissä, usein on kyse väärinkäsityksestä, huhupuheista, ymmärtämättömyydestä. Mutta asioiden selvittely, jos ne herättävät negatiivisia tunteita, pelkoa, vihaa, epäilyksiä, on vaikeinta. 

 

Gadin testamentti 4:1-3 (Myös apogryfikirja)

CHAPTER 4 

1 Beware, therefore, my children, 
of hatred; for it worketh lawlessness 
even against the Lord Himself. 

2 For it will not hear rthe words of 
His commandments concerning the 
loving of one's neighbour, and it 
sinneth against God. 

3 For if a brother stumble, it de- 
lighteth immediately to proclaim it 
to all men, and is urgent that he 
should be judged for it, and be pun- 
ished and be put to death. 

Luku 4

1. Varokaa siksi, lapseni, vihaamista, sillä se saa aikaan laittomuutta,

 jopa itseään Herraan kohtaan. 

2. Sillä viha ei kuule Hänen käskyjensä sanoja toinen toisensa rakastamisesta, 

ja se tekee syntiä Jumalaa vastaan.

3. Sillä jos veli lankeaa, viha iloitsee siitä, että saa heti julistaa asian kaikelle kansalle, 

ja se vaatii veljen välitöntä tuomitsemista, rankaisua ja jopa kuolemantuomiota.

Kuolleen meren kääröt eivät kerro mitään Jeesuksesta tai alkuseurakunnasta, vaikka he toimivat samaan aikaan (essealaiset myös aikaisemmin). Johannes Kastaja kuului heidän joukkoonsa luultavasti ainakin vähän aikaa. Ehkä näitä kaikkia kääröjä ei vielä ole löytynyt, sillä kääröjä on kymmeniä ja niitä löytyi laajalta alúeelta useasta luolasta. Tutkijoiden mukaan alueella on vielä n 11 luolaa, jotka ovat tutkimatta, joten suuriakin yllätyksiä saattaa löytyi eräänä päivänä.

O LITTLE TOWN OF BETHLEHEM

 Olin tänä vuonna Beetlehemissä ensimmäistä kertaa jouluaattona 24.12. Olen käynyt kaupungissa  muuten monta kertaa, mutta en tänä erityisenä päivänä, jolloin perinteisesti Jeesuksen syntymäkirkon aukiolle kokoontuu tuhatpäin kansaa niin Israelista kuin ulkomailta, ja seremoniat televisiodaan kaikkialle maailmaan. Tänä vuonna tapahtuma oli pienempi, vaikka väkeä aukiolla oli silti kiitettävästi ja tv-kameroitakin näkyi. Kaikki olivat kuitenkin paikallisia; kristittyjä eri puolilta Israelia sekä muslimeja, joita joulun tapahtumat kiinnostavat myös kovasti. Joulun ihmeellinen  tarina Jumalasta, joka tuli ihmiseksi maan päälle oli elävänä mielessä koko päivän. On ihmeellistä ajatella, että kaikki tapahtui vain muutaman kilometrin päässä paikasta, jossa nyt asun.

Meille tuli joidenkin ystävien kesken keskustelua Johannes Kastajasta. Johanneksen isä Sakarias oli ylipapin tehtävissä tuona vuonna. Ylipapin tehtäviin kuului esitellä pääsiäisen uhrilammas kansalle. Pappeus kulkee polvesta polveen, Johannes olisi ollut myös vuorossa aikoinaan. Myös hänen äitinsä Elisabet oli leeviläistä sukua. Mutta Jumalalla oli Johannekselle toinen tie, aivan omanlainen. Hänestä tuli erämaan kulkija, radikaali-erakko, ehkä ensimmäinen eko-ihminen, entomorfage, joka söi vain heinäsirkkoja ja hunajaa, ja kulki lampaannahkaisissa vaatteissa. Ja julisti tiukkaa sanomaa parannuksesta.

Johanneksen uran huippukohta tapahtui Jordan-joella, jossa hän kohtasi Jeesuksen. Hän lausui silloin suureen ääneen: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Tällä tavalla hän kuitenkin jatkoi isänsä tehtävää pääsiäislampaan esittelijänä.

Myös Jeesus kulki isänsä jalanjäljissä ensimmäiset vuotensa aikuisena: hänestä tuli puuseppä. Mutta oikeana aikana hän vastasi taivaalliseen kutsuun ja alkoi toteuttamaan sitä tehtävää, jonka vuoksi hän oli tullut maan päälle. (Mahtoiko Joosef olla jo kuollut siinä vaiheessa? Evankeliumit puhuvat vain Mariasta, hänen äidistään ja veljistään.)

Perinteet ovat tärkeitä! Ne välittävät historiaa, kulttuuria, uskomuksia ja viisautta eteenpäin sukupolvesta toiseen. Esimerkkinä voisi mainita sapatin tavat ja perinteet. Ne ovat osaltaan säilyttäneet juutalaisen uskon vuosisadasta toiseen. Mutta joskus Jumala voi johdattaa jonkun hylkäämään totutun tavan toimia, ja ottamaan askeleita tuntemattomaan. Joskus aika, jossa elämme vaatii myös radikaaleja ratkaisuja ja perinteiden hylkäämisen, jotta uusi pääsee esiin!

EPÄTAVALLISEN MERKILLINEN PÄIVÄ

 Elämä ei suju aina niinkuin suunnittelee, vaikka suunnitelmat olisivat hyvätkin. 

Kun palasin Israeliin, opiskeluni olivat jo alkaneet ja olin noin kuukauden myöhässä kursseiltani, sillä en ollut pystynyt osallistumaan tunneille edes zoomissa. Olin jäljessä, ja tuntui että lukemista oli paljon.  Päätin, että otan yhden maanantaipäivän ja luen vain vaadittuja artikkeleja, että saan muut kiinni. 

Jätin kaikki muut tehtävät siltä päivältä ja heti aamusta otin esille materiaalit. Melkein samalla hetkellä yläkerran asunnossa, jossa oli tehty remonttia jo puoli kesää, alkoi vaihe, jossa betoniseinää alettiin poramaan oikein olan takaa. Ääni oli korvia huumaava, jopa kissat hermostuivat siitä, ja opiskelu oli erittäin hankalaa. Keskittymisestä ei tahtonut tulla mitään. Ehkä n tunnin verran koitin sinnitellä. (Jälkeenpäin ajatellen, olisi voinut siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan lukemaan, vaikka kirjastoon, mutta se ei siinä hetkessä tullut mieleeni.)

Toisaalta olikin onni onnettomuudessa, että olin kotona, sillä yhtäkkiä aloin ihmettelemään lorinaa, joka kuului keittiöstä. Kun menin tutkimaan äänen alkuperää, näin kauhukseni, että katosta tippui vesi kolmesta eri kohdasta. Sitä tuli niin runsaasti, että pelkkä lattialuuttu ei riittänyt kuivaamaan lätäköitä, jouduin etsimään nopeasti vateja ja ämpärin ottamaan kiinni yläkerrasta virtaavat vedet. 

Juoksin seuraavaan kerrokseen ja pyysin asunnon omistajaa, joka seisoi puretussa WC:ssään pora kädessään, tulemaan nopeasti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Huomasin samalla myös, että hänen kylpyhuoneensa lattialla oli n 10cm kerros vettä. Pora oli ilmeisesti osunut johonkin vesiputkeen. Mies tuli katsomaan vahinkoa keittiössäni, ja pahoitteli asiaa kovasti, lupasi korjata vahingon. Vedentulo lakkasikin melkein heti, nähtävästi mies sai lapiotua veden pois lattialtaan. Keittiön kattoni kyllä vieläkin kupruilee, mutta kun näen häntä rapussa välillä, hän aina hymyillen lupaa kyllä maalata katon. (Tästä tapauksesta on nyt jo noin kuukausi aikaa.) Ja remontti jatkuu yhä. En aio olla asiasta huolissani, vuokraemäntäni kyllä varmasti huolehtii, että näin tapahtuu. Nyt yläkerran isäntä yrittää houkutella minua vuokraamaan tuo remontoitava asunto häneltä.

Tämä on -80-luvulla rakennettu talo, ja sen kaikki putket alkavat olla remonttia vailla, mutta täällä ei varmasti sellaisista säännöistä välitetä. Kun jokin paikka alkaa vuotamaan tai hajoaa, tai tarvitsee kohennusta, saapuvat "tee-se-itse-miehet" paikalle, joskus katastrofaalisin seurauksin. 

Iltapäivä oli tuossa vaiheessa jo pitkällä ja minulla oli klo 16 aika kissan jokavuotiseen rokotukseen eläinlääkärillä. Nappasin kissan koppaansa ja lähdin juoksujalkaa bussipysäkille. Minni mourusi kopassaan pelästyneenä koko bussimatkan, kun ei ole tottunut niihin. Ja kävi vielä niin, että pysähtymisnappi ei toiminutkaan ja kuski ajoi pysäkin ohi. Kuski ei kuullut, kun yritin huutaa takaa, että pysähtyisi ja avaisi oven. Ei auttanut muu kuin kävellä takaisin melkein kilometri. Koko matkan kissa yritti vapaaksi kopastaan. Eläinlääkärin toimenpiteet ja kotimatka sujuivat kuitenkin rauhallisesti ilman mitään lisäkommelluksia, mutta Minni on vieläkin epäluuloinen minua kohtaan ja lähtee karkuun, jos luulee, että yritän tehdä jotain erikoista hänelle. Ja kantokopan hän kiertää kaukaa. 

Tuostakin päivästä selvittiin ja näin jälkeenpäin kommellukset naurattavat. Elämä on aikamoista seikkailua välillä!

Ps. Jatkoa tuohon katonmaalaukseen. Nyt on 17.3. eli kolme kuukautta tuon tapahtuman jälkeen. Vuokraemäntäni piti kyllä hoitaa asia kuntoon. Eilen törmäsin sattumalta yläkerran asunnon omistajaan, jonka piti tulla katto maalaamaan ja kysyin, että miten sen katon laita oikein on. Hän oli hämmästyneen näköinen ja kysyi, että eikö se toinen remottimies ole sitä jo maalannut. Vastasin, että ei ole näkynyt. Hän sanoi, että tulee seuraavana päivänä. Eli tänään. No hän kyllä tuli aivan ajoissa ja alkoi raaputtamaan kupruilevaa maalia pois katosta. Sitten sanoi lähtevänsä hakemaan maalia yläkerrasta. 10 min päästä hän palasi ja ilmoitti ovensuusta: "En saanut maalipurkin kantta auki. Täytyy jatkaa toisen kerran!" :)  :)   :)  Voi elämän kevät!

BALAGANIA BUSSISSA

 Balagan:  - sekamelska

                 - sekasorto

                 - hämmennys

                 - sotku

Tämä hepreankielinen sana kuvaa osuvasti olotilaa Lähi-Idässä. Tietenkin ihmisten perustempperamentti on erilainen varsinkin verrattuna suomalaiseen viilipyttymäiseen suhtautumiseen eri tilanteisiin. Toisaalta rauhallisella asenteella pääsee monesta ongelmasta yli. Mutta tunteenomainen reaktio tekee elämästä kyllä mielenkiintoisamman ja värikkäämmän. 

Hyvä esimerkki tästä tapahtui bussissa pari päivää sitten. Palasin ostoskasseineni Mahane Yehuda -torilta  iltapäiväruuhkan aikaan. Agrippas-kadulla autojono eteni matelemalla. Bussi alkoi täyttymään ja King Georgella sisään tungeksi joukko koululaisia, n 5-6-luokkalaisia poikia. He täyttivät keskikäytävän ja pojilla sattui olemaan riehakas tunnelma. Joku esitti, että tuli matkapahoinvoivaksi ja muilla ei naurusta tullut loppua. Joku viritti väliin kovaäänisen laulun. Joku aikuinen yritti jo saada poikia rauhoittumaan, mutta kun pilailu oli harmitonta, ei siitä tuskin kukaan häiriintynyt. Viereisellä penkillä eräs  nuori mies yhtäkkiä pudotti kipansa, eikä sitä tahtonut löytyä. Sitä etsittiin usean henkilön voimin ja lopulta se löytyikin penkkien välistä.

Täpötäydestä bussista oli vaikea päästä ulos, ja yksi takapenkillä istunut tyttö armeijan vaatteissa ja valtavan kassinsa kanssa ei ehtinytkään pysäkillään ulos. Kuski ei kuullut moniäänistä kuoroa, joka huusi: "NAA-AAG" eli "kuuuski", jota käytetään signaali-huutona kuljettajalle, kun halutaan ovi auki.  Hän jatkoi matkaansa ja tyttö tyytyi kohtaloonsa.

Kaikki tämä kirvoitti keskustelua ja naurua matkustajien kesken ja matka jatkui iloisena. Kaikesta näennäisestä epäjärjestyksestä huolimatta asioilla on tapana kääntyä hyvin päin. 

Yksi hauskimmista asioista Israelissa ovat spontaanit keskustelut ventovieraiden kanssa. Nuori mies kassalla kananmunia ostaessani tuolta mainitulta torilta toivotti minulle hyvää päivänjatkoa. Kun vastasin siihen, "samoin sinulle", hän jatkoi vielä: "Sitähän me kaikki tarvitsemme!" Ja hymyilimme molemmat. 

LÄHTEMISIÄ JA PALUITA

 Tänä kesänä ja alkusyksystä vietin useita kuukausia Suomessa hoitamassa asioita. Ikävä oli kova palatessani vihdoin viime viikolla. Tel Avivin valot lentokoneen lähestyessä Israelin rannikkoa loistavat aina sykähdyttävinä. Tällä kerralla ne olivat kurkkua kuristavan kauniita! Todella, kuin kallisarvoinen kruunu kaartuen kauniisti puoliympyrässä.

Koin sisimmässäni todellisen kotiinpaluun. Kaikki tuttu kohtasi minut, ja otin ne kiitollisena vastaan:  tutut kadunkulmat ja aukiot, ihmisjoukkojen ja liikenteen hälinä iltamyöhällä, ja oma pieni koti, joka odotti minua!

Kaikki ystävien kohtaamiset ja näkymät ovat olleet saapumisestani alkaen kuin lämmin rakkauden peitto ympärilläni. Peitto, joka on kietonut minut turvallisuuteen ja onneen.

On hyvä olla taas täällä, toisessa kotimaassani! 

Jumalakin lupaa: " Minä varjelen sinun lähtemisesi ja saapumisesi." Siihen varjeluun voimme luottaa päivittäin.

SAPATTI-ORJIA, MAKSULLISIA HISSEJÄ JA MUITA ERIKOISIA TAPAUKSIA

Tuttavapiirissäni on nuori, uskonnollinen tyttö, joka eräänä iltana tuli asuntolansa huoneesta ja viittilöi minua auttamaan. Hän pyysi minua sytyttämään valon WCn lamppuun. Katsoin häntä vähän kummissani, kunnes tajusin; oli sapatti, eikä hänellä itsellä ollut lupaa sytyttää sitä, haredi-juutalainen kun oli!

Meitä muita kodissa olijoita nauratti, ja eräs ystäväni kertoi toisen vastaavan tapauksen. Eräänä sapattina hän kuuli kummallista kolinaa asuntonsa ovelta; ei koputusta, vaan epämääräistä hälyä, kuin oven tönimistä. Kun hän katsoi ovisilmästä, hän näki oven takana siistin näköisen uskonnollisen nuoren miehen ja uskalsi avata täten oven. Mies oli vaivautuneen näköinen ja selitti: "Meillä on kotona sellainen pieni ongelma; sähköt menivät kaikkialta, mikään ei toimi. En kyllä mitenkään ole pyytämässä teiltä apua, mutta emme voi lämmittää ruokaa eikä mitään. En todellakaan ole pyytämässä apua." Kun ystäväni koitti kysyä, mitä hän voisi tehdä miehen hyväksi, tämä toisti, ettei todellakaan ole pyytämässä häntä tulemaan ja painamaan katkaisinnappia. 

Silloin ystäväni ymmärsi yskän ja tarjoutui päästämään perheen pulasta; hän nousi yläkertaan miehen kanssa (ilman sapattihissiä he tietysti kävelivät portaat ylös) ja painoi sulakenapin takaisin ylös. Perhe pääsi pälkähästä ja jälleen sapatin viettoon normaalisti. Ateriat pysyivät lämpöisinä koko viikonlopun sapattilevyllä. Ystäväni ymmärsi myös, että se kolina, jota hän oli kuullut ovelta, johtui oven tönimisestä. Miten muuten kiinnität sisälläolijan huomion, jos summerin painaminen ja koputus lasketaan työnteoksi sapattina? Ja asian selittäminen on vaikeaa, kun apua ei ole lupa pyytää pakanoilta.

Pitää keksiä kiertoilmaisuja!

Erään toisen kerran tapasimme nuoren miehen kadulla. Meille syntyi hyvä keskustelu, ja joku ryhmässämme ehdotti, että voidaan vaihtaa sähköposti-osoitteita ja pitää yhteyttä myöhemminkin. Nuori mies ilmoitti, ettei se ole mahdollista, koska hän ei voi pitää kynää kädessään sapattina, eikä kirjoittaa toisten osoitteita ylös.

Elämä mielivaltaisilta tuntuvien lakien viidakossa on ahdistavaa, ainakin sivustakatsojalle, mutta onneksi kekselijäät löytävät kiertoteitä: Voi noudattaa niitä lakeja, jotka sopivat kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja muut on tarkoitettu rikottaviksi. Jom Kippurina, suurena sovituspäivänä syksyllä olisi kuitenkin hyvä, jos noudatettavien määrä ylittää rikottujen määrän. Se takaa turvatun tulevaisuuden. Nähtävästi ei haittaa, jos noudattaa pieniä sääntöjä ja rikkoo esim moraalisäännöt. Eli voi suudella mezuzaa ovella kotiin tullessaan, se sovittaa rikoksen, vaikka saapuisi juuri varastamasta jotain. Hoksaavat ovat huomanneet myös, että voi pyytää kiertoteitse ei-juutalaisilta apua niiden tehtävien suorittamiseen, jotka ovat juutalaisilta kiellettyjä. Näille apulaisille on olemassa termikin: he ovat sapatti-pakanoita, eli shabbat go'im.

Ei ole oikeastaan ihme, että Jeesus moitti aikansa uskonnollisia siitä, että he maksavat kymmenykset tilleistä ja yrteistä, mutta unohtavat inhimillisyyden ja armon lähimmäisiä kohtaan. Uskonnollisuuden henki yrittää näin lakien ja sääntöjen näennäisen noudattamisen kautta saavuttaa vanhurskauden. Mutta lain kautta ei voi saavuttaa todellista ihmisrakkautta tai rakkautta Jumalaa kohtaan.

Toinen tätä erilaista kulttuuria kuvastava tapaus sattui, kun muutimme jokin aika sitten uuteen asuntoon. Edellisessä talossa oli "sapattihissi", joka pysähtyi joka kerroksessa sapattina nappia painamatta. Tästä tuo hienous puuttui, mutta huomasimme, että tämä uuden talon hissi toimikin vain määrätyille asukkaille, joilla oli siihen avain. Vuokran ja kiinteistöhuoltomaksun lisäksi (ne ovat aivan normaaleja vuokra-asunnon maksuja, kiinteistöveron lisäksi) tähän asuntoon kuului "hissimaksu", joka maksettiin kuukausittain eri henkilölle kuin va ad beit, eli huoltomaksu. Nähtävästi hissi oli rakennettu taloon myöhemmin, ja koska kaikki osakkeenomistajat eivät olleet hyväksyneet sitä ehkä ylimääräisten kulujen takia, vain siihen myönteisesti suhtautuneet saivat avaimen käyttöönsä ja täten oikeuden käyttää hissiä. Maksua keräävä vanhempi herrasmies varoitti minua vakavasti, etten sitten päästä yläkerran rouvaa hissiin, vaikka tämä miten anoisi! 

Eli maassa maan tavalla, vaikka joskus ihmetteleekin näitä erilaisia tapoja ja asenteita!

PERINTÖJÄ JA PERILLISIÄ

 Joulu on yksi juhlapyhistä, jota kaipaan Israelissa. Se on aina merkinnyt minulle paljon. Yleensä kotimaassa aloitin jouluvalmistelut ja fiilistelyt jo heti syyskuun lopulla, kun ilmat viilenevät ja illat ovat pimeitä. Silloin on kiva sytyttää kynttilöitä, paistaa pipareita ja miettiä, mitä jouluruokaa sinä vuonna valmistaisi ja miten viettää juhlaa.

Israelissa se on vaikeampaa, vaikka tämähän on se oikea Joulumaa, jossa kaikki tapahtui! Virallisesti joulua ei vietetä ollenkaan. Joulupäivä on aivan tavallisen arkipäivä, yksi muiden joukossa. Joissakin kirkoissa on toki jouluisia tapahtumia, myyjäisiä ja joiululauluiltoja, jotka ovat hyvin suosittuja erityisesti juutalaisten keskuudessa. Yleensä melkein samaan aikaan vietettävä Hanukkah ei ole niin näyttävä ja sanomaltaan mieltä kohottava kuin joulu.  Paahtava helle ja palmut eivät myöskään oikein viritä samaan tunnelmaan. Tänäkin vuonna lähes +30 asteen helteet jatkuivat marraskuun alkuun saakka. Piti keksiä muita tunnelman virittäjia. Lisäksi korona peruutti kaikki joulunajan tapahtumat ja sen aiheuttama stressi sai minut intohimoisesti kaipaamaan jotain "normaaliin" elämään liittyvää.

Niinpä olen katsellut joskus iltaisin YouTuben ja Netflixin jouluelokuvia. Klassikko Miracle on the 34th street oli kiva ja näin sen ensimmäistä kertaa. Muutaman lempielokuvan jätän odottamaan lähemmäksi joulukuuta. Yleisenä teemana näissä filmeissä on perintö, jonka isoäiti tai joku kaukainen sukulainen jättää kaupungistuneelle city- jälkeläiselleen. Tämä ei ole alussa ollenkaan halukas jatkamaan perinnön antajan arvomaailmaa, mikä on ehtona perinnön saamiselle tai piittaa muutenkaan joulun arvoista, perheestä tai perinteistä. Erinäisten kommellusten ja tapahtumien kautta päähenkilö tulee kuitenkin huomaamaan joulun todellisen merkityksen ja muuttuu radikaalisti, ja löytää lisäksi yleensä sydämensä valitunkin. 

Tarvitsemme toki näitä joulunaikana erityisesti pintaan pyrkiviä tunnelmia ja arvoja. Jouluna on helppo muistaa kaukaisiakin ystäviä ja sukulaisia, sekä myös levätä ja miettiä tärkeitä asioita elämässä. Kuten eräässä hyvin tutussa jouluisessa tarinassa, josta teimme vuosia sitten näytelmän. Esitimme sitä ainakin neljänä jouluna seurakunnan joulujuhlassa. Yksi päähenkilöistä julistaa: "Joulu on saanut paljon hyvää aikaan maailmassa, ja siksi sanonkin: Jumala sitä siunatkoon!" (Charles Dickens, Joulutarina) Joulu on ihmeiden aikaa, onhan koko sen alkuperäkin ihmeellinen tarina lapsesta, joka oli kuitenkin Jumala, joka syntyi köyhään perheeseen neitsyt-äidille, ja josta enkelit ilmoittivat kaikille, että tämä syntymä tulee muuttamaan koko maailman. Ihmisessä on jokin sisäänrakennettu tarve uskoa ihmeeseen. Ja siihen, että edes jouluna kaikki elämässä tulee kääntymään hyvin päin!

Raamattu vakuuttaa meille, että vaikka emme ikinä perisi rikasta isoäitiä tai muutakaan kaukaista sukulaista, olemme silti suuren perinnön haltijoita. Tämä taivaallinen perintö ja rikkaus ovat paljon maallista mammonaa suurempaa ja parempaa. 

Room 8:17 vakuuttaa näin: "Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme."

Ps. 119:111 "Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo."

Ps 16:5-6 "Herra on minun pelto-ja maljaosani; sinä hoidat minun arpani. Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani." 

Jumalalla on meille jokaiselle oma pelto-osamme, jota meidän tulee uskollisina hoitaa, ja joka on myös osa meidän perintöämme. 

KEISARI, PAN VAI JEESUS?

 

Noin vuosi sitten joulukuussa pääsin retkelle Tel Danin Israelin kuningasten aikaiselle uhripaikalle ja Israelin kuningaskunnan pohjoiseen keskukseen. Siinä lähellä sijaitsee Jordanin virran alkulähteet ja nykyinen luonnonpuisto nimeltään Banias. Kirjoitin käynnistä blogin nimeltään "Alkulähteillä" n vuosi sitten. Paikka on myös merkittävä Uuden Testamentin lukijalle; siellä tapahtui monia Jeesuksen julistustyön kulmakohtia. Etelä-afrikkalainen ystäväni Mark van Niekerk vieraili paikalla jokunen vuosi sitten ja hän kirjoitti siitä mielenkiintoisen raamattutunnin.

Mark van Niekerk

January 11 at 12:11 PM  · 

Keisari, Pan-jumala vai Jeesus - kuka on arvollinen saamaan ylistyksemme?

Alue Hermonin vuoren juurella on yksi Jordan.virran alkulähteistä. Se tunnetaan nimeltä Banias. Sen vieressä sijaitseva kaupunki oli nimeltään Kesarean Filippi. Tämä on se kirkastusvuori, jonne Jeesus vei opetuslapsensa, kuten Matt 16 kertoo. Kirkastuminen ei tapahtunut Taaborin vuorella Mediggon laakson laidalla, kuten katolliset opettavat, vaan se tapahtui täällä, paikassa, joka on yksi korkeimpia vuoria Lähi-Idässä.

Tämä Hermonin vuori on se paikka, johon Enokin kirjan mukaan 200 "vartijaa" eli langennutta enkeliä saapui yhtyäkseen ihmisen tyttäriin, jotka sen seurauksena synnyttivät "nefilim" eli jättiläiset. (1. Moos 6:1-4 puhuu tästä.) Hermon on saanut nimensä siitä, että nämä enkelit sitoivat itseensä kirouksen rikkoessaan selkeätä Jumalan käskyä olla näin tekemättä. He tekivät tämän rikkoen tietoisesti Jumalaa vastaan.

Jeesuksella oli hyvä syy viedä opetuslapsensa juuri tänne osoittaakseen kirkkautensa heille. Täällä Hän tulisi haastamaan pimeyden voimat ja täällä Jumalan ääni jälleen kerran kuuluisi vahvistaen hänen tehtävänsä. Sekä keisaria, että Pan-jumalaa kunnioitettiin jumalina. Keisari, heikko ihminen asetettiin jumalan asemaan, ja kreikkalaisen mytologian jumala Pan "inhimillistettiin". Hänellä oli vuohen jalat, ruumiin alaosa ja sarvet, ruumiin yläosa ja pää olivat ihmisen. Hän oli paimenten ja laumojen jumala. Tietenkin on olemassa vain yksi todellinen Paimen, josta luemme Psalmista 23.

Hermonin vuoren tukevaan kallioon on kaiverrettu massiivinen luola - tämän uskottiin olevan sisäänkäynti tuonpuoleiseen "alamaailmaan". Jeesus tuli haastamaan nämä "jumalat" heidän omalla alueellaan.

Kun tuntee taustan Jeesuksen valinnalle juuri tästä paikasta, käy selväksi se, miksi Hän valitsi juuri tuon alueen. Kun keisari oli vain ihminen, mutta oli olevinaan jumala, ja Pan taas puolestaan oli "jumala" mutta esitti ihmistä, Jeesus tuli todistamaan, että Hän oli sekä Jumala, että ihminen. Ilman oletuksia, Hän oli todellinen.

Hyvin tunnettu, mutta huonosti selitetty termi "helvetin portit" tulee tästä kohtaamisesta niiden kanssa, jotka kirjaimellisesti olivat helvetistä.

"Ja Jeesus vastasi hänelle, " Autuas olet sinä, Simon Joonan poika, koska ei liha ja eikä veri ole sitä ilmoittanut sinulle, vaan Isäni, joka on taivaassa. Ja minä sanon sinulle, sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Matt 16:17-18.

"Helvetin portit" on puolustuksen termi (portit ja muurithan suojelevat kaupunkia.) Joten vaikuttaa kummalliselta, että kristityt puhuvat "Tuonelan porteista" kuin ne olisivat kykeneviä valtaamaan seurakunnan. Tosiasiassa kyse on aivan päinvastoin. "Tuonelan portit" joita pahan valta vartioi, eivät pysty estämään Jumalan Valtakunnan etenemistä. Jeesus rakentaisi oman seurakuntansa (eklesia) ja pimeyden voimat eivät voisi estää sen leviämistä. Nämä portit eivät kykenisi estämään Hänen Valtakuntansa kasvamista ja pahan valtarakenteiden murtamista.

Jos tietää millainen tämä paikka on, on helppo ymmärtää väärin Pietarin asema kirkon päänä. Tämä valtava kallio Hermon-vuoren juurella on mahtava kooltaan. Vesi, joka virtaa suoraan kalliosta kantaa mukanaan koko joukon pieniä kiven palasia, jotka ovat lohjenneet isosta kalliosta (Petra). Nämä kivet (petros) kulkevat virtaavan veden mukana. Jeesus kutsui Pietaria uudella nimellä Petros. Näiden pienten kivien mukaan. Ymmärtää helposti tästä kuvauksesta, mitä Sanan vedellä "puhdistaminen " tarkoittaa. Nämä kivet ovat puhtaita ja sileitä kulkeutuessaan veden mukana ja hankautuessaan toinen toisiinsa. Sana tulisi hiomaan myös Pietarin karkean luonteen.

"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta. " Ef 5: 25-26,

Näin meidän tulee kaikkien olla. Kallion juurella, vapautettuna pimeydestä ja antaen sanan, kuin veden, virrata ylitsemme ja lävitsemme, puhdistaen ja muovaten meitä, muuttaen meitä Hänen kuvansa kaltaisiksi.