HISTORIAN OPPITUNTEJA

 KolBaMidbar-seurakunnan raamattutunnilla tällä viikolla käsittelimme Israelin ensimmäistä kuningasta, Saulia, ja hänen traagista kohtaloaan (I Sam 11-14). Saul oli hyvästä suvusta ja häntä komeampaa miestä ei löytynyt koko Israelista. Hänen kuninkuudellaan oli hyvä alku, Herra vahvisti hänen auktoriteettiaan ja Herran Henki oli hänen yllään. Jumala oli valinnut hänet vapauttamaan kansan filistealaisten hallinnasta. (I Sam 9: 16) Pian hän alkoi kuitenkin lipsumaan Jumalan ja profeetta Samuelin hänelle antamista selkeistä säännöistä ja alamäki alkoi. Hänen syntinsä oli ylpeys, joka vihdoin ajoi hänet vainoharhaisuuteen ja murhanhimoon. Hän otti papin tehtävät itselleen, vaikka hänen olisi pitänyt odottaa Samuelia uhraamaan Herralle. Tämä tapahtui Gilgalissa, paikassa, jonka läpi ajoimme eräänä päivänä matkalla Tiberiakseen. Sodat filistealaisia vastaan olivat jatkuvia ja viimeisessä hän kaatui, 38 vuotta hallittuaan, omaan miekkaansa. Jumala oli jo kauan aikaa sitä ennen valinnut uuden miehen kuninkaaksi - Daavidin, mielensä mukaisen miehen.

Sain myös kuulla, että nykyinen asuntoni on itse asiassa hyvin lähellä kuningas Saulin muinaista palatsia ja kukkulaa, josta käsin hän hallitsi, Benjamin heimon alueen keskellä. Saulhan oli benjaminilainen. Benjaminin heimosta kuitenkaan Jaakobin rukouksen mukaan ei pitänyt tulla kuningasta, vaan Juudasta. Juudalle annettiin lupaus ikuisesta kuninkuudesta, kunnes myös Messias ilmestyisi. (I Moos 49:8-12) Aika ihmeellistä, että niin kuningas Daavid kuin Jeesus (äitinsä puolelta) polveutuivat Juudan heimosta! Benjaminin kohdalla siunaus kuului lyhykäisyydessään: "Benjamin on raatelevainen susi, aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista." (I Moos 49: 27) Kuningas Saulin lisäksi myös toinen Saul, tarsoslainen oli benjaminilaista sukua ja hänen ensimmäisiin päiviinsä kuvaus "raatelevainen susi" sopiikin erinomaisesti, "raatelihan" hän alkuseurakuntaa. Joskus Jumala aivankuin poikkeaa omista säädöksistään ja Hän olisi siunannut Saulin kuninkuuden joksikin aikaa, jos tämä olisi ollut antautunut Hänelle.

Kukkula Raamatussa on nimeltään Gibea ja nykyään Tel el-Ful ja se sijaitsee Benjaminin tasangolla (Benjamin plateau), osana nykyistä Itä-Jerusalemia arabialueella. Kukkulalla on tänään Saulin palatsin raunioden päälle rakennettuna Jordanian kuningas Husseinin aloittaman palatsin runko. Hänen palatsinsa rakentaminen jäi kesken vuoden -67 sodan takia. Israelilaiset jättivät rakennuksen paikoilleen ja se seisoo muistomerkkinä keskenjääneestä työstä. Myös Saulin työ kuninkaana jäi kesken, mutta eri syistä. (Mielenkiintoinen teologi ja arkeologi Lawson Stonen kirjoittama blogi tästä aiheesta löytyy Googlesta nimeltä "One Hill, Two Kings".) Saulin palatsista ei ole tänään mitään jäljellä.




 Tästä palatsista Gibeasta David kerran pakeni Saulia tämän heitettyä häntä keihäällä. Pakomatka alas kukkulaa oli n 50km pituinen, 839 metrin korkeudesta, jossa palatsi sijaitsi, alas -400m merenpinnan alapuolelle, aina En Gedin wadille asti Kuolleelle Merelle. Se on nykyään nimeltään Davidin Wadi (tai lähteet). Täältä hän löysi luolia, joissa piileskellä Saulia, ja vettä miehilleen.

Israelissa käydessäsi sinut valtaa usein tunne, että kuljet muinaisia historian polkuja.  Asuntoni sijaitsee entisen Saulin palatsin läheisyydessä, ajoimme Gilgalin ohi muutama päivä sitten ja vietin syntymäpäivääni suomalaisten ystävien kanssa Daavidin lähteillä, hänen luolansa lähellä, ihaillen vuorenrinteillä olevia piilopaikkoja, mahtavaa maisemaa ja rinteestä pursuavia vesilähteitä. Tähän luolaan Saul eksyi kerran etsiessään Daavidia 3000 miehen vahvuisen sotajoukon kanssa. Daavid muutaman miehensä kanssa lymyili luolan takaosassa. Vaikka Jumala antoi hänelle hyvän tilaisuuden kostaa vainoojalleen, Daavid ei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, vaan sanoi: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu." (I Sam 24:7) Mutta tämä Daavidin jalous ja esimerkillinen luottaminen Jumalaan ovat jo aivan oman kertomuksen arvoinen asia.

Daavid luotti Jumalaan enemmän kuin inhimilliseen voimaan tai turvapaikkaan ja hän lauloi seuraavat sanat: "Herra elää, kiitetty olkoon kallioni, ylistetty pelastukseni Jumala! Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksemme kallio, paitsi meidän Jumalamme." Ps. 18:46, 32. Jumalan avulla hän oli päässyt voitolle kaikista vihollisistaan, myös Saulista, ja Hän oli antanut hänelle rauhan joka puolella.