Jerusalemissa asuu n 809 000 asukasta (luku vuodelta 2012). Ruuhka-aikoina vaikuttaa siltä että he kaikki ovat liikkeellä yhtä aikaa. Bussit kiitävät hurjaa vauhtia kapeita katuja, jalankulkijat loikkivat bussien välissä, jalkakäytävät ovat tungokseen saakka täynnä kansaa. Bussiverkosto onkin melko kattava, osa busseista on myös tavallista pidempiä "haitari-busseja". Noin kuusi vuotta sitten valmistunut kevytraitiolinja, joka kulkee viiden minuutin välein ja halkaisee koko keskustan n 25 kilometrin matkallaan auttaa huomattavasti ruuhka-aikojen tungosta. Muutaman kerran ollessani kaupungilla raitiolinja oli pysähdyksissä 15-30 min. Syy ilmoitettiin taululla ja kuulutuksessa: este raiteilla. Kaikki katselivat toisiaan huolestuneina. Joskus se este on ollut autolla-ajo pysäkille ihmisjoukkoon tai kiven heittäminen junan ikkunaan. Terrorismin uhka on aina taustalla mielessä.
Yksityisautoilijoiden määrä on huomattava, ja mäkisillä, ahtailla kaduilla ajaminen vaatii tarkkuutta ja taitoa. Suuri osa autoja onkin kärsinyt kolhuja, mikä näkyy niiden etu-ja takapuskureissa. Muuten autokanta vaikuttaa melko uudelta. Ajovauhti on hurjaa ja merkkiääntä käytetään herkästi, niin osoittamaan mielipidettä, kuin varoittamaan tulosta huonosti näkyvään risteykseen. Ajotyyli on myös aika "omapäistä"; todistin juuri muutama päivä sitten, miten kapealla kadulla, jossa bussit juuri-juuri pääsivät toistensa ohitse ja liikenne mateli etanan vauhtia ruuhkassa, muutama henkilöautoilija päätti yhtäkkiä muuttaa suuntaa ja teki u-käännöksen rauhassa siinä kaiken kaaoksen keskellä. Torvet kyllä soivat raivokkaina mielenosoituksena, mutta kaikki pitivät sitä kuitenkin aivan normaalina! Monet isoimmista kaduista ja valtaväylät ulos kaupungista ovat neli-kaistaisia. Uusia massiivisia siltoja rakennetaan kukkuloille uusimpiin lähiöihin menevien teiden tueksi. Jerusalemiin konkreettisesti "noustaan" melko jyrkkää mäkeä ylös vuorenrinnettä. Näkymät ovat aivan huikeat niin päivällä kuin yöllä, jolloin kotien valot tuikkivat kukkuloilla kuin helminauhat pimeydessä. Tel Aviviin matkustaessa aina vähän jännittää sitä, miten painava kaasujalka kuskilla sattuu olemaan.
Uuden vuoden päivänä Israel koki ensimmäisen kunnollisen talvimyrskynsä. Lunta tuli pohjoisessa Galilean alueella lähes puoli metriä. Jerusalem välttyi lumelta toistaiseksi, mutta sadetta saatiin rankasti kolme päivää. Tuuli puhalsi puutarhakalut kumoon, hetkittäin satoi rakeita ja tummanpuhuvalta taivaalta kuului ukkosen jyrinää. Ulkona pihalla tavallisesti asustava vahtikoira, kaunis saksanpaimenkoira Ginger oli myös päässyt lämmittelemään sisälle. Ikävä lisähaitta on makuuhuoneeni vuotava ikkuna. Ikkuna on itseasiassa tiivis, mutta rappaus sen alla vuotaa vettä, samoin ikkunan alla sijaitseva sähköpiste. Lattialta löytyi lätäkkö eräänä aamuna herätessäni. Homeongelmia tulevaisuudessa! Muuten asunto on suhteellisen mukava. Ainakin verrattuna toisten kokemuksiin. Yhdellä ystävälläni ei tule lämmintä vettä ollenkaan, vaikka hänen vuokraamansa asunto on kerrostalossa. Toisella lämpötila oli ainakin 5 astetta alempana kuin minun 16+ astettani. Otin ensimmäistä kertaa käyttöön lisävillahousut, ranteenlämmittimet ja villahameen, jota olin säästänyt pahan päivän varalle. Nyt oli se paha päivä!
Parempia säitä ja aurinkoa odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti