MISSÄ JEESUS NOUSI TAIVAASEEN

" Voidaksesi olla realisti, sinun tulee uskoa ihmeisiin." David Ben-Gurion

Nuorena, kun olin vasta löytänyt uskon, ihailin suunnattomasti nunnia, jotka olivat luopuneet omasta elämästään ja pyrkimyksistään, ja pyhittäytyneet kokonaan rukoukselle ja toisten palvelemiselle. Olen vieläkin sitä mieltä, että monet heistä tekevät mahtavaa, pyyteetöntä työtä itseään säästämättä köyhien parissa, perustavat kouluja, sairaaloita ja muita laitoksia alueille, jotka muuten olisivat ilman näitä palveluja, kristillisen sanoman ohella. Ajatellaan vaikka edesmenneen Äiti Theresan seuraajia Intiassa. Olen myös myöhemmin tutustunut joihinkin nunniin, lähinnä juuri Israelissa, mm Öljymäellä sijaitsevan birgittalaisluostarin johtavaan abbedissaan, joka oli asunut Suomen Turussa 8 vuotta. Jossain vaiheessa unelmoinkin nunnaksi ryhtymisestä. Sitten huomasin, ettei tarvitse olla nunna voidaksesi rukoilla, tutkia kirjoituksia ja palvella Jumalaa monilla tavoilla.

Eilen pääsin käymään varmaan kauneimmassa paikassa, missä olen Israelissa vuosien aikana vieraillut. Se oli myös Öljymäellä, jossa aivan vuoren huipulla sijaitsee vanha venäläinen ortodoksiluostari. Kirkon torni on yksi kolmesta tornista, jotka näkyvät kauas Öljymäen siluetissa. Luostari on tunnelmallinen paikka, rakennettu 1870-luvulla. Se on kokenut monia vaiheita turkkilaisten, brittien ja nyt viimeksi palestiinalaisten naapureina. Luostarissa asuu nykyään 49 nunnaa monista maista. Heidän pääelinkeinoinaan ovat oliivien kasvatus, ikonimaalaus ja käsityöt. Luostarin puutarhassa asuvat myös rauha ja harmonia. Ehkä eiliseen tunnelmaan vaikuttivat myös kaunis kesäinen auringonpaiste, nurmikon vihreys usean päivän sateiden jälkeen, kukkivat mantelipuut ja ruusut, sekä luostarirakennusten yksinkertainen kauneus. Vuorelta avautuu mahtava näköala Vanhaan Kaupunkiin Kidronin laakson vastakkaisella rinteellä. Kirkko, Jeesuksen taivaseen astumisen muistoksi rakennettu, oli kaunein ortodoksikirkko, mitä olen nähnyt! Se oli valoisa ja kirkkain maalauksin koristeltu, väreinä vallitsivat valkoinen, kirkas sininen ja kulta. Kirkossa vietettiin juuri jonkun hautajais-muistojuhlaa, siellä laulettiin ja rukoiltiin.

Ajoin Öljymäelle kaupungin ehkä parhaan oppaan kanssa taksilla. Tapasimme puistokäytävällä Äiti Serafimin, iloisen ja tyynen, hoikan n 40-vuotiaan naisen (miksiköhän nunnat ovat aina iloisia?), jonka opas-ystäväni tunsi jo ennestään. Kuulumiset vaihdettiin, mutta koska äidillä oli jo kiire jumalanpalvelukseen (sillä olimme myöhässä tapaamisestamme), emme saaneetkaan esittelykierrosta luostarialueella. Katselimme ympäriinsä vain omin päin. Oppaani kertoi myöhemmin äiti Serafimin tarinan. Hän on kotoisin Venäjältä ja entiseltä ammatiltaan näyttelijä, vieläpä aika kuuluisa sellainen! Erilaiset tilanteet saivat hänet tekemään täyskäännöksen elämässään ja hän päätyi elämään hiljaisesti ja vaatimattomasti luostarissa. Ihmeellistä oli, että hänen aviomiehensä tuli samaan lopputulokseen omalla kohdallaan, ja hän meni myös (toiseen) luostariin munkiksi!

Käytyämme vielä naapuriluostarissa, jo paljon aikaisemmin rakennetussa, sekä kurkistetttuamme aidan takaa ristiretkeläisten aikaista kappelia, jonka muslimi-valloittajat olivat myöhemmin muuttaneet moskeijaksi, palasimme auringon laskiessa kaupunkiin arabibussilla. Kaikki kolme yllämainittua paikkaa oikeastaan kilpailevat siitä, mikä paikka on oikeasti se kohta, josta Jeesus kerran nousi taivaaseen pilvessä. Luultavasti se ei ollut mikään näistä, vaan aivan joku muu. Varmaa kuitenkin on, että se tapahtui tällä mäellä, ja yhtä varmaa se, että Hän tulee kerran takaisin, samaan paikkaan aivan konkreettisesti, hallitsemaan valtakunnassaan, jonka pääkaupunki on Jerusalem.

KANSOJEN SULATUSUUNI

Yksi hauskimmista asioista Israelissa on se, miten erilaisia ihmisiä monenlaisista etnisistä taustoista tapaat. Jo alian tehneitä juutalaisia on lähes kaikista maailman maista ja sen lisäksi voit kohdata erilaisia maailmanmatkaajia, turisteja, vapaaehtoistyöntekijöitä ja opiskelijoita kaikista maailman kolkista ja kaikista maanosista, jopa yllättävistä paikoista. He ovat kaikki yleensä rakastuneet Israeliin ja sen edustamaan raamatulliseen kulttuuriin ja historiaan. Israel toimii silmien avaajana monille ja maa itsessään puhuu ja todistaa Raamatun sanan totuudesta. Vaikka jotkut väittävät myös toista, haluten tehdä tyhjäksi Raamatun totuudet ja väittäen jopa, ettei esim kuningas Davidia tai Salomonia ollut olemassakaan, että Raamatun tarinat ovat vain tarinoita ja parhaimmillaankin legendaa.  Kuitenkin jatkuvasti vielä tänäänkin arkeologit löytävät todisteita Raamatun paikkaansapitävyydestä. Aivan viime viikoina on löydetty todisteita siitä, että Jerusalem onkin itseasiassa vielä vanhempi, kuin Daavidin perustama valtakuntansa pääkaupunki n 1010eKr.


Törmäsin muutama vuosi sitten budhalaisiin nepalilais- nuoriin, jotka olivat haltioissaan Israelin maan hengellisestä rikkaudesta. He kertoivat innoissaan: "Täällä kaikki Raamatun kertomukset alkavat elämään, ne ovat totta!" Samaa sanovat monet muutkin. Ei ole ihme, että tästä maasta käydään niin raivokasta taistelua!

Viime viikkoina olen iloinnut tutustua korealaiseen kulttuuriin ystävien kautta, joita olen tavannut. Meillä on yhteinen harrastus: viettää sapatti-ateriaa yhdessä perjantai-iltaisin ja sen jälkeen lähteä Tel Aviviin.

 Korea on vielä 60-vuotta 1950-53 tapahtuneen Korean sodan jälkeenkin yksi maailman kuumista pisteistä poliittisesti ja tarkan silmälläpidon alaisena sen pohjoisen valtion Kim Jong-un'in diktatuurin ja hänen ydinaseidensa takia. Kuitenkin sen pääkaupunki Pyonyang oli aikaisemmin lempinimeltään "Aasian Jerusalem." Jumala tekee salaista työtään myös tässä maassa ja  tulevaisuudessa tulemme näkemään sen työn hedelmät.
Etelä-Korea on kokenut mittavan herätyksen viime vuosikymmeninä ja heitä on lähtenyt ympäri maailmaa viemään tätä sanomaa eteenpäin. Heillä on syvä hätä myös pohjoisen rajan taakse jääneistä maanmiehistään. Korealaiset ovat hyvin korrekteja, jäykkiä ja maltillisia, aasialaiseen tyyliiin. He ovat todella vastuuntuntoisia ja luotettavia (ainakin ne joihin olen tutustunut) , mutta myös huumorintajuisia, kun heihin tutustuu paremmin. (Vähän kuin me suomalaiset, kun jää sulaa, tulee esiin täysin toisenlainen persoona.)  Erään kerran, kun ajoimme autolla myöhään illalla kotiin, vietimme tovin vertaillen kultturiemme erilaisuuksia. Tiesitkö, että korean kielessä käytetään kokonaan eri sanoja ja lauserakenteita, kun puhutaan vanhemmalle ja kunnioitetulle henkilölle? Vanhemman kunnioittaminen ja kohteliaisuus on heidän kulttuurissaan todella ensisijainen asia. Tämä vanhempien kunnioitus meni aikaisemmin niin pitkälle, että esi-isien henkiä palvottiin ja heille uhrattiin konkreettisia ruoka- ym uhreja pelosta. Tästä taikauskosta kristinusko on useimmat vapauttanut. Eli kulttuuri heijastuu kieleen. Jumala on myös asettanut oman kunniansa jokaisen kansan ja kulttuurin ulottuville.

Facebookissa kiersi taannoin video, jossa selitettiin, miten Jumala  on jättänyt todistuksen totuudesta ja pelastuksesta kiinankieleen. Veriuhrin merkitys on ollut kiinalaisille selvää jo muinaisista ajoista ja sitä harjoitettiin vuoteen 1911 saakka. Sana "vanhurskas" koostuu kahdesta merkistä, jotka ovat "minä" ja "lammas". Lammas sijaitsee minä-merkin yläpuolella. "Rauha" koostuu puolestaan myös kahdesta merkistä; "Jumalasta" ja "lampaasta".  Sana "kaunis" tai "onni" taas koostuu kahdesta sanasta: ""lammas" ja "henkilö". Muinaiset kirjoitukset myös kertoivat, että määrättynä päivänä huhtikuussa tapahtui auringonpimennys, kaikkien synnit olivat yhden ihmisen päällä, täten jokainen maan päällä saa anteeksi. Auringonpimennys tapahtui määrättynä päivänä, erään tietyn keisarin hallitessa 2000 vuotta sitten, silloin mies Taivaasta kuoli. Aika selvää puhetta siitä, että saavuttaksesi vanhurskauden, rauhan Jumalan kanssa ja elämän onnen, kauneuden, tarvitset uhrilammasta, Jumalan Karitsaa, jonka veri vapauttaa sinut synnistä ja sen vallasta.

YLEISIÄ HUOMIOITA JA ELÄMÄÄ LAITAKUJILLA

Keskustelin erään ystäväni kanssa kerran siitä, miten erilaisilta israelilaiset nuoret vaikuttivat verrattuina suomalaisiin nuoriin. Me molemmat olemme työskennelleet paljon nuorten parissa, minä opettajana ja hän kouluterveydenhoitajana, joten meillä  on ehkä jonkinlaista näkökykyä lasten ja nuorten maailmaan. Nuoret täällä vaikuttavat iloisilta, sosiaalisilta, hyväkuntoisilta. He antavat paikan bussissa vanhemmalle henkilölle, tai auttavat ajotielle eksyneen näkörajoitteisen takaisin turvallisesti jalkakäytävälle, kuten näin yhtenä päivänä tapahtuvan. Täältä puuttuvat kokonaan erilaiset radikaalit, meillä katukuvaa hallitsevat nuorison alakulttuurit, kuten gootit, ja muut harrastuksiin ja elämäntapoihin liittyvät nuorison pukeutumistyylit. Valtaosa nuorista näyttää tavallisilta, reippailta nuorilta. Kadulla ei myöskään näy liian isoissa housuissa, huppari silmille vedettynä kulkevia masentuneita nuoria miehiä, joista jo päälle näkee, että viimeiset vuorokaudet on vietetty tietokoneella pelaten, joiden elämä on eksynyt virtuaalimaailmaan, meillä niin yleinen näky. Älä käsitä minua väärin, ei täällä kuljeta  jälkijunassa tietotekniikan alueella:  jokaisella ihmisellä on kyllä älypuhelin kädessään bussissa ja junassa, nuorella ja vanhemmalla, ja sitä näppäillään tai siihen puhutaan! Mutta ehkä tekniikka ei kuitenkaan ole saanut ihan sellaista sijaa ihmisten elämässä, kuin meillä.
Osittain tilanne johtuu ehkä täkäläisten nuorten pakollisesta armeijapalveluksesta, joka on pojilla 3 vuotta ja tytöillä 2 vuotta. Se on tarpeeksi pitkä aika hyvän kunnon ja itsekurin hankkimiseen sekä sosiaalisuuteen oppimiselle. Kaikki eivät osallistu aseelliseen palvelukseen, voit valita myös siviilipalveluksen jossain sosiaalialan laitoksessa tms. Armeija kouluttaa nuoria myös oman maan historian ja (raamatun) perinteiden tuntemisessa ja arvostamisessa. Usein näkee bussilastillisittain nuoria sotilaita museoissa, kuten Israel Museon arkeologisella osastolla taannoin oppimassa Israelin esihistoriasta, tai vuorella, jossa Daavid löi Goljatin oppimassa raamatunhistoriaa. Kaikki tärkeitä asioita ja auttavat kansallisen identiteetin rakentumisessa! Armeija auttaa myös tulevaisuuden työpaikan hankkimisessa ja siitä saa pisteitä opiskelupaikkaa hakiessa. Kun elämiseen ja taisteluun olemassaolosta kuluu niin paljon energiaa ja ajatuksia, ehkä kyllästymiseen ja näköalattomuuteen ei yksinkertaisesti ole aikaa.
Matkustin yhtenä päivänä Tel Avivista isolla bussilla Jerusalemiin ja viereeni sattui vanha eläkeläisrouva. Hän aloitti keskustelun sanomalla, että hyvä, kun istuit siihen viereen, hän ei ketään miestä olisi siihen halunnutkaan! Sitten keskusteluun yhtyi myös vanhempi arabi-pariskunta, joka istui käytävän toisella puolella. Mies alkoi ystävällisesti pyytämään kuskia laittamaan ilmastointia pienemmälle, kun minun tuli kylmä ja vedin huivia hartioille.  Pariskunta pyyteli minua jo kotiinsa Abu Goshiin vierailemaan, ja mutta minun piti kieltäytyä, koska olen pian palaamassa kotimaahan. He vakuuttivat olevansa täysin Israelin puolella ja rakastavansa Israelia, ja uskonkin sen, sillä Abu Gosh oli niitä harvoja arabikyliä Israelissa, jotka olivat israelilaisten puolella itsenäisyyssodassa. Vanha rouva vieressäni myötäili heitä ja tulkkasi kaiken, sillä arabipariskunta puhui vain hepreaa, ja tietysti arabiaa. Rouva mainitsi myös, kun nuorista tuli puhe, että he oppivat sosiaalisiksi, koska Israelissa nuoret kasvatetaan olemaan vapaaehtoisia monissa tehtävissä, auttamaan vanhuksia lauantaisin, ym. Se kuuluu myös heidän uskonnon harjoittamiseensa.  (Tämä liittyy ylläolevaan kappaleeseen.) Sitten keskusteluun yhtyi myös takana istuva n 50-vuotias mies, joka innostui kun kuuli, että olen Suomesta. Hän oli kieltenopettaja ja lukenut paljon Suomea koskevaa tietoa. Hän tiesi myös että Suomesta käy paljon ihmisiä Israelissa, myös vapaaehtoisina. Hän oli huolissaan siitä, miten suomalaiset ylipäätänsä selviävät kaamoksesta masentumatta. Tällaisia hauskoja keskusteluja voi syntyä aivan ex tempore bussissa tai missä tahansa!
Kirjoitin viimeksi erilaisista retkistä, joita olen tehnyt taidenäyttelyyn ja museoon. Mutta ei elämäni täällä kuitenkaan ole pelkkää retkeilyä! Sunnuntaina, ennen Yad Vashemin käyntiä kävin viemässä muutaman vaateavustuspaketin äidille, johon tutustuin pari viikkoa sitten. Perheen tilanne on vaikea. Kuusihenkinen perhe yrittää elää isän palkalla, josta 4/5 kuluu vuokraan. Ruokaan, muista tarpeista puhumattakaan, jää tuskin mitään. Viides lapsi on syntymässä kuukauden kuluttua. Kun kävin heidän kotonaan ensimmäisen kerran, järkytyin, vaikka olin osannut varautua tilanteeseen. Kunnollisia sänkyjä lapsilla ei ollut, kolme nukkui samalla sohvalla. Mitään vuodevaatteita ei myöskään ollut, peittoina toimivat räsyt.
Sosiaaliturva on Israelissa täysin riittämätöntä, vaikka kenenkään ei tulisi nähdä nälkää. Uskonnollisten juutalaisten keskuudessa on kunnia-asia antaa omastaan vähempiosaisille. Laupeuden harjoittaminen on osa jumalanpalvelusta. Katsotaan, ettei kenenkään pitäisi olla osaton esim sapattiateriasta. Kokonaisia leipiä voidaan jättää aidalle köyhien saataville, naapureita kutsutaan aterialle. Tähän perustuu myös maanviljelyksen sääntö, jota on noudatettu vuosituhansia: köyhille jätetään osa pelloille ja puutarhoihin, osa, jonka he voivat vapaasti kerätä. (Tästä on esimerkki Raamatussa Ruutin kirjassa.) Virallisen köyhyysrajan alapuolella eläviä perheitä, lapsia ja vanhuksia on Israelissa kuitenkin paljon. Kouluruokailua, joka on meillä Suomessa niin suuri asia, ei ole ollenkaan. Lapset lounastavat omilla eväillä, jos niitä on kotoa antaa. Puute näkyy myös niissä monissa soppakeittiöissä, joita on noussut eri puolille kaupunkia. Olen ollut kahtena perjantaina mukana erään seurakunnan järjestämässä ruokailussa, jossa kolme kertaa viikossa jaetaan ruoka n 100-150 hengelle. Lisäksi he saavat mukaansa ruokatarvikepussin ja vaatteita vaatejakelusta, jos tarvitsevat.

Äidit palaavat yleensä töihin heti vauvan ollessa n 2 kuukauden ikäinen, yhden työssäkävijän palkalla ei elä. Äitiysloma (täydellä palkalla) on kolme kuukautta ja osan siitä voi ottaa ennen vauvan syntymää. Ilmaista matkustusoikeutta liikennevälineissä vaunujen kanssa kulkevalle ei myöskään ole, olen useasti nähnyt, kun äiti, ehkä vielä usean lapsen kanssa nousee keskiovesta bussiin, jättää lapset siihen ja lähtee maksamaan matkaa täpötäydessä bussissa kuljettajalle. Palkkataso on alhainen, minimipalkka n 900€, vuokrat kuitenkin lähes kolmanneksen kalliimmat kuin meillä.
Yksi syy talouden huonoon tilanteeseen on valtion huimat puolustusmenot, jotka ovat Israelille välttämättömät. Viime syksynä alkanut terroriaalto on lisännyt näitä kuluja. Syyskuun jälkeen Jerusalemissa on ollut 41 tahallista ajoneuvolla ajoa bussipysäkeillä odottavien ihmisten päälle. Nyt melkein jokaisen bussipysäkin ympärille on pystytetty betonisia turvapilareita. Pieni asia sinänsä, mutta rikkana rokassa.

Yhteensä erilaisia terrori-iskuja, puukotuksia, ampumisia, ajoneuvoilla kumoonajamisia on ollut 228. Niissä on kuollut 30 israelilaista, loukkaantunut satoja. Toissa päivä, sunnuntai oli huippu: yhden päivän aikana torjuttiin 8 erilaista iskua.
Israelia painostetaan olemaan käyttämättä kovia otteita terroristeja kohtaan. Kysyisin samaa Ranskan presidentti Francois Hollandilta: "Miksi käytitte niin kovia otteita terroristeja kohtaan  Pariisissa syksyllä 2015?" Kukaan maailmassa ei kyseenalaista heidän toimiaan. Israelilla on samoin oikeus ja vastuu puolustaa omia kansalaisiaan.

YSTÄVÄNPÄIVÄ JA PARHAAN YSTÄVÄN MÄÄRITELMÄ

Tänä Ystävänpäivänä tein retken Jerusalemin holokoast-museoon Yad Vashem'iin. (Yad Vashem tarkoittaa "muistoa ja nimeä", kirjaimellisesti "käsi ja nimi".) Se on  Toisen Maailmansodan aikana kuolleen yli 6 miljoonan juutalaisen, joista 1/4 oli lapsia, muistolle rakennettu muistomerkki ja museo. Museoon on kerätty dokumenttien ja historiallisten faktojen lisäksi selviytyjien kertomuksia tapahtuneesta, sekä kaikkien tunnettujen uhrien nimet. Raitiovaunupysäkiltä museoon on noin puolen kilometrin kävely kaunista varjoisaa kävelytietä pitkin Hertzelin vuoren rinteellä. Kävelytiellä, jota reunustavat havupuut, männyt, seetrit ja katajat, voi tuntea raikkaan havujen tuoksun kesällä ja talvella. Yad Vashemin portilta johtaa toinen polku ylös Hertzelin vuorelle, jossa sijaitsevat Israelin valtion perustajien, mm Theodor Hertzelin  ja kuuluisimpien kenraalien haudat. Hautausmaa on yksi tärkeimmistä kansallisista muistomerkeistä.  Kyltti polun alkupäässä muistuttaa, että matka kuvaa symbolisella tavalla Israelin valtion syntymää katastrofin jälkeen ja uutta elämää krematorioiden tuhkasta.

Museon yksi tehtävä on informoida ja kertoa II Maailmansodan tapahtumista ja kauheuksista, joita Euroopan juutalaisväestö sai kokea natsien vainoissa, jotta vastaavaa ei koskaan enää tapahtuisi. Museossa oli tänäänkin suuria koululais- ja sotilasryhmiä muiden kävijöiden joukossa. Asiantuntijat kiertävät ympäri maailmaa pitämässä luentoja antisemitismistä ja internetin kautta saa tärkeää tietoa mm kouluja ja muita yhteisöjä varten.
Tuntuu käsittämättömältä, että Hitlerin kaltainen henkilö pääsi valtaan ja sai valtaansa monet valtionpäämiehet ja johtajat, sai oppinsa arjalaisen rodun ylivertaisuudesta läpi valtiollisessa agendassaan ja aiheutti niin valtavan tragedian koko Euroopassa. Vastaavia diktaattoreita on ollut hänen jälkeensäkin ja tälläkin hetkellä elää, pienemmässä mittakaavassa. Kansan asenteita ja ajatuksia muokattiin vuosien kuluessa, uusia direktiivejä julkaistiin, kunnes suurelle osalle kansaa oli itsestään selvää, että juutalaiset olivat kaiken pahan alku ja juuri. Harvat korottivat vastustavan äänen, uskovienkaan joukossa, kunnes oli liian myöhäistä. Voisiko vastaava tapahtua uudestaan?
Valtiota ei määrittele vain se, mitä se tekee, vaan myös se, mitä se sietää. (Kurt Tucholsky, saksanjuutalainen esseisti)

Juutalaisilla on oikeus omaan maahansa jo pelkästään sen perusteella, mittä II Maailmansodan aikana tapahtui. Vaikka sillä tietysti on myös lukuisia muita historiallisia syitä asuttaa isiensä alueita, syitä, joista Jumalan lupaukset eivät suinkaan ole pienimpiä.

Viikko sitten kävin myös Israel Museossa, sen taideosastolla ja näinkin paljon mielenkiintoista. Berliini Ennen II Maailmansotaa-näyttelyn satoa:

Berliini-näyttelyn lisäksi museossa oli myös postikortteja sadanvuoden aikana, erikoisesti Uuden Vuoden toivotuksia, joissa hyvin kuvastui ajan henki ja vallitseva kulttuuri. Tässä muutamia parhaimpia esimerkkejä:

Todellisen ystävyyden tunnusmerkkejä on, että ystävä saa toisen tuntemaan olevansa tärkeä, arvostettu ja hyväksytty. Ystävyys on kallisarvoinen asia, vaalitaan sitä! Parhaan ystävän määritelmän kertoi kerran eräs viisas mies, joka ei ainoastaan puhunut vaan myös toimi sanojensa mukaan: "Suurempaa rakkautta ei ole kuin sillä, joka antaa henkensä ystävänsä puolesta."

MEDIASOTAA

  Medialla on valtava mieliimme ja asenteisiimme vaikuttava valta. Mistä puhutaan (ja mistä vaietaan), ja miten, vaikuttaa meidän mielipiteisiimme ja toimintaamme yllättävillä tavoilla.

Israel on tänä päivänä tämän mediasotan keskellä. Se on aina, koko olemassaolonsa ajan itsenäisenä valtiona ollut uutisoinnin keskipisteenä, mutta nyt yhä negatiivisemmassa mielessä. Euroopan (ja muidenkin maiden) mediassa on selvästi näkyvissä nouseva antisemitismi ja - siionismi. Se näkyy konkreettisesti siinä, mitä asioita korostetaan, mitkä jätetään kirjoittamatta tai mainitaan ohimennen sivulauseessa.

Tästä on hyvänä esimerkkinä CBS:n (yksi suurimmista uutiskanavista maailmassa) nettisivun artikkeli keskiviikon terrori-iskusta Damaskus-portilla. Otsikkona oli: KOLME PALESTIINALAISTA TAPETTIIN PÄIVITTÄISEN VÄKIVALLAN JATKUESSA. Seuraavat kappaleet kertoivat laveasti siitä, miten Israelin rajapoliisit kylmäverisesti tappoivat kolme nuorta palestiinalaista. Vasta viimeisessä lauseessa oli maininta, että paikalla oli puukkoja, pommeja ja automaattiaseita ja että yksi nais-rajapoliisi kuoli kahakassa.

Artikkeli nosti suuren vastustusmyrskyn, kun kimpaantuneet lukijat vaativat CBS- kanavalta anteeksipyyntöä ja tekstin muuttamista. Ja muutaman tunnin kuluessa tulikin muutos: otsikossa luki nyt  ISRAELILAINEN SOTILAS KUOLI PALESTIINALAISTEN LUOTEIHIN, TOINEN HAAVOITTUI  ENNEN KUIN TERRORISTIT TAPETTIIN. Koko artikkelin sävy oli toinen kuin aikaisempi, totuudellinen ja asiallinen. Kaikkialla muualla terroriteoista uutisoidessa näkökulma on uhrien, Israelista puhuttaessa asiaa katsotaan aina terroristin näkökulmasta.

http://www.cbsnews.com/news/israel-police-kill-palestinians-near-jerusalem-old-city/

Tämä terroriteko oli yksi vaarallisimmista viimeisten viiden kuukauden aikana tapahtuneista iskuista. Siinä oli osallisena usea hyökkääjä ja aseina oli, ei vain veitsiä, vaan myös automaattiaseita ja kaksi pommia, jotka saatiin otettua haltuun terroristeilta räjähtämättöminä. Ilmeisesti suunnitteilla oli suurempi isku ihmisjoukkoon. Urheat nuoret naispoliisit estivät iskun, toinen vielä haavoittuneena ampui yhden terroristeista, ennen  kuin menetti tajuntansa.

Minkä länsimaiset uutiskanavat unohtivat kokonaan mainita, on viikko sitten  Fatah-puolueen virallisella Awdah-TV-kanavalla julkaistu video, jossa presidentti Mahmud Abbas yllytti väkivallan tekoihin kaikkialla Israelissa, kaikilla tavoilla. Videolla nuoret arabit tönivät ja hakkasivat rukoushuivia kantavaa juutalaista miestä Jerusalemin kadulla. Abbas kävi tämän viikon tapahtumankin jälkeen tervehtimässä terroristien perheitä ja ylisti heitä kansan sankareiksi. Fatah-järjestön virallinen Facebook-sivu julkaisi myös kuvat iloisista nuorista terroristeista ja kirjoitti, miten nämä ovat "roolimalleja, jotka uhraavat oman elämänsäkin maasta puolesta". (IPT, The Investigative Project on Terrorism-sivulta ja The Algemeiner)

Tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, että sanalla on voimaa, sekä hyvässä että pahassa. Mielipiteiden ilmaisulla on myös vaikutusta! Totuuden puhuminen, ja kirjoittaminen, voittaa valheet ja pimeyden, ja valaisee monien mielet! Tähän sopii vanha sananlasku: KYNÄ ON VOIMALLISEMPI KUIN MIEKKA! Ja samaa voi sanoa tietokoneesta! Käytetään sanan valtaa, kun näemme epäoikeudenmukaisuuksia, missä asiassa tahansa, ja erityisesti Israelin puolesta!

Vinkiksi: joku voisi kommentoida YLEn sivuille esim eilisen, torstain ULKOLINJAA: Israelin mediasota, jossa esitettiin selviä valheita tilanteesta Israelissa, jopa että Gazan ohjukset ovat valhetta. En nähnyt sitä täällä, joten en voi sanoa siitä mitään!

Ja sitten vielä linkki, missä voit allekirjoittaa vetoomuksen terrorismin vastustuksen puolesta:  http://tip.nationbuilder.com/let_the_world_know

Tämä viikko kohdallani on muuten sujunut levon merkeissä massiivisen vatsaviruksen kourissa, sitä on liikkeellä täällä paljonkin, kuulemma! Avun antoi lopulta paikallinen tehokkaaksi mainittu lääke Kalbeten Forte, joka todella tukahdutti viruksen ilmenemiset ja elämä jälleen voittaa! Sapatti-ateria on kuitenkin vielä tänään niukahko, koska en uskalla paljon mitään laittaa suuhuni. Vaikka ruokahalua muuten jo olisi melkein viikon pakollisen paaston jälkeen. Tauti, niin ikävä kuin se onkin, antoi mahdollisuuden rauhoittumiseen tämän hektisen elämäntyylin keskellä, ja tilaisuuden laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, jotakin on ehkä jo liikaakin kalenterissa!
Tauti sattui myös keskelle "kulttuurishokki"-vaihetta, joka väistämättä tulee jokaiselle n 1-2kk oleskelun jälkeen vieraassa kulttuurissa, olit sitten vaihto-oppilaana, vapaaehtoistyöntekijänä tai kokeilet elämää muualla. Kulttuurishokki tulee yleensä vaiheessa, jossa uutuuden viehätys alkaa karisemaan ja elämän arki kohdataan. Nekin asiat, joista ennen oltiin ihastuksissaan, kuten maisemat, ilmasto, erilainen ruoka, ihmisten tempperamentti jne voivat alkaa voimakkasti ärsyttämään ja voi tulla silmitön halu palata kotiin, tuttuun ja turvalliseen. Minunhan pitäsi tämä tietää, kun vuosikaudet opetin tätä Metropoliassakin osana "Kulttuurien välinen kommunikaatio"-kurssia. "Shokki" kuitenkin yllätti minut, ja siihen auttaa aina asioiden punnitseminen ja se, ettei kaikkia tuttuja asioita tarvitse hylätäkään. Eikä varsinkaan itseään!

Laitan vielä tähän loppuun kopiot Irmeli Kojosen kahdesta kirjeestä. Ensimmäinen on Suomen ulkoministerille Timo Soinille israelilaisten tuotteiden boikotoinnista ym ja toinen YK:n pääsihteerille Ban Ki Moonille. Viimeinen kirje lähetettiin myös YK.n nettisivuille tietysti englanninkielisenä.

https://www.facebook.com/groups/prayergroupforisrael/10153857491239424/?comment_id=10153859043569424%C2%ACif_t%3Dlike&__mref=message_bubble

Jaan teille tänään lähettämäni meilin maamme ulkoministerille. Rukoillaan päättäjiemme puolesta, että silmät avautuisivat.
 "Arvoisa ulkoministeri Timo Soini,
Yhä huolestuneempana olen seurannut, miten EU:ssa ja Euroopan komissiossa keskitytään vain israelilaisten siirtokuntatuotteiden boikotointiin sen sijaan, että puututtaisiin itse ydinongelmaan: palestiinalaisten harjoittamaan vihakasvatukseen. Tätä vihakasvatusta ovat arabikanavat pullollaan arabian, mutta ei tietenkään englannin kielellä. Vihakasvatuksen hedelmiä on voitu seurata kansainvälisen median välityksellä viimeisen puolen vuoden aikana, kun jopa 11- ja 14-vuotiaat palestiinalaislapset ovat lähteneet mukaan puukkoiskuihin. Vielä hirvittävämpää on, että tätä vihakasvatusta tuetaan meidän rahoillamme UNRWA:n kautta. Tämä selittyy vain sillä, että arabimaita on YK:ssa mukana iso joukko, ja he saavat äänensä näin kuuluviin ja tahtonsa läpi. BDS-liikkeen lanseeraama boikotti ei kuitenkaan rakenna rauhaa Israeliin, eikä se ole edes sen tarkoitus, kuten myöhemmästä voitte päätellä. Itse asiassa koko laittomista siirtokunnista puhuminen on vastoin Oslon sopimusta, jossa Länsiranta jaettiin A- B- ja C-alueisiin, joista C-alueet kuuluvat sopimuksen mukaan Israelille. A-alueet muodostuvat suurimmista arabikaupungeista, ja käsittävät pinta-alaltaan n. 20 % Länsirannasta. Toinen 20 % on B-aluetta, joka pitää sisällään arabikyliä ja arabien maatalousalueita. A- ja B-alueet ovat siis yksinomaan arabien asuttamia, eikä siellä ole lainkaan juutalaisia. 60 % Länsirannasta on C-aluetta, joka muodostuu vuorista ja erämaasta, ja siitä on asutettua vain noin 3 %, Siellä asuu lähes yksinomaan juutalaisia. BDS:n boikotoimien C-alueella sijaitsevien siirtokuntien tuotantolaitoksilla käy päivittäin alueilta A- ja B- töissä noin 25.000 arabityöntekijää, joille maksetaan samaa palkkaa kuin tuotantolaitosten juutalaistyöntekijöille. Näiden arabityöntekijöiden saama palkka on kuitenkin noin 2-3 kertainen verrattuna A- ja B -alueilla työskentelevien palestiinalaisten palkkaan, ja voikin sanoa, että nämä työntekijät elättävät käytännössä 250.000 ihmistä alueilla A ja B. BDS-liikkeen lanseeraama boikotti pyrkiikin itse asiassa vain kurjistamaan, ei niinkään juutalaisten, vaan nimenomaan Länsirannan arabiväestön asemaa lietsoakseen tätä kautta levottomuuksia. BDS-liike palvelee näin niiden arabipoliitikkojen etuja, jotka näkevät vain avoimen aseellisen konfliktin Israelin kanssa ratkaisuna tilanteeseen.
 Valitettavasti EU, ja Suomi yhtenä sitä, on lähtenyt mukaan tähän boikottiin. On häpeällistä, että YK, joka aikoinaan perustettiin estämään Holokaustin kaltaiset julmuudet ja Toisen maailmansodan kaltainen mielettömyys, on näin pian niiden jälkeen asettunut Israelia vastaan ja puolustelee palestiinalaisten harjoittamaa terroria. Viittaan tällä pääsihteeri Ban Ki-Moonin kommenttiin, että on “ihmisluonteen mukaista reagoida miehitykseen”. Hyökkäämisessä viattomien siviilien, kuten Dafna Meirin, neljän lapsen ja kahden ottolapsen äidin kimppuun, ei ole kyse mistään kansalaistottelemattomuudesta, tai mielen osoittamisesta, vaan raa’asta rikoksesta, joka tehtiin vieläpä julmasti lasten silmien edessä. Jos tällaisia terrori-iskuja tapahtuisi Suomessa, varmasti Te tuomitsisitte ne jyrkästi ja pitäisitte maamme viranomaisten, eli poliisin ja armeijan, tehtävänä puuttua niihin lujasti ja pyrkiä estämään niiden toistuminen. Kukaan ei syyttänytkään Ranskan hallitusta ylireagoinnista, kun poliisivoimat surmasivat terroristit Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Mikä tekee siis tilanteesta erilaisen, kun vastaavaa tapahtuu Israelissa? Miksi YK tuomitsee Israelin ja osoittaa tukeaan terrorismille?
Toki toivon rauhaa Israeliin, kuten varmasti kaikki israelilaisetkin tekevät, mutta miten saada se aikaiseksi. Ainakin osaan vastata siihen, miten sitä ei tule. Rauhaa ei saada aikaiseksi pakottamalla Israel täysin mahdottomaan pilkkomalla maa niin kapeaksi kaistaksi, että sen puolustaminen on mahdotonta. Jos rauhan saaminen näin olisi mahdollista, olisi v. 2005 tapahtuneen Gazan luovutuksen itsehallintoon pitänyt todistaa jo asia. Sen sijaan Gazassa äänestettiin valtaan Hamas, ja alettiin varustautua sotaan Israelia vastaan. Gazasta on tullut terroripesä, jossa Hamasin päämääränä ei ole kansan aseman parantaminen eikä rauha Israelin kanssa, vaan Israelin tuhoaminen. Kun katsomme Israelin naapurimaita, on helppo arvata mitä Israelin uusista alueluovutuksista seuraisi. Israelin naapurimaissa on vallalla totaalinen kaaos, anarkia ja humanitäärinen kriisi lukuisien terroristijoukkojen taistellessa keskenään ja piinatessa siviiliväestöä silmittömästi. Toki yhtenä syynä tähän erittäin vaikeaan tilanteeseen islamilaisissa maissa on, ettei islam uskontona, tarkemmin sanottuna sen sharia laki, hyväksy eikä tunnusta demokratiaa. Arabipoliitikot kyllä käyttävät hyvinkin mielellään sanaa demokratia omien tarkoitusperiensä ajamiseen saadakseen länsimaailman puolelleen, mutta he eivät ole rakentaneet vielä ainuttakaan demokratiaa, ja epäilen tuleeko sitä koskaan tapahtumaankaan, niin kauan kuin islam on vallassa.
En ole juutalainen. Suomalaisena minun on pakko kuitenkin avata suuni ja sanottava se ääneen: terrorismille ei ole mitään oikeutusta. Suomen tulee asettua selvästi vastustamaan kaikkea terroria ja tuomittava se. Suomen tulee irtisanoutua BDS-liikkeestä, joka ei rakenna rauhaa, vaan lietsoo vihaa ja katkeruutta arabien parissa ja ajaa Länsirannan arabiväestön taloudelliseen kurjuuteen ja epätoivoon. Lopputulemana voi tästä olla vain toinen Gaza. Suomen tulee hyväksyä Israelin oikeutus valvoa lakia ja järjestystä omalla maaperällään ja viestittää selvästi, että palestiinalaisten harjoittama terrori puukkoiskujen muodossa Israelissa ja niihin yllyttäminen, sekä lasten vihakasvatus ovat rikollisia tekoja ja niiden on loputtava. Jos hyväksymme terrorin, vaikkapa vain hiljaa vaieten saati sanoin, myös meidän kätemme ovat veressä.
Kunnioittavasti
Irmeli Kojonen"

https://www.facebook.com/groups/prayergroupforisrael/permalink/10153851994349424/
Irmeli Kojonen Kirjoitin Ban Ki-Moonille seuraavan sähköpostin, jonka jaan teille tässä suomeksi käännettynä: "Dear Mr. UN Secretary-General Ban Ki-Moon
Viittaan kommenttiinne siitä, että on “ihmisluonteen mukaista reagoida miehitykseen”. Hyökkäämisessä viattomien siviilien, kuten Dafna Meirin,
neljän lapsen ja kahden ottolapsen äidin kimppuun, ei ole kyse mielensä osoittamisesta, vaan julmasta rikoksesta. Jos tällaiset terrori-iskut olisivat tapahtuneet omassa maassanne, olisitte varmasti tuominnut ne jyrkästi? Jos tällaista tapahtuisi Suomessa ajattelisin, että viranomaisten, eli poliisin ja armeijan, tehtävänä olisi yrittää estää tällaisten tapahtuminen parhaansa mukaan. Eikä kukaan syyttänyt Ranskan hallitusta ylireagoinnista, kun poliisivoimat surmasivat terroristit Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Mikä tekee siis mielestänne tilanteesta erilaisen, kun vastaavaa tapahtuu Israelissa? Miksi YK tuomitsee Israelin ja osoittaa tukeaan terrorismille?
Toki itsekin toivon rauhaa Israeliin kuten kaikki israelilaisetkin tekevät, mutta miten sen saisi aikaiseksi? Ainakin osaan vastata siihen, miten sitä ei tule: pakottamalla Israel täysin puolustuskyvyttömäksi. Onhan selvästi nähtävissä mikä on tilanne naapurimaissa: totaalinen kaaos, anarkia ja humanitäärinen kriisi. Yksi syy tähän erittäin vaikeaan tilanteeseen on, ettei islam uskontona (sen sharia laki) hyväksy eikä tunnusta demokratiaa. Arabipoliitikot voivat kyllä käyttää sanaa ”demokratia” omien tarkoitusperiensä ajamiseen, kunnes ovat saavuttaneet haluamansa, mutta he eivät ole rakentaneet vielä ainuttakaan demokratiaa, ja epäilen tuleeko sitä koskaan tapahtumaankaan, niin kauan kuin siellä on islam.
Eurooppalaisena tunnen syvää häpeää siitä, että YK, joka perustettiin kerran estämään Holokaustin ja Toisen maailmansodan kaltaisten kauhujen toistuminen, kääntyy jo näin pian niiden jälkeen juutalaista kansaa vastaan. En ole juutalainen, mutta ihmisenä minun on puhuttava: terrorismille ei ole mitään oikeutusta. Siksi Teidän ja minun, ja koko YK:n täytyy asettua selvästi vastustamaan kaikkea terroria. Se on tuomittava. Jos hyväksymme terrorin, vaikkapa vain sanoin, meidän kätemme ovat veressä.

SAPATIN RAUHAA!

 

Tämän hektisen ja stressatun maailman keskeltä löytyy rauhan saareke, paikka, jossa oikein luvan kanssa saa lakata kaikesta touhuilusta ja tehokkuus-ajattelusta, ja jossa jopa ympäröivä yhteiskunta kokee täys-pysäytyksen (kaikkein tärkeimpiä toimia lukuunottamatta, ensiapuasemat ja poliisit ym tietysti toimivat) - yhdeksi vuorokaudeksi - kerran viikossa!
Sapatti alkaa Israelissa perjantaina auringonlaskiessa ja loppuu lauantaina auringonlaskuun, mutta käytännössä kaikki kaupat sulkevat ovensa ja julkiset liikennevälineet lakkaavat toimimasta klo 15 mennessä perjantaina ja elämä palaa kaduille n klo 19 lauantaina.
Sapatti alkaa viikon parhaimmalla aterialla perjantai-iltana, ja perinteisesti siihen kuuluvat valkoiset pöytäliinat ja kaksi kynttilää, jotka perheenäiti tai hänen puuttuessa vanhin tytär sytyttää ja rukoilee sapatin siunauksen. Sitten perheen isä siunaa vaimonsa sananlaskujen luvun 31 mukaan, sekä lapsensa. Kynttilät ovat symboli siitä valosta, jonka Jumala ensimmäisenä loi maailmaan. Se on myös muistutus siitä, että me olemme valo toisillemme. Letitetty leipä, challah ja viini, ilon symboli siunataan erikoisin rukouksin. Aterialla syödään usein kanaa tai kalaa. Se on ilojuhla, johon kutsutaan naapurit ja vieraat mukaan. Mielestäni hyvä tapa lopettaa kulunut viikko ja aloittaa uusi, kiitoksella ja siunauksilla, yhdessä perheen kanssa.
Tiukasti lakia  noudattavissa perheissä kaikki työhön viittaavakin on kielletty sapattina, ts, kirjoittaminen, lampun sytyttäminen, ruuanlaitto. Ruoka lämmitetään erikoisilla ajastimin varustetuilla lämpölevyillä, hotelleissa on jopa "sapattihissejä", jotka pysähtyvät joka kerrokseen, jotta sapattia viettävien vieraiden ei tarvitse ojentaa sormeansa ja painaa nappulaa. Lepopäivä on pyhitetty synagogassa rukoilemiselle ja perheen kanssa retkeilylle, ja yksinkertaisesti levolle. Viime sapattina oli mukava näky, kun lähimetsiköstä sukelsi esiin iloinen ortodoksiperhe, isä, 5-6 lasta ja äiti. He olivat olleet yhdessä luontoretkellä.
Sapatin vietto oli ensimmäisiä säädöksiä, joita Jumala luomistyön jälkeen antoi ihmisille. (I Moos 2: 2-3, II Moos 31: 13-17) Juutalaisten kautta se annettiin myös muille kansoille siunaukseksi. Palvelijoiden, orjien (jotka usein olivat vierasmaalaisia) ja jopa työeläinten oli annettava levätä sapattina, samoin maan, joka 7.vuosi. (Onkohan tässä salaisuus Israelin maaperän ihmeelliseen hedelmällisyyteen?) On hyvä muistaa, että sapatti on luotu ihmistä varten, ei toisinpäin. Ja tämän päivän maailma tarvitsee kipeästi tätä pysähtymistä ja hiljenemistä. Sapatti on kuin pieni juhlapäivä, lupa iloita ja juhlia kerran viikossa! Ihminen tarvitsee myös näitä juhlia, syitä muistaa Herran hyvyyttä ja iloita yhdessä ystävien kanssa! Se on lahja meille!
Sapatilla on tietysti myös syvempi merkitys meille uuden liiton kansalaisille. Sapatin lepo ei tarkoita vain fyysistä ja henkistä lepoa, vaan syvää hengellistä levollisuutta sisimmässämme. SHALOM - jota sapattina ja muutenkin toivotetaan Israelissa, on moniselitteinen ja syvän merkityksen omaava sana. Siihen kuuluu rauhan lisäksi ajatus lunastuksesta, maksusta synneistämme, ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, terveydestä, siunauksesta. Jes 53:5 kirjoittaa näin: " Mutta hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä SHALOM rauha ('hyvinvointi') olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Tämä puhuu myös siitä levosta, josta käsin voimme elää elämäämme. Meidän ei tarvitse elää enää suorituksen kautta, eikä yrittää saada hyväksymistä Jumalalta tekojemme kautta.

Perhekeskeisyys on juutalaisessa kulttuurissa tärkeä arvo ja miehellä perheenisänä on oma korvaamaton tehtävänsä ja vastuunsa. Mies on vastuussa perheestään ja sen hyvinvoinnista, sekä lasten opetuksesta, erityisesti hengellisestä koulutuksesta. Joidenkin säädösten mukaan isän pitää viettää jokaisen lapsen kanssa erikseen päivittäin minimissään 30min, opettaen ja ohjaten tätä. Todellista laatuaikaa parhaimmillaan, josta nykyajan lapset Suomessakin hyötyisivät suuresti!

 

Pari sapattia sitten olimme suomalaisryhmän kanssa palauttamassa vuokra-autoa keskustaan Damaskusportin lähelle ja meillä jäi useita tunteja aikaa ennenkuin julkiset liikennevälineet alkaisivat kulkea. Syötyämme ja tehtyämme viimeiset tuliaisostokset Vanhassa Kaupungissa kello oli vasta kolme. Koska ilmakin sattui olemaan kolea ja sateinen, tyhjässä kaupungissa norkoilu ei huvittanut ja niin päätimme ottaa taksin kotiin. Taksikuski sattui olemaan arabikristitty, ja hän valitteli asiakkaiden vähyyttä. Olimme hänen ensimmäiset asiakkaansa sinä päivänä (klo 15.30). Amerikkalaiset turistit, joita yleensä talviaikaan on paljon, kuulemma puuttuivat kokonaan. Hän tarjoutui viemään meidät huippu-halvalla joko Beetlehemiin tai Jerikoon, mutta se ei silloin sopinut suunnitelmiimme. (Jerikon matka olisi kyllä joku kerta aika houkutteleva, en ole siellä koskaan ollutkaan.) Amerikkalaiset olivat kuunnelleet hyvin taannoista varoitusta Israeliin matkustamisen vaarallisuudesta.
Näyttää siltä, että kaikki terroriteot ja boikotit Israelia vastaan kääntyvät palestiinalaisia itseään vastaan. Kun turismi laskee turvallisuustilanteen takia, kuka kärsii? Palestiinalaiset, joiden elinkeino on riippuvaista turisteista. Nyt kun siirtokunnista tuotettuja tuottteita, hedelmiä ja mehuja ei enää voi viedä EU-maihin, monet tuotantolaitokset joutuvat sulkemaan ovensa ja ketkä jäävät työttömiksi? Arabit!! Arvioiden mukaan tuhannet palestiinalaiset! Kun taannoin arabiterroristi ajoi traktorilla takaa koululaisia täynnä olevaa bussia Jerusalemin keskustassa yrittäen murskata heidät, kuka joutui kärsimään? Palestiinalaiset, joita sanottiin irti tuhansittain rakennustyömailta, kun kukaan ei uskaltanut palkata heitä! Terrorismin ja väkivallan tie ei johda toivottuun tulokseen, varsinkaan Jumalan silmäterää vastaan. Jes 49:25: "niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinut."