Israel on tänä päivänä tämän mediasotan keskellä. Se on aina, koko olemassaolonsa ajan itsenäisenä valtiona ollut uutisoinnin keskipisteenä, mutta nyt yhä negatiivisemmassa mielessä. Euroopan (ja muidenkin maiden) mediassa on selvästi näkyvissä nouseva antisemitismi ja - siionismi. Se näkyy konkreettisesti siinä, mitä asioita korostetaan, mitkä jätetään kirjoittamatta tai mainitaan ohimennen sivulauseessa.
Tästä on hyvänä esimerkkinä CBS:n (yksi suurimmista uutiskanavista maailmassa) nettisivun artikkeli keskiviikon terrori-iskusta Damaskus-portilla. Otsikkona oli: KOLME PALESTIINALAISTA TAPETTIIN PÄIVITTÄISEN VÄKIVALLAN JATKUESSA. Seuraavat kappaleet kertoivat laveasti siitä, miten Israelin rajapoliisit kylmäverisesti tappoivat kolme nuorta palestiinalaista. Vasta viimeisessä lauseessa oli maininta, että paikalla oli puukkoja, pommeja ja automaattiaseita ja että yksi nais-rajapoliisi kuoli kahakassa.
Artikkeli nosti suuren vastustusmyrskyn, kun kimpaantuneet lukijat vaativat CBS- kanavalta anteeksipyyntöä ja tekstin muuttamista. Ja muutaman tunnin kuluessa tulikin muutos: otsikossa luki nyt ISRAELILAINEN SOTILAS KUOLI PALESTIINALAISTEN LUOTEIHIN, TOINEN HAAVOITTUI ENNEN KUIN TERRORISTIT TAPETTIIN. Koko artikkelin sävy oli toinen kuin aikaisempi, totuudellinen ja asiallinen. Kaikkialla muualla terroriteoista uutisoidessa näkökulma on uhrien, Israelista puhuttaessa asiaa katsotaan aina terroristin näkökulmasta.
http://www.cbsnews.com/news/israel-police-kill-palestinians-near-jerusalem-old-city/
Tämä terroriteko oli yksi vaarallisimmista viimeisten viiden kuukauden aikana tapahtuneista iskuista. Siinä oli osallisena usea hyökkääjä ja aseina oli, ei vain veitsiä, vaan myös automaattiaseita ja kaksi pommia, jotka saatiin otettua haltuun terroristeilta räjähtämättöminä. Ilmeisesti suunnitteilla oli suurempi isku ihmisjoukkoon. Urheat nuoret naispoliisit estivät iskun, toinen vielä haavoittuneena ampui yhden terroristeista, ennen kuin menetti tajuntansa.
Minkä länsimaiset uutiskanavat unohtivat kokonaan mainita, on viikko sitten Fatah-puolueen virallisella Awdah-TV-kanavalla julkaistu video, jossa presidentti Mahmud Abbas yllytti väkivallan tekoihin kaikkialla Israelissa, kaikilla tavoilla. Videolla nuoret arabit tönivät ja hakkasivat rukoushuivia kantavaa juutalaista miestä Jerusalemin kadulla. Abbas kävi tämän viikon tapahtumankin jälkeen tervehtimässä terroristien perheitä ja ylisti heitä kansan sankareiksi. Fatah-järjestön virallinen Facebook-sivu julkaisi myös kuvat iloisista nuorista terroristeista ja kirjoitti, miten nämä ovat "roolimalleja, jotka uhraavat oman elämänsäkin maasta puolesta". (IPT, The Investigative Project on Terrorism-sivulta ja The Algemeiner)
Tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, että sanalla on voimaa, sekä hyvässä että pahassa. Mielipiteiden ilmaisulla on myös vaikutusta! Totuuden puhuminen, ja kirjoittaminen, voittaa valheet ja pimeyden, ja valaisee monien mielet! Tähän sopii vanha sananlasku: KYNÄ ON VOIMALLISEMPI KUIN MIEKKA! Ja samaa voi sanoa tietokoneesta! Käytetään sanan valtaa, kun näemme epäoikeudenmukaisuuksia, missä asiassa tahansa, ja erityisesti Israelin puolesta!
Vinkiksi: joku voisi kommentoida YLEn sivuille esim eilisen, torstain ULKOLINJAA: Israelin mediasota, jossa esitettiin selviä valheita tilanteesta Israelissa, jopa että Gazan ohjukset ovat valhetta. En nähnyt sitä täällä, joten en voi sanoa siitä mitään!
Ja sitten vielä linkki, missä voit allekirjoittaa vetoomuksen terrorismin vastustuksen puolesta: http://tip.nationbuilder.com/let_the_world_know
Tämä viikko kohdallani on muuten sujunut levon merkeissä massiivisen vatsaviruksen kourissa, sitä on liikkeellä täällä paljonkin, kuulemma! Avun antoi lopulta paikallinen tehokkaaksi mainittu lääke Kalbeten Forte, joka todella tukahdutti viruksen ilmenemiset ja elämä jälleen voittaa! Sapatti-ateria on kuitenkin vielä tänään niukahko, koska en uskalla paljon mitään laittaa suuhuni. Vaikka ruokahalua muuten jo olisi melkein viikon pakollisen paaston jälkeen. Tauti, niin ikävä kuin se onkin, antoi mahdollisuuden rauhoittumiseen tämän hektisen elämäntyylin keskellä, ja tilaisuuden laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, jotakin on ehkä jo liikaakin kalenterissa!
Tauti sattui myös keskelle "kulttuurishokki"-vaihetta, joka väistämättä tulee jokaiselle n 1-2kk oleskelun jälkeen vieraassa kulttuurissa, olit sitten vaihto-oppilaana, vapaaehtoistyöntekijänä tai kokeilet elämää muualla. Kulttuurishokki tulee yleensä vaiheessa, jossa uutuuden viehätys alkaa karisemaan ja elämän arki kohdataan. Nekin asiat, joista ennen oltiin ihastuksissaan, kuten maisemat, ilmasto, erilainen ruoka, ihmisten tempperamentti jne voivat alkaa voimakkasti ärsyttämään ja voi tulla silmitön halu palata kotiin, tuttuun ja turvalliseen. Minunhan pitäsi tämä tietää, kun vuosikaudet opetin tätä Metropoliassakin osana "Kulttuurien välinen kommunikaatio"-kurssia. "Shokki" kuitenkin yllätti minut, ja siihen auttaa aina asioiden punnitseminen ja se, ettei kaikkia tuttuja asioita tarvitse hylätäkään. Eikä varsinkaan itseään!
Laitan vielä tähän loppuun kopiot Irmeli Kojosen kahdesta kirjeestä. Ensimmäinen on Suomen ulkoministerille Timo Soinille israelilaisten tuotteiden boikotoinnista ym ja toinen YK:n pääsihteerille Ban Ki Moonille. Viimeinen kirje lähetettiin myös YK.n nettisivuille tietysti englanninkielisenä.
https://www.facebook.com/groups/prayergroupforisrael/10153857491239424/?comment_id=10153859043569424%C2%ACif_t%3Dlike&__mref=message_bubble
Jaan teille tänään lähettämäni meilin maamme ulkoministerille. Rukoillaan päättäjiemme puolesta, että silmät avautuisivat.
"Arvoisa ulkoministeri Timo Soini,
Yhä huolestuneempana olen seurannut, miten EU:ssa ja Euroopan komissiossa keskitytään vain israelilaisten siirtokuntatuotteiden boikotointiin sen sijaan, että puututtaisiin itse ydinongelmaan: palestiinalaisten harjoittamaan vihakasvatukseen. Tätä vihakasvatusta ovat arabikanavat pullollaan arabian, mutta ei tietenkään englannin kielellä. Vihakasvatuksen hedelmiä on voitu seurata kansainvälisen median välityksellä viimeisen puolen vuoden aikana, kun jopa 11- ja 14-vuotiaat palestiinalaislapset ovat lähteneet mukaan puukkoiskuihin. Vielä hirvittävämpää on, että tätä vihakasvatusta tuetaan meidän rahoillamme UNRWA:n kautta. Tämä selittyy vain sillä, että arabimaita on YK:ssa mukana iso joukko, ja he saavat äänensä näin kuuluviin ja tahtonsa läpi. BDS-liikkeen lanseeraama boikotti ei kuitenkaan rakenna rauhaa Israeliin, eikä se ole edes sen tarkoitus, kuten myöhemmästä voitte päätellä. Itse asiassa koko laittomista siirtokunnista puhuminen on vastoin Oslon sopimusta, jossa Länsiranta jaettiin A- B- ja C-alueisiin, joista C-alueet kuuluvat sopimuksen mukaan Israelille. A-alueet muodostuvat suurimmista arabikaupungeista, ja käsittävät pinta-alaltaan n. 20 % Länsirannasta. Toinen 20 % on B-aluetta, joka pitää sisällään arabikyliä ja arabien maatalousalueita. A- ja B-alueet ovat siis yksinomaan arabien asuttamia, eikä siellä ole lainkaan juutalaisia. 60 % Länsirannasta on C-aluetta, joka muodostuu vuorista ja erämaasta, ja siitä on asutettua vain noin 3 %, Siellä asuu lähes yksinomaan juutalaisia. BDS:n boikotoimien C-alueella sijaitsevien siirtokuntien tuotantolaitoksilla käy päivittäin alueilta A- ja B- töissä noin 25.000 arabityöntekijää, joille maksetaan samaa palkkaa kuin tuotantolaitosten juutalaistyöntekijöille. Näiden arabityöntekijöiden saama palkka on kuitenkin noin 2-3 kertainen verrattuna A- ja B -alueilla työskentelevien palestiinalaisten palkkaan, ja voikin sanoa, että nämä työntekijät elättävät käytännössä 250.000 ihmistä alueilla A ja B. BDS-liikkeen lanseeraama boikotti pyrkiikin itse asiassa vain kurjistamaan, ei niinkään juutalaisten, vaan nimenomaan Länsirannan arabiväestön asemaa lietsoakseen tätä kautta levottomuuksia. BDS-liike palvelee näin niiden arabipoliitikkojen etuja, jotka näkevät vain avoimen aseellisen konfliktin Israelin kanssa ratkaisuna tilanteeseen.
Valitettavasti EU, ja Suomi yhtenä sitä, on lähtenyt mukaan tähän boikottiin. On häpeällistä, että YK, joka aikoinaan perustettiin estämään Holokaustin kaltaiset julmuudet ja Toisen maailmansodan kaltainen mielettömyys, on näin pian niiden jälkeen asettunut Israelia vastaan ja puolustelee palestiinalaisten harjoittamaa terroria. Viittaan tällä pääsihteeri Ban Ki-Moonin kommenttiin, että on “ihmisluonteen mukaista reagoida miehitykseen”. Hyökkäämisessä viattomien siviilien, kuten Dafna Meirin, neljän lapsen ja kahden ottolapsen äidin kimppuun, ei ole kyse mistään kansalaistottelemattomuudesta, tai mielen osoittamisesta, vaan raa’asta rikoksesta, joka tehtiin vieläpä julmasti lasten silmien edessä. Jos tällaisia terrori-iskuja tapahtuisi Suomessa, varmasti Te tuomitsisitte ne jyrkästi ja pitäisitte maamme viranomaisten, eli poliisin ja armeijan, tehtävänä puuttua niihin lujasti ja pyrkiä estämään niiden toistuminen. Kukaan ei syyttänytkään Ranskan hallitusta ylireagoinnista, kun poliisivoimat surmasivat terroristit Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Mikä tekee siis tilanteesta erilaisen, kun vastaavaa tapahtuu Israelissa? Miksi YK tuomitsee Israelin ja osoittaa tukeaan terrorismille?
Toki toivon rauhaa Israeliin, kuten varmasti kaikki israelilaisetkin tekevät, mutta miten saada se aikaiseksi. Ainakin osaan vastata siihen, miten sitä ei tule. Rauhaa ei saada aikaiseksi pakottamalla Israel täysin mahdottomaan pilkkomalla maa niin kapeaksi kaistaksi, että sen puolustaminen on mahdotonta. Jos rauhan saaminen näin olisi mahdollista, olisi v. 2005 tapahtuneen Gazan luovutuksen itsehallintoon pitänyt todistaa jo asia. Sen sijaan Gazassa äänestettiin valtaan Hamas, ja alettiin varustautua sotaan Israelia vastaan. Gazasta on tullut terroripesä, jossa Hamasin päämääränä ei ole kansan aseman parantaminen eikä rauha Israelin kanssa, vaan Israelin tuhoaminen. Kun katsomme Israelin naapurimaita, on helppo arvata mitä Israelin uusista alueluovutuksista seuraisi. Israelin naapurimaissa on vallalla totaalinen kaaos, anarkia ja humanitäärinen kriisi lukuisien terroristijoukkojen taistellessa keskenään ja piinatessa siviiliväestöä silmittömästi. Toki yhtenä syynä tähän erittäin vaikeaan tilanteeseen islamilaisissa maissa on, ettei islam uskontona, tarkemmin sanottuna sen sharia laki, hyväksy eikä tunnusta demokratiaa. Arabipoliitikot kyllä käyttävät hyvinkin mielellään sanaa demokratia omien tarkoitusperiensä ajamiseen saadakseen länsimaailman puolelleen, mutta he eivät ole rakentaneet vielä ainuttakaan demokratiaa, ja epäilen tuleeko sitä koskaan tapahtumaankaan, niin kauan kuin islam on vallassa.
En ole juutalainen. Suomalaisena minun on pakko kuitenkin avata suuni ja sanottava se ääneen: terrorismille ei ole mitään oikeutusta. Suomen tulee asettua selvästi vastustamaan kaikkea terroria ja tuomittava se. Suomen tulee irtisanoutua BDS-liikkeestä, joka ei rakenna rauhaa, vaan lietsoo vihaa ja katkeruutta arabien parissa ja ajaa Länsirannan arabiväestön taloudelliseen kurjuuteen ja epätoivoon. Lopputulemana voi tästä olla vain toinen Gaza. Suomen tulee hyväksyä Israelin oikeutus valvoa lakia ja järjestystä omalla maaperällään ja viestittää selvästi, että palestiinalaisten harjoittama terrori puukkoiskujen muodossa Israelissa ja niihin yllyttäminen, sekä lasten vihakasvatus ovat rikollisia tekoja ja niiden on loputtava. Jos hyväksymme terrorin, vaikkapa vain hiljaa vaieten saati sanoin, myös meidän kätemme ovat veressä.
Kunnioittavasti
Irmeli Kojonen"
https://www.facebook.com/groups/prayergroupforisrael/permalink/10153851994349424/
Irmeli Kojonen Kirjoitin Ban Ki-Moonille seuraavan sähköpostin, jonka jaan teille tässä suomeksi käännettynä: "Dear Mr. UN Secretary-General Ban Ki-Moon
Viittaan kommenttiinne siitä, että on “ihmisluonteen mukaista reagoida miehitykseen”. Hyökkäämisessä viattomien siviilien, kuten Dafna Meirin,
neljän lapsen ja kahden ottolapsen äidin kimppuun, ei ole kyse mielensä osoittamisesta, vaan julmasta rikoksesta. Jos tällaiset terrori-iskut olisivat tapahtuneet omassa maassanne, olisitte varmasti tuominnut ne jyrkästi? Jos tällaista tapahtuisi Suomessa ajattelisin, että viranomaisten, eli poliisin ja armeijan, tehtävänä olisi yrittää estää tällaisten tapahtuminen parhaansa mukaan. Eikä kukaan syyttänyt Ranskan hallitusta ylireagoinnista, kun poliisivoimat surmasivat terroristit Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Mikä tekee siis mielestänne tilanteesta erilaisen, kun vastaavaa tapahtuu Israelissa? Miksi YK tuomitsee Israelin ja osoittaa tukeaan terrorismille?
Toki itsekin toivon rauhaa Israeliin kuten kaikki israelilaisetkin tekevät, mutta miten sen saisi aikaiseksi? Ainakin osaan vastata siihen, miten sitä ei tule: pakottamalla Israel täysin puolustuskyvyttömäksi. Onhan selvästi nähtävissä mikä on tilanne naapurimaissa: totaalinen kaaos, anarkia ja humanitäärinen kriisi. Yksi syy tähän erittäin vaikeaan tilanteeseen on, ettei islam uskontona (sen sharia laki) hyväksy eikä tunnusta demokratiaa. Arabipoliitikot voivat kyllä käyttää sanaa ”demokratia” omien tarkoitusperiensä ajamiseen, kunnes ovat saavuttaneet haluamansa, mutta he eivät ole rakentaneet vielä ainuttakaan demokratiaa, ja epäilen tuleeko sitä koskaan tapahtumaankaan, niin kauan kuin siellä on islam.
Eurooppalaisena tunnen syvää häpeää siitä, että YK, joka perustettiin kerran estämään Holokaustin ja Toisen maailmansodan kaltaisten kauhujen toistuminen, kääntyy jo näin pian niiden jälkeen juutalaista kansaa vastaan. En ole juutalainen, mutta ihmisenä minun on puhuttava: terrorismille ei ole mitään oikeutusta. Siksi Teidän ja minun, ja koko YK:n täytyy asettua selvästi vastustamaan kaikkea terroria. Se on tuomittava. Jos hyväksymme terrorin, vaikkapa vain sanoin, meidän kätemme ovat veressä.
Koskien tuota CBS:n artikkelia: Aivan upeaa, että CBS otti varteen lukijapalautteesta. Tästä näkee, että mediasota on todellista. Ei riitä, että me kristityt keskenämme kauhistelemme median touhua. On tärkeää, että nousemme vastustamaan vääristeltyä uutisointia, ja annamme palautetta sinne minne kuuluu. Tämä CBS:n oikaisu artikkelin suhteen saa miettimään, että heidän toimittajakunnassaan on sellaisia jotka "testaavat" kuinka paljon he voivat syöttää vääristeltyä tietoa lukijakunnalle, ilman että kukaan älähtää.
VastaaPoista