Yksi hauskimmista asioista Israelissa on se, miten erilaisia ihmisiä monenlaisista etnisistä taustoista tapaat. Jo alian tehneitä juutalaisia on lähes kaikista maailman maista ja sen lisäksi voit kohdata erilaisia maailmanmatkaajia, turisteja, vapaaehtoistyöntekijöitä ja opiskelijoita kaikista maailman kolkista ja kaikista maanosista, jopa yllättävistä paikoista. He ovat kaikki yleensä rakastuneet Israeliin ja sen edustamaan raamatulliseen kulttuuriin ja historiaan. Israel toimii silmien avaajana monille ja maa itsessään puhuu ja todistaa Raamatun sanan totuudesta. Vaikka jotkut väittävät myös toista, haluten tehdä tyhjäksi Raamatun totuudet ja väittäen jopa, ettei esim kuningas Davidia tai Salomonia ollut olemassakaan, että Raamatun tarinat ovat vain tarinoita ja parhaimmillaankin legendaa. Kuitenkin jatkuvasti vielä tänäänkin arkeologit löytävät todisteita Raamatun paikkaansapitävyydestä. Aivan viime viikoina on löydetty todisteita siitä, että Jerusalem onkin itseasiassa vielä vanhempi, kuin Daavidin perustama valtakuntansa pääkaupunki n 1010eKr.
Törmäsin muutama vuosi sitten budhalaisiin nepalilais- nuoriin, jotka olivat haltioissaan Israelin maan hengellisestä rikkaudesta. He kertoivat innoissaan: "Täällä kaikki Raamatun kertomukset alkavat elämään, ne ovat totta!" Samaa sanovat monet muutkin. Ei ole ihme, että tästä maasta käydään niin raivokasta taistelua!
Viime viikkoina olen iloinnut tutustua korealaiseen kulttuuriin ystävien kautta, joita olen tavannut. Meillä on yhteinen harrastus: viettää sapatti-ateriaa yhdessä perjantai-iltaisin ja sen jälkeen lähteä Tel Aviviin.
Etelä-Korea on kokenut mittavan herätyksen viime vuosikymmeninä ja heitä on lähtenyt ympäri maailmaa viemään tätä sanomaa eteenpäin. Heillä on syvä hätä myös pohjoisen rajan taakse jääneistä maanmiehistään. Korealaiset ovat hyvin korrekteja, jäykkiä ja maltillisia, aasialaiseen tyyliiin. He ovat todella vastuuntuntoisia ja luotettavia (ainakin ne joihin olen tutustunut) , mutta myös huumorintajuisia, kun heihin tutustuu paremmin. (Vähän kuin me suomalaiset, kun jää sulaa, tulee esiin täysin toisenlainen persoona.) Erään kerran, kun ajoimme autolla myöhään illalla kotiin, vietimme tovin vertaillen kultturiemme erilaisuuksia. Tiesitkö, että korean kielessä käytetään kokonaan eri sanoja ja lauserakenteita, kun puhutaan vanhemmalle ja kunnioitetulle henkilölle? Vanhemman kunnioittaminen ja kohteliaisuus on heidän kulttuurissaan todella ensisijainen asia. Tämä vanhempien kunnioitus meni aikaisemmin niin pitkälle, että esi-isien henkiä palvottiin ja heille uhrattiin konkreettisia ruoka- ym uhreja pelosta. Tästä taikauskosta kristinusko on useimmat vapauttanut. Eli kulttuuri heijastuu kieleen. Jumala on myös asettanut oman kunniansa jokaisen kansan ja kulttuurin ulottuville.
Facebookissa kiersi taannoin video, jossa selitettiin, miten Jumala on jättänyt todistuksen totuudesta ja pelastuksesta kiinankieleen. Veriuhrin merkitys on ollut kiinalaisille selvää jo muinaisista ajoista ja sitä harjoitettiin vuoteen 1911 saakka. Sana "vanhurskas" koostuu kahdesta merkistä, jotka ovat "minä" ja "lammas". Lammas sijaitsee minä-merkin yläpuolella. "Rauha" koostuu puolestaan myös kahdesta merkistä; "Jumalasta" ja "lampaasta". Sana "kaunis" tai "onni" taas koostuu kahdesta sanasta: ""lammas" ja "henkilö". Muinaiset kirjoitukset myös kertoivat, että määrättynä päivänä huhtikuussa tapahtui auringonpimennys, kaikkien synnit olivat yhden ihmisen päällä, täten jokainen maan päällä saa anteeksi. Auringonpimennys tapahtui määrättynä päivänä, erään tietyn keisarin hallitessa 2000 vuotta sitten, silloin mies Taivaasta kuoli. Aika selvää puhetta siitä, että saavuttaksesi vanhurskauden, rauhan Jumalan kanssa ja elämän onnen, kauneuden, tarvitset uhrilammasta, Jumalan Karitsaa, jonka veri vapauttaa sinut synnistä ja sen vallasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti