Tämän hektisen ja stressatun maailman keskeltä löytyy rauhan saareke, paikka, jossa oikein luvan kanssa saa lakata kaikesta touhuilusta ja tehokkuus-ajattelusta, ja jossa jopa ympäröivä yhteiskunta kokee täys-pysäytyksen (kaikkein tärkeimpiä toimia lukuunottamatta, ensiapuasemat ja poliisit ym tietysti toimivat) - yhdeksi vuorokaudeksi - kerran viikossa!
Sapatti alkaa Israelissa perjantaina auringonlaskiessa ja loppuu lauantaina auringonlaskuun, mutta käytännössä kaikki kaupat sulkevat ovensa ja julkiset liikennevälineet lakkaavat toimimasta klo 15 mennessä perjantaina ja elämä palaa kaduille n klo 19 lauantaina.
Sapatti alkaa viikon parhaimmalla aterialla perjantai-iltana, ja perinteisesti siihen kuuluvat valkoiset pöytäliinat ja kaksi kynttilää, jotka perheenäiti tai hänen puuttuessa vanhin tytär sytyttää ja rukoilee sapatin siunauksen. Sitten perheen isä siunaa vaimonsa sananlaskujen luvun 31 mukaan, sekä lapsensa. Kynttilät ovat symboli siitä valosta, jonka Jumala ensimmäisenä loi maailmaan. Se on myös muistutus siitä, että me olemme valo toisillemme. Letitetty leipä, challah ja viini, ilon symboli siunataan erikoisin rukouksin. Aterialla syödään usein kanaa tai kalaa. Se on ilojuhla, johon kutsutaan naapurit ja vieraat mukaan. Mielestäni hyvä tapa lopettaa kulunut viikko ja aloittaa uusi, kiitoksella ja siunauksilla, yhdessä perheen kanssa.
Tiukasti lakia noudattavissa perheissä kaikki työhön viittaavakin on kielletty sapattina, ts, kirjoittaminen, lampun sytyttäminen, ruuanlaitto. Ruoka lämmitetään erikoisilla ajastimin varustetuilla lämpölevyillä, hotelleissa on jopa "sapattihissejä", jotka pysähtyvät joka kerrokseen, jotta sapattia viettävien vieraiden ei tarvitse ojentaa sormeansa ja painaa nappulaa. Lepopäivä on pyhitetty synagogassa rukoilemiselle ja perheen kanssa retkeilylle, ja yksinkertaisesti levolle. Viime sapattina oli mukava näky, kun lähimetsiköstä sukelsi esiin iloinen ortodoksiperhe, isä, 5-6 lasta ja äiti. He olivat olleet yhdessä luontoretkellä.
Sapatin vietto oli ensimmäisiä säädöksiä, joita Jumala luomistyön jälkeen antoi ihmisille. (I Moos 2: 2-3, II Moos 31: 13-17) Juutalaisten kautta se annettiin myös muille kansoille siunaukseksi. Palvelijoiden, orjien (jotka usein olivat vierasmaalaisia) ja jopa työeläinten oli annettava levätä sapattina, samoin maan, joka 7.vuosi. (Onkohan tässä salaisuus Israelin maaperän ihmeelliseen hedelmällisyyteen?) On hyvä muistaa, että sapatti on luotu ihmistä varten, ei toisinpäin. Ja tämän päivän maailma tarvitsee kipeästi tätä pysähtymistä ja hiljenemistä. Sapatti on kuin pieni juhlapäivä, lupa iloita ja juhlia kerran viikossa! Ihminen tarvitsee myös näitä juhlia, syitä muistaa Herran hyvyyttä ja iloita yhdessä ystävien kanssa! Se on lahja meille!
Sapatilla on tietysti myös syvempi merkitys meille uuden liiton kansalaisille. Sapatin lepo ei tarkoita vain fyysistä ja henkistä lepoa, vaan syvää hengellistä levollisuutta sisimmässämme. SHALOM - jota sapattina ja muutenkin toivotetaan Israelissa, on moniselitteinen ja syvän merkityksen omaava sana. Siihen kuuluu rauhan lisäksi ajatus lunastuksesta, maksusta synneistämme, ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, terveydestä, siunauksesta. Jes 53:5 kirjoittaa näin: " Mutta hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä SHALOM rauha ('hyvinvointi') olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Tämä puhuu myös siitä levosta, josta käsin voimme elää elämäämme. Meidän ei tarvitse elää enää suorituksen kautta, eikä yrittää saada hyväksymistä Jumalalta tekojemme kautta.
Perhekeskeisyys on juutalaisessa kulttuurissa tärkeä arvo ja miehellä perheenisänä on oma korvaamaton tehtävänsä ja vastuunsa. Mies on vastuussa perheestään ja sen hyvinvoinnista, sekä lasten opetuksesta, erityisesti hengellisestä koulutuksesta. Joidenkin säädösten mukaan isän pitää viettää jokaisen lapsen kanssa erikseen päivittäin minimissään 30min, opettaen ja ohjaten tätä. Todellista laatuaikaa parhaimmillaan, josta nykyajan lapset Suomessakin hyötyisivät suuresti!
Näyttää siltä, että kaikki terroriteot ja boikotit Israelia vastaan kääntyvät palestiinalaisia itseään vastaan. Kun turismi laskee turvallisuustilanteen takia, kuka kärsii? Palestiinalaiset, joiden elinkeino on riippuvaista turisteista. Nyt kun siirtokunnista tuotettuja tuottteita, hedelmiä ja mehuja ei enää voi viedä EU-maihin, monet tuotantolaitokset joutuvat sulkemaan ovensa ja ketkä jäävät työttömiksi? Arabit!! Arvioiden mukaan tuhannet palestiinalaiset! Kun taannoin arabiterroristi ajoi traktorilla takaa koululaisia täynnä olevaa bussia Jerusalemin keskustassa yrittäen murskata heidät, kuka joutui kärsimään? Palestiinalaiset, joita sanottiin irti tuhansittain rakennustyömailta, kun kukaan ei uskaltanut palkata heitä! Terrorismin ja väkivallan tie ei johda toivottuun tulokseen, varsinkaan Jumalan silmäterää vastaan. Jes 49:25: "niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti